Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Unohtuneet naskit

En ole muistanut pitkään aikaan kirjoittaa possuista, vaikka ne ovatkin niin lähellä sydäntäni. Joitain uusia figuureja olen hankkinut, mutta ei niitä ole enää kertynyt aivan samaan tahtiin kuin menneinä vuosina. Ja kun uusista nasuista ei ole juuri kerrottavaa, palautetaan mieleen vanhat jutut:

22.7.2009 kerroin keräilyharrastuksestani,

18.9.2009  esittelin possuvankkurit

9.5.2010 uusi possu  muutti meille ja

13.5.2010 se pestiin ja putsattiin.

Näitä vanhoja kuvia katsellessa tulee hyvälle mielelle.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kärhöt

Nyt olisi kärhöjen parasta aikaa, jos niitä olisi (enemmän). En onneksi ole aivan ilman niitä, sillä pihalta löytyy muutamaa eri sorttia, en vain enää ole varma mikä on mitäkin. Yksi kukki jo alkukesästä, kaksi on nyt aloittanut kukinnan ja yksi (keväällä istutettu) ei taida tänä vuonna antaa parastaan. Tämän vielä kukkimattoman pitäisi olla väriltään vaaleanpunainen, nähtäväksi jää...

Tämä lienee Nelly Thompson. Väri ja terälehden raita sopivat kuvaan, mutta kukat ovat kyllä todella vaatimattoman kokoisia ja jotenkin epämuodostuneita. Voi olla, että ovat kärsineet kuivuudesta, vaikka olen niitä yrittänyt välillä muistaa vedellä.

 Daniel Deronda on siirtynyt uuteen paikkaan ja kasvanut miestä pidemmäksi.

ja tämä Multi Blue kukki jo kesäkuussa (17.6.2011). Tällä hetkellä kasvi ei näytä kovin onnelliselta, mutta uskon ja luotan huomiseen ja etenkin ensi kesään, että se taas jaksaa tehdä tuollaisen kaunokaisen.
Lisää paikkoja köynnöksille on hakusessa!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Seinustan siistiminen

Eilen ja tänään siistimme talon seinustaa. Patio on rakennettu noin metrin päähän talon seinästä ja alue on pidetty sorapinnalla. Heti pation rakentamisen jälkeen laitoimme sora-alueelle puiset astinlaatat ja niiden lisäksi siinä on ollut milloin mitäkin, mm. valurautapenkki. Seinusta on ollut aika lailla karu, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy:
Tämä yllä oleva kuva on altaan kaivuuajoilta, mutta seinusta ei ole noista ajoista muuttunut ennen kuin nyt. Halusimme edelleen pitäytyä erillisissä astinlaatoissa, mutta nyt ne vaihdettiin betonisiin. Lisäksi laitoimme seinän vierelle muutamia luonnonkiviä.
Penkki siirrettiin patiolle ja tilalle laitettiin kukkalaatikko ja muuta rekvisiittaa.  
Jäin vielä miettimään voisiko pation ja astinlaattojen väliselle alueelle istuttaa jotain aivan matalaa kivikkokasvia, esim. joitain mehikasveja? Ne voisivat olla ihan kivoja "tupsuja" muuten niin suoralinjaisessa paikassa. Ensi kesänä voisin lisätä vielä ruukkuja seinän vierelle.

            Pation laudat kaipaavat puhdistamista ja öljyä pintaansa. Muuten tämä alkaa näyttää siltä kuin on suunniteltukin, eli kiviä, kiviä, soraa, lisää kiviä ja kesäkukkia.
          


sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

"Hyötypuutarhan" kuulumisia

Tänä kesänä kasvihuoneen sato jää huonoksi. Syy on varmasti siinä, etten ollut työkunnossa alkukesästä ja kasvusto jäi huonolle hoidolle kaikkein kriittisimpänä ajankohtana. Kaksi tomaatin tainta sinnittelee hengissä, mutta yhtään hedelmää ei ole tulossa.
Kurkutkaan eivät voi hyvin, mutta niissä on muutamia hedelmiä valmistumassa. Sekä tomaatit että kurkut kasvavat tällä kertaa kasvusäkeissä, joten ravinteet pitäisi olla kohdallaan, mutta olenko kastellut liikaa tai liian vähän? Tomaatit kai kestävät niukkaa kastelua kun taas kurkut vaativat runsaasti vettä. Kastelu ei kaiketi ole ollut tasapainossa.

