Voi ei, kesä meni jo! Ilma on kosteaa ja aamulla viideltä jo pimeää. Tänä aamuna kun taivas oli pilvessä joutui autoon näpätä pitkät valot päälle. Eipä hampaita naurata...
Pihalla on kuitenkin vielä ihan nättiä, vaikka paras terä on jo kadonnutkin. Pitäisi vielä innostua tekemään syystyöt, lannotukset sun muut, ja nythän olisi paras aika istuttaa uuttakin. Jollain lailla kuitenkin suurin innostus on laantunut. Työssä käynti vaatii veronsa.
Kohta alkaa taas SE aika, nimittäin kynttiöiden sytyttely. Kynttilät ovat kauniita ja niitä pitää olla kaikkialla, niin sisällä kuin ulkonakin. Minä sitten kuljen niitä sytyttelemässä JA sammuttelemassa, illasta toiseen. Tämäkin lienee jonkinlainen sairaus, mutta Venetsialaisista se alkaa..
Minun ehdottomia lemppariperennoja ovat nauhukset. Ne antavat parhaimmillaan pihalle runsautta ja korkeuttakin. Itseltä löytyy tällä hetkellä lapin-, aurinko ja huiskunauhusta ja ne ovat viihtyneet tosi hyvin. Nämä kuvat tosin ovat jo vuoden takaa. Ero tähän vuoteen on se, että oikealla oleva aurinkonauhus on tänä kesänä kasvanut uusiin ulottuvuuksiin, vaikka se tässä näyttää vielä aika pieneltä.
Toinen ero on, että huiskunauhus jäi tänä vuonna pienemmäksi kuin kuvassa. Yllätyksekseni nimittäin keväällä huomasin, että se yrittää valloittaa koko penkin ja minä aloitin pienimuotoisen sodan sitä vastaan. Olin raaka ja kaivoin sen juurimukuloita tosi paljon penkistä pois ja koko kesän olen repinyt sitä vääristä paikoista. Huisku tykkäsi kyttyrää... Sen sijaan lapinnauhus on aivan yhtä komea kuin tässä kuvassakin. Jos jotain negatiivista näistä hakee, olkoon se, että ne houkuttelevat paljon kimalaisia ja ampiaisia, eikä ampiaiset ole niin kovin kivoja.
Toivoisin kuitenkin vielä muitakin nauhuksia pihalle, esim. hieman matalampia terttu- ja tarhanauhuksia. Niiden istutuksessa on kuitenkin ongelmansa. Niitä ei voi istuttaa mihinkään postimerkkipenkkiin vaan ne vaativat tilaa ja ne myös tarvitsevat syvän ja ravinteikkaan multamaan. Meidän savimaahan tuollaisen tekeminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaakin. Mutta kun pohja on hyvin tehty ne tulevat kyllä toimeen itsekin.
Ne aloittavat kasvun keväällä aikaisin ja ovat komeita vielä syksylläkin (vaikka kukinnot muuttuvat ruskeiksi) ja talvella ne saavat törröttää hangen keskellä.
Sellaisia ne Ligulariat ovat, upeita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti