Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

tiistai 15. syyskuuta 2009

Omppupuu

Sunnuntaina kävimme puutarhamyymälässä, ihan vain ajankuluksi. Ja tottakai mukaan tarttui jotain. Ostimme perheomenapuun, pihan ensimmäisen hedelmäpuun.
Olen tosi huonosti perillä omenapuista, niiden lajikkeista ja kasvattamisesta. Niinpä minulle tuli yllätyksenä, että yhdelläkin omppupuulla pärjää. Usealle puulle ei meidän pihasta tilaa löytyisikään, mutta yksi nätti löytää aina paikkansa.

Saimme tosi hyvät istutusohjeet, piirrosten kera, ja niitä myös noudatettiin: 80 cm leveä ja 60 cm syvä istutuskuoppa, kalkittua multaa ja syyslannoite pinnalle. Tuet laitettiin myös.
Omppupuulle etsittiin mahdollisimman suojaisaa paikkaa, ja sellainen löytyi talon ja varaston välistä, sydänpenkin vierestä. Sydänpenkki on saanut nimensä kasveista (särkynyt sydän ja pikkusydän), ei penkin muodosta.
Leikata tätä ei saa ennen ensi syksyä, ja sen jälkeen sitä pitää leikata normaalisti. Mutta mitä on normaalisti?
Jonkinlainen opus täytyy kaivaa esille ja lukea siitä leikkausohjeet. Omenapuiden leikkaamisesta puhutaan paljon ja se tuntuukin aika mystiseltä touhulta. Väärin tehtynä pilaat puun ja leikkaamattakaan ei voi jättää. No tässä on nyt sitten talvi ja ensi kesä aikaa ottaa asiasta selvää.
Tässä kuvassa näkyy yksi varttamiskohdista, mystistä on tuo varttaminenkin... ei käy järkeen, miten voidaan oksia liittää runkoon ja niin saada uusi puu. Tämä perheomenapuu on sekoitus kolmea lajiketta: Huvitus (kesä)- keltakaneli (syys) - Borgovskoje (kesä)

Tarttui mukaan muutakin, nimittäin kolme kallionauhuksen tainta. Niille ei löytynyt valmista penkkiä, joten istutin ne väliaikaisesti kasvimaan reunaan odottamaan ensi kevättä. Toivottavasti sitten ne saadaan arvoiseensa paikkaan.

Mitä taas opimme? Todennäköisesti emme mitään.
Mitä olisi pitänyt oppia? Puutarhamyymälään ei pidä mennä vain ajan kuluksi.


Ei kommentteja: