Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

torstai 15. elokuuta 2019

Vilvoittelupaljun korjauksesta se lähti





ja tähän päädyttiin


Saunan etupuoli on vanhaa tuotantoa, mutta kylpytynnyri ja alue sen takana
on laitettu kokonaan uusiksi.  Töitä tämän eteen on tehty puoli kesää, 
mutta tosi tyytyväinen tähän voi olla. Vielä muutama havu pitää istuttaa,  
muuten alkaa olla bueno 😍

Vilvoittelupaljun paneelit ovat pullistelleet viime kesästä lähtien ja nyt viimein ii-säntä päätti tutkia tilanteen. Paneelien alta paljastui aikamoinen viritelmä, nyt jo osittain lahonneita lautoja sikin sokin. Palju oli erään kylän miehen itse nikkaroima, ja hankittaessa ihan hyvän näköinen. Joten tätä outoa rakennustekniikkaa ei voinut päältä katsoen mitenkään tietää.

Korjausurakka muuttui purku-urakaksi ja palju päätyi kaatopaikkakuormaan. Aikansa se kuitenkin meitä hyvin palveli 👏👏👏👏

                                                                            





Spa ei ole Spa, ellei saunan lisäksi ole mahdollisuus vilvoitella tai kylpeä altaassa. Päätettiin siis hankkia uusi lämmitettävä palju. Sen alle tarvittiin kunnon sorapeti joka tuotiin paikalle kahden pihakuusen välistä kurottaen. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin!



Kuski käänsi hieman traktoria kauhaa pois vetäessään ja  hups! veti menneessään nurin toisen kuusista.


Vahinkohan se oli, mutta olisi saanut jäädä tekemättä (ajattelin silloin). Kaatunut kuusi oli juuri se, jonka piti toimia näkösuojana paljulta tielle päin. Lisäksi meille jäi käsiin runko oksinnen ja kanto, jonka irroittamisessa tarvittiin voimia, moottorisahaa, kirvestä ja runsaasti ärräpäitä. 
Hyvää tässä oli se, että uusi pönttö saatiin nostettua pihalle ilman esteitä. 



Kun palju oli saatu paikoilleen ja koeponnistettua, täytyi ensimmäisenä alkaa suunnitella näkösuojaa kaatuneen kuusen tilalle. Nyt pääsin toteuttamaan kauan ajatuksissa olleen "rustiikin". Raudoitusverkosta ja kakkosnelosista rakennettiin aita tai paremminkin köynnöstuki. 
Näissä kuvissa aita muistuttaa enemmän työleirin sähköaitaa kuin puutarhan kaunistusta. Mutta eräänlainen työleirihän tämä onkin 😅, ainakin jos ii-sännältä kysytään.


Seuraavana alkoi loputon urakka betonimyllärinä. Noin 20 säkkiä kuivabetonia muuttui pihapoluksi, välineinä vain lapio ja vuosikymmenet loistavasti palvellut kottikärry. Betonin vääntäminen käsivoimin oli raskasta ja hidasta hommaa, mutta tulipahan tehtyä. 


Tässä polku alkaa muodostua...

Aidan eteen on nyt istutettu säleikkövilliviinin taimet, polun kulmaan laitettu viiruhelpiä ja kukkapylvään (entinen pyykkitelineen pylväs) vierestä paikkansa löysi kesän ruukussa ollut  syyshortensian taimi. Sekä villiviinit, että hortensia ovat uusia tuttavuuksi, joten nähtäväksi jää miten tässä menestyvät. 

 Lisäksi myöhemmin syksyllä istutan tähän muutaman tuivion tai 
laakakatajan samaan tapaan kuin saunan edessä on.
Kyllä nyt on hyvä mieli 😄