Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Omin käsin tehtyä

Nyt se on viimein valmis! Yli puoli vuotta sitten aloitettu paperinarutaulu sai kukat pintaansa ja on nyt liki valmis ripustettavaksi seinälle. Ei työ koko ajan ole ollut tekeillä, älkää luulkokaan, vaan ainakin viisi kuukautta komeron hyllyllä kukkasia odottamassa.

Paperilangan kutominen oli yllättävän hankalaa. Lanka on jäykkää ja vaati isot puikot (nro 8), joten ranteet kipeytyivät aina muutaman kierroksen jälkeen. Alunperin minun oli tarkoitus tehdä tästä huomattavasti suurempi, mutta jouduin antamaan periksi.

Useaan eri otteeseen yritin askarrella erilaisia koristuksia siihen kiinnitettäväksi, mutta en vain saanut sopivia aikaiseksi. Joulun aaton aattona sitten löysin käsityötarvikekaupasta kukkasabluunan, jonka avulla tein näitä kukkasia.
Kukkien kieputtaminen oli mukavaa puuhaa. Muutaman harjoituskappaleen jälkeen sain jo aikaan sellaisia, jotka kelpuutin tauluun.
Kuvat ovat vain taas kerran epätarkkoja, mutta ehkä niistä saa jonkinlaisen käsityksen lopputuloksesta.
Taulun reunoja täytyy vielä oikoa ja sitten etsiä sille sopiva paikka makkarin seinältä. Nyt kun tämä on valmis tuntuu, että voisin aloittaa uuden ohuemmasta narusta. Myös pelkistä irtokukista voisi saada aikaan kivan näköisen seinävaatteen tai vaikka verhon ikkunaan...




tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulun alla...

Kuuraa... ja joulupossu
Jäätä - hhhhhhhrrrrrrrrrr
Pipareita... ja possuja

Kuuntele!
Tiukuja voi kuulla,
Joulu on jo porraspuulla.
Kirkas tähti hohtaa,
Jouluun sinut johtaa.
Sytytä kynttilä, hiljene tovi,
avaa Joululle ovi!


Hyvää Joulua!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Flunssa on pitänyt mielen vähän matalana ja samalla jarruja päällä joulun odotuksen suhteen.
Portaille laitoin jo pari viikkoa sitten ensimmäisen valoviritelmän. Aloitin vaatimattomasti laittamalla ledvaloja calluna-ruukkuun ( ja tietenkin myös possun ). Kuva ei vain tee ollenkaan oikeutta tälle "hienostuneelle" :) asetelmalle. Nyt viikonloppuna lisäsin valoja pariin pihakuuseen, pieneen ja vähän isompaan, sekä tuijien päälle heitin valohupun.
Valojen virittäminen on joka vuosi yhtä hankalaa; jatkoroikkia ja jakopistokkeita tarvitaan paljon, eivätkä ne itsessään ole mitään kaunistuksia. Tämänkin olisi voinut ottaa huomioon talon sähkösuunnitelmassa ja laittaa riittävästi ulkopistokkeita eri puolille taloa (jälkiviisautta...).










Haluaisin tehdä jotain kaunista joulua varten. Erityisesti valoryijy kiinnostaisi, mutta pelkään, että siinä on työtä enemmän kuin minulla intoa ja aikaa. Valmiita ohjeitakaan en ole löytänyt, eikä ryijykurssille ole mahdollisuutta osallistua. Olkityöt olisivat myös mukavia, niistä on kokemustakin yhden himmelin verran. Toinen, komeampi, on lahjaksi saatu. Himmelit kuuluvat muilla ihmisillä jouluun ja sen odotukseen, mutta meillä niistä iloitaan ympäri vuoden.
Tähän löytynee selitys laiskuudesta...
Itse tehty makkarissa

Lahjaksi saatu keittiössä

Paperinarusta voisi yrittää askarrella jotain muutakin. Yksi työ on aloitettu ja aika pitkälläkin, mutta jostain kumman syystä se ei valmistu. Ja kun ei kerran itse saa mitään aikaan voi käydä hakemassa kaupasta jotain kaunista... Tämä kaunotar päätyi keittiön seinälle. Voisi onnistua minultakin, kunhan vain aineksia olisi valmiiksi kerättynä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Lättyjä, sokeria, hilloa...

Pyhäinpäivänä ilma oli mitä mainioin. Aamulla oli pakkasta jo toistakymmentä astetta, ja aurinko paistoi. Pakkanen lauhtui nopeasti ja aamupäivällä oli hyvä ulkoilla.
Pyhäinpäivään kuuluu ehdottomasti kynttilät ja niitä päivän mittaan tulkikin sitten sytyteltyä lyhtyihin, taitavat palaa niissä vielä tänäänkin. Pihaleikkeihin kertyi"kourallinen" lapsia, joiden nälkää torjuttiin lättykesteillä. Huvimajassa on mukava paistaa lättyjä, siellä ei käryt haittaa ja lopputulos on aina parempi kuin sähköhellalla teflonpannussa paistaen. Maja oli sen verran kylmä, että sitä piti etukäteen hehkutella. Nyt olinkin niin "fiksu", että kävin sytyttämässä tulet etukäteen ja paistamaan mentiin vasta kun maja oli lämmin. Yleensä aina käy niin, että ensin värjötellään kylmässä aikansa ja kun maja alkaa lämmetä on lätyt paistettu ja on jo kiire sisälle. Sori vaan painonvartijat ja muut keventäjät, mutta parhaat lätyt paistuu voissa.

Näihin sokeria ja hilloa... NAM! Ja kyllä ne tekikin kauppansa.
Pannunkäyttäjällä ei ole koskaan kylmä. Kuuman kaminan ympärillä hääriessä alkaa hiki virrata, mutta on se sen arvoista.
Kaminan humina on rauhoittavaa, ilman taustaääniä sen kuunteluun voisi vaikka nukahtaa. Joskus olisi mukavaa olla huvimajassa aivan yksin ja antaa mielen levätä.

Illalla lisäsin vielä ulos kynttilöitä. Tämä enkelilyhty kaverinsa kanssa sopii hyvin pyhäinpäivän tunnelmaan.
Jossakin näin jo ensimmäiset jouluvaloviritelmät, vai oliko kyseessä uuden termin mukaiset talvivalot. Minusta tuntuu, että vielä on liian aikaista laittaa valoja ulos, vaikka kieltämättä ajatus jo houkuttaa. Ehkä nyt pitää vielä ottaa aikalisä ja suunnitella viritykset hyvin ja haalia jatkoroikat valmiiksi.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Lumi tuli, lumi suli


Viikonloppuna satoi lumi maahan. Ja mikäs sen mukavampaa, lapsukaisten mielestä. Koko lauantai ja melkein sunnuntaikin meni Viivillä ulkohommissa. Välillä vain kuivaa vaatetta päälle ja takaisin töihin. Töiden tuloksena syntyi hieno luminen kotitalo, josta löytyy parveke, portaat, keittiö ja olohuone :))
En minäkään lumen tuloa pahakseni pistäisi muuten, mutta kun se harmikseni enteilee pitkää kylmää ja pimeää kautta.



Olen melkein taipuvainen uskomaan, että maailman sitkein ja siksi paras pihan kukka on orvokki. Se huolehtii jälkikasvua maailmaan, se aloittaa kukinnan jo keväällä ja se ei välitä pakkasesta eikä lumesta. Mm. nämä orvokit jaksavat kukkia vielä lokakuun 18. päivä lumen keskellä.

Lehto-orvokin latinankielinen nimi taitaa olla Viola mirabilis (ihailtava, ihmeellinen). Tuo nimi osuu hyvin myös tähän tavalliseen orvokkiin (tarhaorvokki?).

Otin kuvan myös herra possusta, joka oli saanut lumet niskaansa. Kylmä ei ole possun asennetta muuttanut. Meidän possukatras on vielä ulkona ja nyt alkaisi olla aika siirtää ne sisäruokintaan. Osa possuista ei taida kovia pakkasia kestää. Kuvan valurautapossu kaverinsa kanssa ei keleistä piittaa, mutta ei niitä ole kiva jättää hangen alle.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Pensaiden leikkausta

Kiinnostus ulkotöihin on säiden huononomisen myötä (edelleen) laantunut, mutta nyt sain viimein tehtyä jotain. Vattupensaista leikkasin vanhat oksat pois. Nyt niistä oli vielä helppo löytää leikattavat oksat, keväällä työ olisi ollut paljon hankalampaa. Samaan syssyyn käsittelin myös marjapensaat. Niissä ei ollut varsinaisesti vanhoja oksia, mutta otin alimmaiset, maata myöten menevät varret pois. Niiden kanssa oli tämä kesä jouduttu taistelemaan ruohoa leikatessa. Ja vielä vieressä olevat ruusupensaat pääsivät maistamaan oksasaksien teriä.

Vadelmien tämän kesän versot ovat hujahtaneet korkeuksiin ja tarvitsevat ensi kesäksi kunnon tuet. Kuten kuvasta näkyy, nyt tuulee.

Myös kukkapenkkejä pitäisi siistiä. En aiokaan putsata niitä aivan puhtaiksi, sillä on kiva jättää jotain hangen päälle törröttämään.

Ja just nyt muistin, että minullehan on tällä viikolla tullut uusi Viherpiha-lehti, enkä ole sitä vielä edes avannut. Tämä kertoo siitä, että liika kiire vaivaa. Vähät vapaahetket ovat tällä viikolla kuluneet käsitöitä tehdessä. Pitkään aikaan, ennen tätä, en ole lankakerää käteen ottanut, mutta nyt ostin kasan puuvillalankaa tytön ponchoa varten. Virkkukoukku on heilunut kiitettävään tahtiin ja viikonloppuna päästään ihailemaan lopputulosta. Jos tulos on hyvä, voin sen esitellä myös täällä. Ja jos kuvaa ei blogiin ilmesty, voitte vetää omat johtopäätökset.

Lisäsin tämän kuvan ja tekstin tänään 15.10.

Poncho tuli valmiiksi ja siitä tuli ihan mukavan näköinen, ainakin näin omasta mielestä.

Kuten kuvasta näkee, myös sen omistaja on tyytyväinen lopputulokseen.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

On märät sukat...

On märät sukat,
muttei kuki kukat.
Kuuluu sateen ropina
ja kumppareiden kopina.
Linnut muuttaa pois,
kuka talven tois?
Tämmöinen loru on jostain tarttunut matkaan. Ja se kyllä kuvaa tämän hetken tunnelmia. Kumppareita tarvitaan ja sittenkin on märät sukat. Tuuli tuivertaa niin, että pää jäätyy. Ja kukat on tosiaan lopettaneet kukinnan...


Nauhus ei halua luopua ryhdistään lopun ajan edessäkään, mutta pakko on taipua.
Surullista...



Pakkanen on vienyt samettiruusut "rajalle" ja kanariankrassikaan ei ole enään iloinen.

Meidän ei ole kuitenkaan syytä vaipua synkkyyteen. Kaikki ei ole ruskeaa ja synkkää vaan sekaan sopii jotain värikästä. Lyhtykoiso OLI parhaimmillaan, kunnes poimin lyhdyt kuivumaan sillä ajatuksella, että ne ilahduttavat meitä vielä talvellakin.

Ruukuista olen putsannut kesäkukat pois ja tilalla on nyt jotain iloisempaa.



lauantai 26. syyskuuta 2009

Metsässä

Tänä viikonloppuna syksy oli parhaimmillaan.
Auringon paiste ja lämmin ilma houkutteli meidät metsäretkelle sekä lauantaina että sunnuntaina. Marjakori otettiin mukaan vaikka tiedossa oli, ettei poimittavaa lähimetsässä paljon olekaan. Mukana oli yksi innokas marjanpoimija. Saaliiksi tuli sen verran, että korin pohja peittyi.

 

Metsässä oli mukavaa. Sen välillä tahtoo unohtaa miten rauhallista siellä voi olla. Muuta ei juuri kuulunut kuin puiden huminaa. Tähän aikaan vuodesta tuosta rauhasta voi oikeasti nauttia kun minkäänlaiset hyttyset tai mäkäräiset eivät ole kiusana. Niitä en kestä.

Aika kului mainiosti paitsi puolukoita popsien myös maisemia ihaillen.

Pieni pihlaja oli joutunut tuulen armoille.
Löysimme myös Aurinkopolun
Ei pelkkää alankoa, löytyy meiltä kalliotakin.

Tarkoitus oli kuvata punaisena hehkuva puolukkamätäs, mutta tähän oli tyytyminen. Mustikoitakin oli vielä jäljellä, mutta pakkanen oli vienyt niistä maun.
Pieni marjastaja on huolissaan paitsi luonnon myös ihmisten suojelusta...

torstai 24. syyskuuta 2009

Purppuran punaista

Purple haze all around...


Purppura on päivän väri. Sitä on pihalla tarjolla nyt monissa eri kasveissa ja sävyissä.
Tässä muutamia esimerkkejä eilisillalta:

Purppurakeijunkukka pääsi uudessa paikassaan, altaan vieressä, kasvunvauhtiin. Nyt kun siinä on purppuralehtien lisäksi keijun keveät kukat, ymmärtää mistä sen nimi johtuu.
Purppuraheisiangervot etupihalla ovat venähtäneet mittaa. Toista pensasta jouduin tukemaan narun avulla, koska sen oksat alkoivat lakoontua maata myöten.
Tämän pensaan arvo perustuu hyvänmuotoisiin ja -värisiin lehtiin kuin myös aina syvän tummanpunaisena säilyvään oksistoon.


Keijuangervo on alkanut löytää syysvärinsä. Tästä oksasta löytyy väriskaala keltaisesta oranssin kautta tummaan punaiseen. Suurimmaksi osaksi pensaat ovat vielä kuitenkin loppukesän väreissä.Hurmehappomarja ei välitä vaihdella värejä. Se on aina yhtä tummanpuhuva. Tällä kasvilla on selvästi taiteellista silmää. Se kasvattaa muutaman oksan tanakasti suoraan taivasta kohti, antamaan korkeutta, ja muutaman oksan kaartumaan suloisesti alaspäin. Jokainen pensas on eri muotoinen, mutta yhteistä niille on väri, lehtien pyöreä muoto ja aina punaiset oksat.
Rinneangervokin on alkanut vaihtaa väriään. Sen syksyn sävyt ovat keijuangervoa tummemmat, mutta yhtä kirjavat.

Nyt huomaan, että juttu rönsyili. Purppurasta aloitettiin, mutta mukaan eksyi myös muita punaisen sävyjä.
Purple haze all in my eyes...