Kurkuissa on kurjan näköisiä vaaleita lehtiä.

Kasvimaalla punajuuret ja porkkanat on harvennettu, ja perunoitakin on tulossa ainakin pariin keitokseen. Nämäkin ovat kärsineet kuivuudesta. Kasvimaa on perustettu kohopenkkiin, joka läpäisee hyvin vettä ja toisaalta valuttaa sadeveden penkin reunuksille.
Kasvimaan reunassa on myös isältä saatu kesäkurpitsan taimi, jossa on pari hedelmän alkua.

Tulevan sadon turvin ei ensi talvea eletä, mutta onneksi lähellä on muutama marketti, joista saadaan tarvittaessa täydennystä...

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Ruusunkukkia

Runkoruusut ovat heränneet henkiin ja alkaneet kukkia. Ensimmäiset kukat ovat auenneet. Kukat ovat aika pieniä, mutta hyvän värisiä. Löysin varastosta purkinjämän ruusulannoitetta, jolla olen rikastanut kasteluvettä kerran viikossa. Lannoite on tehonnut sillä kukkien lisäksi nuppuja on paljon. Kukkia on siis tiedossa pitkäksi aikaa. 
Ruusujen ruukut on sijoitettu sisäänkäynnin molemmin puolin. Ikävää on se, että portaalle kertyy jatkuvasti kenkiä, ulkoleluja ja muuta roinaa pilaamaan näkymää.
Mutta silloin, kun ylimääräinen kama on siivottu pois, on näkymä minun mieleeni. Ruukuista tuli tosi värikkäitä, mikä sopii mainiosti. Värit kuuluvat kesään!


Väriä on myös terasilla ja suihkualtaan ympärillä. Markettaa, päivänliljaa, miljoonakelloa, unikkoa, pelargoniaa, ruusuja, krassia yms sulassa sovussa.
 
Terassilla pitäisi ehtiä joskus myös istua ja kuunnella veden liplatusta sekä nauttia elämästä. Aika harvoin sitä tulee tehtyä, sillä aika kuluu paremmin kädet mullassa.


perjantai 1. heinäkuuta 2011

Lasinaluspenkki


Lasinaluspenkki oli alunperin ruusupenkki. Sitä iloa kesti vain yhden kesän, sillä talven jälkeen jäljellä oli vain kuivaneet juurakot. Silloin päätin, että ruusujen kanssa en enää taistele, vaan keskitän voimani kasveihin jotka varmasti menestyvät. Nyt muutaman kesän jälkeen penkki näyttää tältä:

Purppuraheisiangervot taustalla ovat kasvaneet mukaviin mittoihin ja niissä on näin keskikesällä 
hieman vaaleanpunaiseen vivahtavat valkoiset kukat.
Kukassa ovat nyt myös keiju- ja rinneangervo. Lamoherukka on levittäytynyt lähes koko alalle, eikä aluskatetta enää näy juuri ollenkaan. Herukkaa olen joutunut ohjailemaan oikeisiin suuntiin, ettei se harhaudu pois alueelta.
Lamoherukan marjat ovat tutun näköisiä.

Keijuangervo on  parhaimmillaan kaksi kertaa vuodessa. Juuri nyt ensimmäistä kertaa ja toinen kerta koitaa syksyllä kun lehdet saavat punaista ja oranssia väriä pintaan.