Purppura on päivän väri. Sitä on pihalla tarjolla nyt monissa eri kasveissa ja sävyissä.
Tässä muutamia esimerkkejä eilisillalta:
Purppurakeijunkukka pääsi uudessa paikassaan, altaan vieressä, kasvunvauhtiin. Nyt kun siinä on purppuralehtien lisäksi keijun keveät kukat, ymmärtää mistä sen nimi johtuu.
Purppuraheisiangervot etupihalla ovat venähtäneet mittaa. Toista pensasta jouduin tukemaan narun avulla, koska sen oksat alkoivat lakoontua maata myöten.
Tämän pensaan arvo perustuu hyvänmuotoisiin ja -värisiin lehtiin kuin myös aina syvän tummanpunaisena säilyvään oksistoon.
Keijuangervo on alkanut löytää syysvärinsä. Tästä oksasta löytyy väriskaala keltaisesta oranssin kautta tummaan punaiseen. Suurimmaksi osaksi pensaat ovat vielä kuitenkin loppukesän väreissä.
Hurmehappomarja ei välitä vaihdella värejä. Se on aina yhtä tummanpuhuva. Tällä kasvilla on selvästi taiteellista silmää. Se kasvattaa muutaman oksan tanakasti suoraan taivasta kohti, antamaan korkeutta, ja muutaman oksan kaartumaan suloisesti alaspäin. Jokainen pensas on eri muotoinen, mutta yhteistä niille on väri, lehtien pyöreä muoto ja aina punaiset oksat.
Hurmehappomarja ei välitä vaihdella värejä. Se on aina yhtä tummanpuhuva. Tällä kasvilla on selvästi taiteellista silmää. Se kasvattaa muutaman oksan tanakasti suoraan taivasta kohti, antamaan korkeutta, ja muutaman oksan kaartumaan suloisesti alaspäin. Jokainen pensas on eri muotoinen, mutta yhteistä niille on väri, lehtien pyöreä muoto ja aina punaiset oksat.
Rinneangervokin on alkanut vaihtaa väriään. Sen syksyn sävyt ovat keijuangervoa tummemmat, mutta yhtä kirjavat.
Nyt huomaan, että juttu rönsyili. Purppurasta aloitettiin, mutta mukaan eksyi myös muita punaisen sävyjä.
Purple haze all in my eyes...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti