Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

lauantai 17. syyskuuta 2011

Syystyöt alkaa

Ulkona on aivan ihana ilma kun aurinko paistaa täydeltä terältä. Viileää ja kuulasta, juuri sopivaa pihatöihin.
Tänään istutin Lätin eteen kolme lamohietakirsikkaa. En ollut aikaisemmin moisesta pensaasta kuullutkaan, mutta kun Multasormessa näin taimia, etsin netistä lisätietoa:
Maanmyötäisesti kasvava pensas rinteeseen, kivikkoon, muurin päälle ja eri kasviryhmiin. 20cm korkea ja noin metrin leveä. Himmeänvihreät lehdet saavat kauniin punaisen syysvärin. Kukkii runsaasti touko-kesäkuussa valkoisin kukin. Pienet punamustat luumarjat ovat vaarattomia.
Kuvauksen perusteella kyseessä on siis oikea helmi pensaiden joukossa. Muurin päälle lamot eivät päässeet vaan reunustamaan lätin kulkuväylää.

Vadelmat ja marjapensaat saivat myös kyytiä kun leikoin niitä aika kovalla kädellä. Vadelmien vanhat versot saivat lähteä ja marjapuskista leikkasin myös ison kasan oksia. Herukat kai pitäisi leikkoa vasta aikaisin keväällä, mutta siihen aikaan en ole koskaan osannut tarttua työhön. Ei kai syysleikkauksella kovin paljon hamia saa aikaan, onhan kasvukausi jo niin lopuillaan.

 

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kurpitsasatoa

Kurpitsan kasvattaminen on mielenkiintoista ja avartavaa. Ensin metsästetään jättikurpitsan siemeniä, ja jos niitä ei löydy, tyydytään tavallisiin. Sitten kylvetään ja paapotaan taimia ahtaissa sisätiloissa viikkokaupalla ja lopulta ne viedään taimi kerrallaan ulos paleltumaan. Jos yksi onnellinen taimi selviää kylmässä kevätsäässä kasvimaalle asti, raivataan sille tilaa muiden kylvösten kustannuksella. Ja tilaahan se tarviikin; 7-10 m2/taimi. Tainta peitellään, lannoitetaan, kastellaan ja sen kasvavaa hedelmää valvotaan kuin suurinta ihmettä maailmassa. Ja sitten kun on syksy ja sadonkorjuun aika ihmetellään, että mitä tällä jätillä oikein tekisi?

Oma kurpitsatuotanto meni tänä kesänä pahasti pieleen, yksikään taimi ei selvinnyt alkukesän kylmistä öistä. Onneksi poika hoiti homman.  Tässä ovat Oulussa kasvatetun jätin strategiset mitat:
Mittanauha ei riittänyt, sillä ympärysmitta on n. 155 cm

Paino tämän päivän punnituksessa (joka saatiin ikuistettua) oli 30,2 kg. Eilisessä punnitukessa paino oli ollut 33 kg. Tämä kuvaan päässyt vihreä pötkylä on meidän omalta kasvimaalta, isän taimesta kasvatettu.
Ja tässä vielä jättiläinen ja onnellinen omistaja. 
... ja Mikko Mallikas.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Syyskuun alun värejä 2 - keltaisesta oranssiin

Kallionauhuksen kukinta alkaa olla loppusuoralla, mutta vielä
siinä riittää väriä.  
 Keväällä kylvetyistä kolmesta eri lajikkeesta ja yli kymmenestä taimesta yksi auringonkukka on ehtinyt kukkaan asti. Toiset kuolivat jo alkumetreillä, huonon hoidon takia. Hyi minua.
 Lyhtykoiso on nyt parhaimmillaan. Sillä vain on huono tapa piilottaa lyhdyt lehtien taakse. Kaukaa lyhtyjä ei näe, ne täytyy kaivaa kasvustosta esiin.
 Ja näitä samettikukkia on meidän pihalla tänäkin kesänä ollut riittämiin. Ne oikein loistavat tuota keltaista ja oranssiaan.
Mietin, onkohon kukilla sielu? Pitäisikö niitä alkaa kunnioittaa enemmän ja käyttää persoonamuotoa hän tai he? Yhtenä päivänä kahvipöytäkeskustelu sivusi aihetta; onko ihminen ihminen vai eläin. Joillekin ajatus siitä, että ihminenkin on eläin, oli jo liikaa. Eli, ihminen ja possu eivät olisi samalla viivalla ollenkaan. Minä olisin valmis menemään pitemmälle ja ottaisin osan kasveista, lähinnä kaikki kauniit kasvit, samalle viivalle älyllisten olentojen joukkoon.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syyskuun alun värejä - fuksia ?

Vielä eivät kaikki kukat ole luovuttaneet ja lopettaneet kukintaansa, vaikka vähiin kukkivaiset käy. 
Kaunopunahattu on saanut kaverin, tosin kohmeisen sellaisen. Tarkistin tilanteen ja kimalainen oli edelleen hengissä vaikka liikkeet olivatkin jo tosi hitaat ja harkitut.
  
 Punatähkässä on vielä vähän väriä jäljellä. Yläpään "karvat" on jo harmaantuneet.

Kurjenpolvi on aloittanut toisen kukintansa
Koristekaalit olivat vielä hetki sitten todella komeita. Nyt niiden ulkomuoto on saanut kolhuja, todenäköisesti etanoiden toimesta.
Kengät jalassa ja takki päällä olisin tarennut tehdä pidemmänkin kierroksen. Nyt täytyi tyytyä tällaiseen pikakatsaukseen. Kesä meni taas liian nopeaa. Vaikka paljon saatiin aikaan, jäi paljon myös suunnitteluasteelle. Voi hitsin pitsi...













sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Ja tänään Lätin ympäristö näyttää tältä:
 
Istutukset vielä puuttuu, palataan niihin sitä mukaan kun jotain sillä saralla tapahtuu. 


lauantai 3. syyskuuta 2011

Työt Lätti II:n ympärillä jatkuu

Lätin taakse, pengerryksen eteen istutin (Viivun avustuksella) kaksi lännenheisiangervoa ja keskelle viirukirjokannukan. Molemmat ovat auringon tai puolivarjon pensaita, joten nähtäväksi jää, miten ne tuossa aamuauringossa tykkäävät olla.
 
 Sorapeti reunustettiin lohkokivillä. Ne rajaavat soran ja karikkeen erilleen toisistaan. 




Kulkuväyläksi laitettiin laattapolku. 
Katealueen oikeaan reunaan haluaisin tehdä tilanjakajaksi ja näkösuojaksi köynnöskehikon ja sen eteen istumapenkin. Mietin vielä, voisiko tuohon katealueelle istuttaa maanpeitekasveja?

torstai 1. syyskuuta 2011

Lätti II on valmis

Piipusta kun savu kohoaa...
Tältä lätti näyttää nyt
- ulkopuolelta
- sisältä
(kiukaaassa on ehkä pikkasen liikaa kiviä :))
- ja vielä tieltä katsottuna.
Tänään alkaa ympäristön laitto, siitä kuvia myöhemmin.