Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

maanantai 19. elokuuta 2013

"Meidän nuoret" ostivat itselleen Ruohola- nimisen tilan; ihanan talon ja maata sen ympäriltä. Jännityksellä odotan onko heillä Kädet mullassa ja innostusta laittaa puutarhaa. Taimia on jo kyselty ja luvattukin.
 
Tila sai puheissa heti uuden nimen: Höpöheinälä. Jostain kumman syystä...
 
Ja pitäähän noin hyvä nimi näkyä myös ulospäin, joten etukäteistupaantuliaislahjaksi teimme tämän hienon kyltin. Harmaantunut penkin parru sai uutta käyttöä. :)
 
 

tiistai 13. elokuuta 2013

Keväällä paljun näkösuojaksi istutettu elämänlanka on tehnyt tehtävänsä. Se peittää säleikön kauttaaltaan, ja kukkii pitkään ja runsaasti. Ainoa ongelma on, että kukat kiinnostavat myös erilaisia pörriäisiä, joita sitten löytyy hukkuneina altaan pinnalta. Kaikki ei voi olla täydellistä!
Tähän altaaseen voi rauhassa kömpiä saunan lauteilta ilman, että ohikulkijat häiriintyvät puolialastomista näkymistä. Tietenkin naapureilta voisi kysyä ovatko samaa mieltä...

 
Tästä keväällä lähdettiin liikkeelle.

maanantai 12. elokuuta 2013

Yön pimeinä tunteina kun uni ei tullut silmään mietin tätä sairautta, joka minut on vallannut. Meillä on käytössä vajaan 1300 neliön tontti, josta aika ison osan vie talo ja autotalli. Loput neliöt on jo nyt täytetty puilla, pensailla ja kukilla. Joku normaali (ei puutarha-addiktoitunut) sanoisi, että tontti on TÄYSI, mutta minä näen siinä vieläkin paljon tyhjää tilaa.
 
Alusta lähtien istutukset on tehty "liian" tiheään, täysin kaikkia ohjeita vastaan. Ajatuksena on ollut, että liiasta on helppo päästä eroon. Meidän pihalla on enemmän puita kuin koko korttelin muilla pihoilla yhteensä, joten niitä joudutaan jossain vaiheessa karsimaan.
 
Ja silti minä haluan enemmän: sitä, tätä ja tuota. Mitä minä sitten teen kun tila oikeasti loppuu?
 
Osasyyllisiä tähän riippuvuuteen löytyy alla olevista kuvista.
 
Harmaamalvikki laittaisi runosuonen sykkimään, jos sellainen minulla olisi.
Se on niin herkkä ja kaunis, että tippa tulee linssiin. Voi olla, että mieli muuttuu siinä vaiheessa kun "maltsu" valtaa kukkapenkin kokonaan.
Vielä ei ole aihetta murheeseen, nyt voin vain nauttia.
 Pohjanrantakukka on penkin väriläiskä. . .
. . .mutta vielä värikkäämpi on syysleimu, jonka väri tosiaan leimuaa niin, että silmiä häikäisee. 
Tarhasalkoruusut ovat kasvaneet vaivaisesti mittaa, mutta nyt nekin ovat puhjenneet kukkaan. Nuppuja on paljon, joten lisää suuria kerrottuja kukkia on tulossa.
 Näillekin kaunokaisille pitäisi löytyä parempi paikka, sillä nyt ne jäävät
köynnösten jalkoihin.
Hankin taimet jo toukokuun alkupuolella, mutta istutus meni kesäkuulle. On siis ihme, että ovat edes hengissä.
 

torstai 8. elokuuta 2013

Loman alkajaisiksi (3 viikkoa sitten) aloitin reunuksen rakentamisen
Muutama metri valmistui nopeasti.
Loma on nyt lusittu eikä työ ole edennyt näistä
kuvistä pidemmälle. 
Uutta inspiraatiota odotellessa...
...lisään nämä noin kuukausi sitten otetut kuvat.
 
Tässä on ihan vahingossa syntynyt sommitelma, joka hivelee minun silmääni. Lupiinit, valkoinen särkynyt sydän ja ruohosipuli
ovat kaunis yhdistelmä. Taustalla oleva mänty kruunaa näyn! 
Tänä kesänä olen ottanut harvinaisen vähän kuvia kasveista. Täytyy yrittää loppukesän aikana skarpata ja tallentaa kaiken sen minkä vain voi.