Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

torstai 27. elokuuta 2009

Syksy ja pimeää

Voi ei, kesä meni jo! Ilma on kosteaa ja aamulla viideltä jo pimeää. Tänä aamuna kun taivas oli pilvessä joutui autoon näpätä pitkät valot päälle. Eipä hampaita naurata...

Pihalla on kuitenkin vielä ihan nättiä, vaikka paras terä on jo kadonnutkin. Pitäisi vielä innostua tekemään syystyöt, lannotukset sun muut, ja nythän olisi paras aika istuttaa uuttakin. Jollain lailla kuitenkin suurin innostus on laantunut. Työssä käynti vaatii veronsa.

Kohta alkaa taas SE aika, nimittäin kynttiöiden sytyttely. Kynttilät ovat kauniita ja niitä pitää olla kaikkialla, niin sisällä kuin ulkonakin. Minä sitten kuljen niitä sytyttelemässä JA sammuttelemassa, illasta toiseen. Tämäkin lienee jonkinlainen sairaus, mutta Venetsialaisista se alkaa..

Minun ehdottomia lemppariperennoja ovat nauhukset. Ne antavat parhaimmillaan pihalle runsautta ja korkeuttakin. Itseltä löytyy tällä hetkellä lapin-, aurinko ja huiskunauhusta ja ne ovat viihtyneet tosi hyvin. Nämä kuvat tosin ovat jo vuoden takaa. Ero tähän vuoteen on se, että oikealla oleva aurinkonauhus on tänä kesänä kasvanut uusiin ulottuvuuksiin, vaikka se tässä näyttää vielä aika pieneltä.









 
Toinen ero on, että huiskunauhus jäi tänä vuonna pienemmäksi kuin kuvassa. Yllätyksekseni nimittäin keväällä huomasin, että se yrittää valloittaa koko penkin ja minä aloitin pienimuotoisen sodan sitä vastaan. Olin raaka ja kaivoin sen juurimukuloita tosi paljon penkistä pois ja koko kesän olen repinyt sitä vääristä paikoista. Huisku tykkäsi kyttyrää... Sen sijaan lapinnauhus on aivan yhtä komea kuin tässä kuvassakin. Jos jotain negatiivista näistä hakee, olkoon se, että ne houkuttelevat paljon kimalaisia ja ampiaisia, eikä ampiaiset ole niin kovin kivoja.
Toivoisin kuitenkin vielä muitakin nauhuksia pihalle, esim. hieman matalampia terttu- ja tarhanauhuksia. Niiden istutuksessa on kuitenkin ongelmansa. Niitä ei voi istuttaa mihinkään postimerkkipenkkiin vaan ne vaativat tilaa ja ne myös tarvitsevat syvän ja ravinteikkaan multamaan. Meidän savimaahan tuollaisen tekeminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaakin. Mutta kun pohja on hyvin tehty ne tulevat kyllä toimeen itsekin.
Ne aloittavat kasvun keväällä aikaisin ja ovat komeita vielä syksylläkin (vaikka kukinnot muuttuvat ruskeiksi) ja talvella ne saavat törröttää hangen keskellä.
Sellaisia ne Ligulariat ovat, upeita...

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kasvimaan satoa

Vähäiseksi jää sato, mutta eipä ole suuri kasvimaakaan. Vähän perunaa, muutama salaatintaimi sekä kesä- ja jättikurpitsaa. Perunaa tulee sen verran, että muutaman kattilallisen saa keitettyä eikä salaattia ole tarvinnut nyt kesällä ostaa. Kesäkurpitsaa tulee riittävästi, minulla ei nimittäin oikein ole hajua, mitä sillä tekisi. Salaattiin sitä on lisätty, mutta muuta käyttöä ei ole keksitty.

Jättikurpitsa on Pekan yksinoikeudella omistama ja kasvattama. Taimi sai maistaa alkukesästä pakkasta peitteistä huolimatta ja siinä taitaa olla syy tähän lopputulokseen. Viikko sitten "Jätti"kurpitsa näytti tältä.

Jättikurpitsa tuotti siis minihedelmän. Kasvi on muuten todella komea!
 
Meillä ei ole kasvihuonetta ja sen vuoksi tomaatintaimet laitettiin huvimajaan kasvamaan. Viime vuonna tomaatteja kasvatettiin ulkona, ja tuloksena oli vain yksi pieni punaiseksi ehtinyt tomaatti. Nyt on ollut parempi onni, tomaatteja on kahdesta taimesta tullut kymmenkunta. Eli, vielä ei kuitenkaan olla omavaraisia niiden suhteen.
 

Itse kasvatetut tomaatit ovat todella hyviä ja niitä pitäisi saada lisää. Toivelistalle on lisätty kasvihuone!
Ostimme myös yhden paprikan taimen, joka on tuottanut satoa ihan kivasti: Pieniä vihreitä paprikoita. Koska yksikään paprika ei ole alkanut punertaa tai kellertää, tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on vihreä paprika. Tässä yksi ilta päätimme sitä maistaa.
Yhden puraisun jälkeen suuta poltti aivan järkyttävästi!
Valitettavasti me kaikki kolme ehdimme haukata ennen kuin ensimmäinen Phyi kuului. En ymmärtänyt käydä pesemässä käsiä, jonka vuoksi kohta kirveli myös silmiä.
Voiko raaka paprika olla näin väkevää vai onko kysessää jokin chilipaprika? Paprika sai jo hävitystuomion, mutta koska se on ihan kaunis kasvi, jätettiin se vielä paikalleen. Maistaa sitä ei enää uskalla!

tiistai 18. elokuuta 2009

Possuvankkurit ja muuta kivaa


Eilen töistä kotiin mennessä minua odotti mukava yllätys. Pekka oli koonnut sunnuntaina ostamamme kärryt ja löytänyt niille nappipaikan.

Alkuperäinen ajatus oli ollut laittaa kärryihin kukkia, ehkä takapihalle. Sinnekin niitä oli kuulemma soviteltu, mutta vasta tässä ne löysivät oman paikkansa ja tarkoituksensa.

Vankkurit tuli nyt kuitenkin alkukesästä tekemäni vuorenkilpipenkin päälle. Voi olla, että joudun penkkiä vielä suurentamaan ja uudelleen muotoilemaan, että kaikki elementit pääsisivät oikeuksiinsa. Sitä täytyy suunnitella ja työ tehdä viimeistään ensi keväänä.











Ilta menikin sitten paitsi vankkureita ihastellessa, myös kaariporttia kasatessa. Portista tuli hieno ja sitäkin kuljetettiin paikasta toiseen ennen kuin sijoitimme sen loppujen lopuksi polulle sillan eteen. Nyt sekin on ihan oikeassa käytössä eikä vain törötä keskellä pihaa. Ensi kesäksi laitan siihen jotain köynnöstä kasvamaan. Nythän tuo näyttää vielä hieman kylmän kalsealta.

Kuvassa etualalla näkyy hieman kanariankrassia, joka on tosi kaunis köynnös. Se on tietääkseni yksivuotinen, joten ensi keväänä sitä kylvetään taas uudelleen. Tässä toisessa kuvassa siitä saa paremman käsityksen, vaikka luonnossa se näyttää kyllä vieläkin paremmalta. Krassi kasvaa yhden puolitoistametrisen pylvään ja aidan pätkän päällä, ikäänkuin vaakasuoraan, mutta kunnon paikassa se taitaisi nousta aika korkealle.

Kuvassa ei krassin kauniit keltaiset kukat näy juuri lainkaan. Yritin kyllä ottaa niistä lähikuvaa, mutta minun kamerani ei sellaisiin taivu. Kukan viuhkamaiset terälehdet ovat tosi herkkiä ja tietenkin kanarian keltaisia.

Eikä lehtien muodossakaan ole moittimista.
 

Illalla näpsin vielä muutaman kuvan tämän hetken kukkijoista. Suosikkini päivänlilja kukkii edelleen ja syysleimukin on päässyt vauhtiin. Kesäkukista samettiruusut, krassit ja orvokit ovat vallanneet yhden penkin ja sen vierukset. Tosi nättiä ovat.






Vaikka orvokkeja en keväällä istuttanut kuin muutaman on niitä nyt joka paikassa. Ovat itse kylväytyneet ja levinneet, mutta ei se haittaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan............




























maanantai 17. elokuuta 2009

Kesäloma loppui

Tänään on SE päivä, jolloin työt taas muutaman viikon levon jälkeen alkoi. Sää oli tunnelman mukainen: ensimmäinen syysmyräkkä. Tämä eka päivä menee vanhoja muistellessa, mutta jospa huomenna jo pääsisi todella kiinni töihin.

Eilen menimme ajankuluksi puutarhamyymälän loppuunmyyntiin ihan vain katselemaan. Kasveja siellä ei enää ollut myynnissä juuri lainkaan, mutta jotain muuta mukavaa tarttui puolivahingossa mukaan. Ostimme muutaman rullan puista reunusnauhaa ensi kevään istutuksia varten, lisäksi metallisen kaariportin ja puisen kukkavaunun. Näille ei paikkaa ole vielä katsottuna, mutta eiköhän niille käyttöä löydy. Ellei vielä tänä syksynä niin sitten ensi kesänä.

Reunusnauhaa olisi tarkoitus käyttää pyöreään mansikkapyramidiin. Pyramidi olisi kiva yksityiskohta pihalla ja saisimme sitten pienen kasvimaan muuhun käyttöön. Arvoitus on riittääkö nyt ostettu nauha mihinkään (laskutoimituksiin ei myymälässä ollut mahdollisuutta), mutta päästään noilla 10 metrillä työ ainakin aloittamaan.
Tänään voisi yrittää koota nuo muut ostokset, jos vain ulkona tarkenee...