Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

lauantai 25. elokuuta 2012

Kiviä ja sementtiä

Uusi projekti on aloitettu! Etupihalle alkaa muodostua jonkinlainen kivikkopuutarha. Millainen? Lopputuloksen näkee vasta sitten kun homma on tehty, sillä ideoita on kyllä päässä, mutta ei yhtään kunnon suunnitelmaa. Edetään vaihe kerrallaan. 
Kivikkopuutahaa ei kuitenkaan voi tehdä ilman kiviä, joten niitä on haalittu tämä pieni kasa, jolla tehdään alueen reunus. 
Merkkasin reunuksen muodon vesiletkulla ja kaivoin reilun kymmenen sentin levyisen ja muutaman sentin 
syvyisen ojan.
Latoin ojan pohjalle katekankaan, jonka päälle tuli sitten sementtivalu ja kivet. 
   Yritin asetella kivet niin, että nurmikon puoli olisi mahdollisimman matala ja tasainen. Tarkoitus on, että ruohonleikkurilla pääsisi ajamaan tämän reunuksen yli. Kivet olivat kuitenkin niin erikokoisia ja -muotoisia, että aivan tasaista jälkeä ei tullut. 
 Alueelle tulee kokonaisuudessaan kate, lisää kiviä ja jotain kasvejakin. Aroniapuu ja tuijat ovat jo saaneet seurakseen vuorimännyn. Ja siinä tulee haastetta riittämään. Sen kasvu pitäisi saada pysymään kurissa, vaikka vielähän tuo on kovin pieni. (Puutarhamyymälän ale-myynnistä tarttui kolme vuorimännyn tainta mukaan, eikä meillä ole aavistustakaan mihin ne loput kaksi istutetaan.)
Hyvällehän tuo reunus näyttää ainakin näin kuvassa. 
 Jäljelle jääneistä reunuskivistä tein aroniapuun ympärille rinkulan, johon sitten laitan jotain... Värillinen koristekate voisi olla kivan näköistä. Toinen vaihtoehto on laittaa rinkulaan soraa tai: ohut multakerros ja jotain kivikkokasvia siihen kasvamaan. Tämä viimeinen idea syntyi juuri tällä istumalla. Tätä täytyy oikein yön yli pohtia. :) 
Näin se homma etenee... 



perjantai 17. elokuuta 2012

Tänään, elokuisen perjantain kunniaksi, sää on ollut mitä mainioin. Aurinko on paistanut ja lämpömittari on näyttänyt n. 23 astetta. Ja sitten, taivas aukeni aivan yllättäin. Vesisade yhdessä auringon kanssa sai koko pihan loistamaan ja "säkenöimään". Olisin halunnut tuon kaiken näkyvän näissä kuvissa, mutta valitettavasti sain ikuistettua vain vesisateen.


 Ja tätä on riittänyt koko kesän: Vettä, vettä ja vettä. 






keskiviikko 8. elokuuta 2012

Eilisen, viimeisen kesälomapäivän kunniaksi näpsin kuvia tosi märästä pihasta. Viemäri ei tahdo ehtiä vetää kaikkea vettä sisuksiinsa, joten ojaan on kertynyt vettä. Nurmikon leikkuu, eivätkä muutkaan hoitotyöt onnistu näillä keleillä, mutta kasvit tykkää.
Tarhajuoru on innostunut kukkimaan. Tämä on aika hauska: sen varret kasvavat tosiaan juorumaisesti ja kukka on kauniin värinen. Lisukkeina ovat nuo keltaiset "hupsukat".
Sinikuunlilja on nyt voimissaan. Kauan tätä hetkeä on odotettukin! Omaa syytähän se on, kun olen siirtänyt sitä moneen kertaan paikasta toiseen. Nyt tässä samassa paikassa näillä on kolmas kesä menossa ja hyvin jaksavat. Vieläkään en ole paikkaan tyytyväinen, mutta annan nyt "heidän" olla rauhassa. Kun tulee jakamisen aika, täytyy paikka miettiä tarkkaan.
Harmaamalvikki on yksinkertaisesti kaunis.
Tässäkin näkee, että vettä on satanut. Kasvit lakoaa veden alla ja kuvassa on synkkä perusvire.
Istutukissa on pyritty kerroksellisuuteen ja näissä kuvissa se hyvin näkyy. Eli jossain on siis onnistuttu. Onko sitten kaikki tehty oppien ja taiteen sääntöjen mukaan, onkin aivan eri juttu :))
Nyt on nauhusten aika. Kohopenkissä ne tosiaan kohoavat korkeuksiin.
Sain ystävältä muutaman heinäseipään, joita on nyt sitten ihmetelty. Mitä ihmettä niillä tehdään? Kaksi löysi paikkansa kun ukonhatut olivat kaatumassa maata myöten.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kalajokilaakso-lehdessä oli tänään juttu meidän pihasta otsikolla: Tässä puutarhassa kukkii huumori.
Olihan tuo kokemus odottaa, millaisen jutun toimittaja tekee lyhyen visiittinsä perusteella.
Keskiviikon lehti on suurjakelussa kaikkiin jokilaakson talouksiin, joten alueellista julkisuutta on tiedossa. :)

Joku ??? oli antanut sähköpostilla lehdelle vihjeen, että meiltä löytyy possupuutarha, johon kannattaisi tutustua. Aika vähän juttuun loppujen lopuksi eksyi possun kuvia, vaikka niitä paljon kuvattiinkin. Muuten juttu oli ihan kiva.

Yritin skannata jutun, mutta en saanut sitä oikeaan formaattiin. Lisään sen tänne joskus myöhemmin.

Ja tässä se on: