Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulun valot

Osa pihan pikkukuusista on valaistu. Ne ovat oikeasti niin kauniita...
Nämä kuvat vain eivät tee oikeutta todellisuudelle.
Pimeys, lumi ja tuikkivat valot luovat tunnelmaa.
Toivomus kaupungin suuntaan: sammuttakaa katuvalot joulun ajaksi, niin
ihmisten virittämät jouluvalot pääsevät oikeuksiin ja jokainen pääsee
nauttimaan tunnelmasta.
Koiran ulkoiluttajat ja lenkkeilijät kyllä tuntevat jo reittinsä
ja osaavat mennä vanhasta muistista :)

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

 
Viimeaikoina aika on kulunut mukavasti virkkuukoukku kädessä. Joulumielellä olen virkkaillut näitä koristeita koulun joulumyyjäisiin. Ja kaikki menikin siellä kaupaksi.



Näitä lumihiutaleita olen tehnyt lahjoiksi, mutta osan aion jättää oman kuusen koristeeksi.






 








maanantai 15. lokakuuta 2012

Eilen tein pienen rupeaman syystöitä:
ensin pesin talon ikkunoiden ulkopinnat (sisältä voi pestä sitten pakkasillakin),
sitten tyhjensin muutamia kesäkukkaruukkuja (osassa kukat vielä kukkii)
sekä harmittelin ja päivittelin talven tuloa.
Lopuksi vielä suunnittelin töiden jatkamista myöhemmin. . .

Tänään voisin hankkia kanervaa, jäkälää ja muuta ruukkujen täytteeksi ja muutenkin aloittaa pihan koristelun loppusyksyä ja talvea varten.

Puut alkavat olla kohta aivan paljaita, ja maa on lehtiä täynnä. Joitain varisseet lehdet voisivat ahdistaa ja haravakättä syyhyttää, mutta ei minua. Varsinkaan nyt kun luin uusimmasta Viherpiha- lehdestä omia ajatuksiani tukevan Pentti Alangon kolumnin. Hänen mielestään lehtien haravointi on turhaa.  Lehdet lisäävät maan humuspitoisuutta ja lannoittavat sitä, ja siksi ne kannattaa pihassa hyödyntää. Jos välttämättä haluaa haravaan sattua, ei lehitä missään nimessä saa laittaa jätesäkkeihin ja kuskata kaatopaikalle, vaan siirtää ne esim. kasvimaan tai kukkapenkkien päälle talven ajaksi. Ja kääntää ne keväällä sisään maanparannsaineeksi.

Minä en ole syksyisin haravointia harrastanut. Kun naapurissa ahkeroidaan ja haravoidaan olen joskus tuntenut huonoa omaatuntoa, vaikkakin olen tiennyt olevani oikeassa :).
Sen verran joudun joustamaan, että poistan lehdet sorakäytäviltä ja muistakin vääristä paikoista, mutta nurmikolla ne saavat olla. Tarvitsevathan madotkin ruokaa!

 
 

perjantai 21. syyskuuta 2012

Nyt eksyttiin aiheesta, mutta en malta olla laittamatta näitä kuvia esille
 
 Paperilanka on syyhyttänyt minun sormiani jo pitkään ja monenlaista olenkin kokeillut tehdä. Tämän tyylistä kranssia olen haaveillut, ja nyt ensimmäinen "harjoituskappale" on tehty.

Tein nuo ruusutkin "ihan ite", minusta ne ovatkin parasta koko kranssissa.
. Kranssin sisällä on led-valot, joten valoa pimeään syksyyn on luvassa.
Idea noihin ruusuihin löytyi Singerisoikoon- ja teko-ohje Kaikki mitä osaan - blogista.
Nyt kun ensimmäinen on tehty ja sen virheistä opittu, on syysilloille ajankulua tiedossa.





 

torstai 13. syyskuuta 2012

Köynnöksiä ja kesän viimeisimpiä herkkuja

Elämänlanka on parhaat päivänsä nähnyt, mutta vielä on muutamia kukkia jäljellä. Kaunis köynnös, mutta eroon siitä ei pääse, vaikka kuinka tahtoisi. Eli, paikan olisin voinut valita paremmin.
Tällä yksilöllä on pitkä historia: Se on saanut alkunsa parinkymmenen vuoden takaa naapurin papan pihalta Nivalasta, kulkeutunut meidän muuton mukana uuteen paikkaan, siirtynyt sen jälkeen äidin pihalle Perhoon ja palannut sitten taas meille. Ei tietenkään koko puska ole siirtynyt missään vaiheessa, mutta pistokkaat kuitenkin.
 
