Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

tiistai 31. elokuuta 2010

Projekti etenee

Virtapiikki iski perjantaina. Tällä kertaa ensin kaivuriin :) ja sitten minuun. Perjantai-illan urakkana oli hakea peräkärryllinen hiekkaa. Lauantaina sitten päästiin tekemään näkyvää työtä. Peräkärryn aluseen laitettiin katekangas, hiekat päälle ja pinnalle vielä kuorikatetta. Hiekan tarkoituksena on sitoa kuorikate paikoilleen, koska paikka on sen verran kalteva, että muuten kunnon sadekuuro valuttaisi katteet pois paikaltaan. Saa nähdä toimiiko tämä yhdistelmä.

Työ jäi vielä sen verran kesken, että vadelmat jäi siirtämättä. Tarkoituksena on laajentaa katealue myös niiden ja pihlajien ympärille. Tämmöisenä alue ei vielä toimi, koska siihe jäi ruohonleikkurin pääsemättömiä paikkoja. Vaikka valmista ei vielä tullutkaan meni projekti jo paljon eteenpäin ja alue siistiytyi.

Tänään aloitin syyslannoitukset: perennapenkit sai kuravettä päälleen!

perjantai 27. elokuuta 2010

Loppukesän sävyjä

Hellekesä muuttui yht´äkkiä synkäksi syksyksi. Taivas on harmaa ja vettä sataa vähän väliä. Nurmikko pitäisi jo leikata, mutta siihen ei taida leikkuri pystyä ennen kuin aurinko on vähintään päivän sitä kuivattanut. Kesäkukat, jos nyt eivät aivan ränsisty, ovat kuitenkin parhaat päivänsä nähneet. