Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

tiistai 1. marraskuuta 2011

Syksyllä on synkkä ilme.  Piha on aution ja karun näköinen. Missä vihreys ja värit? Peikkopoikakin on menettänyt toisen jalkansa ja istuu surkeana maassa.
 Onneksi joitain valopilkkuja on vielä jäljellä; kyllä värejä riittää. Lunta odotellessa voi nauttia vaikka näistä väriläiskistä.
Hurmehappomarjan lehtien syksyvärit vaihtelevat vaalean vihreästä, keltaiseen ja syvään purppuraan ja jopa siniseen. 
 
Hanhikki jaksaa vielä kukkia, vaikka on jo 1. päivä marraskuuta.
 
 
 
Rinneangervo pitää vielä lehdistään tiukasti kiinni, ja pitäköön vaan.
Haravointia ei tässä pihassa harrasteta.
 
Hansaruusun lehdet suorastaan loistavat muuten ankeassa maisemassa.
 
 
Joillekin ihmisille syksy on  apeaa aikaa, mutta minä olen aina pitänyt siitä. Joo, onhan nyt paljon pimeää, mutta on paljon ilon aiheitakin. Ilma on raikasta hengittää ja ympäristön muutoksissa riittää ihmettelemistä.
Varsinaisilla ruskaretkillä pohjoisessa en ole koskaan käynyt, joten täytyy tyytyä oman pihan ja ympäristön näkymiin.