Olen aikoinani istuttanut tähän huvimajan viereen "Daniel Derondan" ja viereen "Jackmanniin". Nyt näyttää siltä, että Jack on vienyt voiton ja Daniel on joutunut jättämään reviirin.
 
 Tänä kesänä olen muistanut antaa ylimääräistä lannoitusta, ja Jack kiittää!
 
 Multi Blue teki viime kesänä yhden kukan. Tänä vuonna niitä tuli muutamia. Kaksi onnellista pääsi kuvaan.  
Nelly Moser on jumissa keskellä perennapenkkiä. Se pitäisi siirtää avarampaan paikkaan, mutta raaskinko? Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Ja pelkäänpä, että se suuttuisi muutoksesta. Nykyisessä paikassa se vain ei erotu kunnolla.
Köynnös se on tämäkin. Nimittäin viiniköynnös, todennäköisesti "Zilga". Sillä on suojainen paikka terassian aidanteen ja kasvihuoneen välissä. Ensimmäiseksi talveksi se täytyy varmaan suojata ja sitten odotetaan satoa.
Sitten vielä näitä muita syksyn kukkijoita:
Tarhapäivänlilja
 Kaunopunahattuja
 Kallionauhuksia 
 Harmaamalvikki 
  Kanadanvuokko
 ja Pohjanrantakukka

 

 

maanantai 3. syyskuuta 2012

Pitkospuut

Etupihan projekti etenee kovin hitaasti. Työtä on päässyt tekemään vain hetken kerrallaan, silloin kun sade on tauonnut. Monenlaista on tehty ja suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella moneen kertaan.
 
 Loppujen lopuksi valoin reunuksen alueen ympäri, vaikka alunperin tarkoitus olikin valaa vain etureuna. Kuorikatetta on levitetty ja monenlaista roinaa on ilmestynyt paikalle. Mm. tuo alumiininen iso kattila, jonka ostin työpaikan ruokalan kirppikseltä. Ei mitään hajua, mitä sillä tehdään. Itse ajattelin istuttaa siihen kukkia, mutta se on kuulemma liian itsestään selvä ratkaisu. Mitähän tuokin tarkoittaa??
Erikokoisia kiviä on roudattu alueelle, mutta nyt ne ovat vielä sikin sokin heiteltyinä. Järjestys puuttuu.
Puutarhamyymälässä oli - 40 % tarjouksessa painekyllästettyjä puupaaluja, joita Hyrre on hypistellyt koko kesän, keksimättä niille käyttökohdetta. Nyt niitä ostettiin parikymmentä kappaletta. Ja kaikkihan lähti siitä, että...
Suunnitelmassa oli tehdä alueen läpi jonkinlainen polku. Laatat eivät oikein istuneet tähän paikkaan, ja soraa ei ole jemmassa, joten jotain muuta täytyi keksiä. Yritimme sovitella vanhoja heinäseipäitä poluksi tai pitkospuiksi, mutta se työ oli yhtä toivotonta kuin mille se kuulostaakin :)
Ja sitten silmiin osui taas nuo paalut ja erityisesti alennusprosentti. Vilénin Sulo teki taas tepposet! Ensimmäinen versio pitkospuista oli se, että laitoimme kaksi paalua rinnakkain ja sopivan kokoinen kivi väliin. Loppujen lopuksi päädyimme tähän kokopuiseen versioon. 
Paalut eivät ole täysin pyöreitä, joten ne eivät pyöri. Niihin laitettiin kuitenkin varmuuden vuoksi seitsemän tuuman naulat, jotka painettiin katekankaan läpi. Näin niiden pitäisi pysyä tukevammin aloillaan.  
Pitkospuut näyttävät minun silmääni ihan hyvältä, mutta niiden "funktio" on vielä hieman epäselvä. Ehkä se selkiytyy kun työ jatkuu. Seuraavana on vuorossa kivien asettelu ja kivikkokasvien istutusalueiden tekeminen. 

lauantai 25. elokuuta 2012

Kiviä ja sementtiä

Uusi projekti on aloitettu! Etupihalle alkaa muodostua jonkinlainen kivikkopuutarha. Millainen? Lopputuloksen näkee vasta sitten kun homma on tehty, sillä ideoita on kyllä päässä, mutta ei yhtään kunnon suunnitelmaa. Edetään vaihe kerrallaan. 
Kivikkopuutahaa ei kuitenkaan voi tehdä ilman kiviä, joten niitä on haalittu tämä pieni kasa, jolla tehdään alueen reunus. 
Merkkasin reunuksen muodon vesiletkulla ja kaivoin reilun kymmenen sentin levyisen ja muutaman sentin 
syvyisen ojan.
Latoin ojan pohjalle katekankaan, jonka päälle tuli sitten sementtivalu ja kivet. 
   Yritin asetella kivet niin, että nurmikon puoli olisi mahdollisimman matala ja tasainen. Tarkoitus on, että ruohonleikkurilla pääsisi ajamaan tämän reunuksen yli. Kivet olivat kuitenkin niin erikokoisia ja -muotoisia, että aivan tasaista jälkeä ei tullut. 
 Alueelle tulee kokonaisuudessaan kate, lisää kiviä ja jotain kasvejakin. Aroniapuu ja tuijat ovat jo saaneet seurakseen vuorimännyn. Ja siinä tulee haastetta riittämään. Sen kasvu pitäisi saada pysymään kurissa, vaikka vielähän tuo on kovin pieni. (Puutarhamyymälän ale-myynnistä tarttui kolme vuorimännyn tainta mukaan, eikä meillä ole aavistustakaan mihin ne loput kaksi istutetaan.)
Hyvällehän tuo reunus näyttää ainakin näin kuvassa. 
 Jäljelle jääneistä reunuskivistä tein aroniapuun ympärille rinkulan, johon sitten laitan jotain... Värillinen koristekate voisi olla kivan näköistä. Toinen vaihtoehto on laittaa rinkulaan soraa tai: ohut multakerros ja jotain kivikkokasvia siihen kasvamaan. Tämä viimeinen idea syntyi juuri tällä istumalla. Tätä täytyy oikein yön yli pohtia. :) 
Näin se homma etenee... 



perjantai 17. elokuuta 2012

Tänään, elokuisen perjantain kunniaksi, sää on ollut mitä mainioin. Aurinko on paistanut ja lämpömittari on näyttänyt n. 23 astetta. Ja sitten, taivas aukeni aivan yllättäin. Vesisade yhdessä auringon kanssa sai koko pihan loistamaan ja "säkenöimään". Olisin halunnut tuon kaiken näkyvän näissä kuvissa, mutta valitettavasti sain ikuistettua vain vesisateen.


 Ja tätä on riittänyt koko kesän: Vettä, vettä ja vettä. 






keskiviikko 8. elokuuta 2012

Eilisen, viimeisen kesälomapäivän kunniaksi näpsin kuvia tosi märästä pihasta. Viemäri ei tahdo ehtiä vetää kaikkea vettä sisuksiinsa, joten ojaan on kertynyt vettä. Nurmikon leikkuu, eivätkä muutkaan hoitotyöt onnistu näillä keleillä, mutta kasvit tykkää.
Tarhajuoru on innostunut kukkimaan. Tämä on aika hauska: sen varret kasvavat tosiaan juorumaisesti ja kukka on kauniin värinen. Lisukkeina ovat nuo keltaiset "hupsukat".
Sinikuunlilja on nyt voimissaan. Kauan tätä hetkeä on odotettukin! Omaa syytähän se on, kun olen siirtänyt sitä moneen kertaan paikasta toiseen. Nyt tässä samassa paikassa näillä on kolmas kesä menossa ja hyvin jaksavat. Vieläkään en ole paikkaan tyytyväinen, mutta annan nyt "heidän" olla rauhassa. Kun tulee jakamisen aika, täytyy paikka miettiä tarkkaan.
Harmaamalvikki on yksinkertaisesti kaunis.
Tässäkin näkee, että vettä on satanut. Kasvit lakoaa veden alla ja kuvassa on synkkä perusvire.
Istutukissa on pyritty kerroksellisuuteen ja näissä kuvissa se hyvin näkyy. Eli jossain on siis onnistuttu. Onko sitten kaikki tehty oppien ja taiteen sääntöjen mukaan, onkin aivan eri juttu :))
Nyt on nauhusten aika. Kohopenkissä ne tosiaan kohoavat korkeuksiin.
Sain ystävältä muutaman heinäseipään, joita on nyt sitten ihmetelty. Mitä ihmettä niillä tehdään? Kaksi löysi paikkansa kun ukonhatut olivat kaatumassa maata myöten.