Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

torstai 3. syyskuuta 2009

Vettä ja kanankakkaa

 



Eilen illalla sain viimein lannoitettua kukkapenkit. Toivottavasti en ollut liian myöhään asialla, vaan kukat ehtivät saada hyödyn lannoitteesta. Sillätavoin oli sopiva hetki tälle työlle, että lopputyön tein vesisateessa ja niin "aromit" pääsee heti liukenemaan maahan. Sateesta huolimatta näpsin muutamia kuvia syyskuisesta pihasta.











Köynnökset ovat nyt parhaimmillaan. Ruusupapu ja elämänlanka elävät sulassa sovussa terassin aidalla. Elmänlankaa pidetään joskus riesana, mutta minulle se ei sitä ole niin kauan kuin se on näin nätti. Voi olla, että joudun joskus sitä raskaalla kädellä (ja raskain mielin) kaivamaan penkistä pois. Mutta nyt vielä se kuuluu sarjaan Ihanat ja saa elää rauhassa.
Kiinan kärhö on vallannut pergolan niin, ettei sinne tahdo mahtua istumaan. Se ei ehkä muutenkaan kuulu samaan sarjaan elämänlangan kanssa, koska on liian rynsas ja jotenkin risuisen näköinen. Jossain otollisemmassa paikassa siitä voisi enemmänkin tykätä.

Yksivuotinen kanariankrassi on löytänyt kiipeilypaikan tuijasta. Kukkiva Tuija siis.

Lyhtykoisoon on ilmestynyt ensimmäiset
hedelmät. Kaukaa katsottuna tämä ei
ole mitenkään kovin kaunis kasvi, mutta sitä
kannattaakin tutkia lähempää...


Hieman myöhemmällä syksyllä kun hedelmiä
ilmestyy enemmän se ei ole ollenkaan
hassumpi.


Sinisen aika pihassa oli alkukesästä ja nyt on vallalla keltainen sekä oranssin ja punaisen eri sävyt.


Tänä kesänä syysleimu on päässyt kasvun vauhtiin ja kukat on parhaimmillaan. Vaikka punainen ei ole minun lempivärini pihalla ei tälle voi olla vihainen.


Hansaruusu on kukkinut koko kesän. Alkuunlähtö ruusuilla oli kyllä vaikea. Talven jäljiltä pensaissa oli paljon kuolleita oksia ja yhden pensaan jouduin leikkaamaan kokonaan alas. Se ei tänä kesänä toipunut, ehkä ensi kesänä...


Nämä kukat ovat upeita ja niitä saisi olla lisää. Äskeisestä vuodatuksesta huolimatta luotan siihen, että hansa kestää ja kukkii.
Huiskunauhus on nyt täydessä kukassa.








Ja tässä kirjava kukkameri...




Surullinen enkeli














Ei kommentteja: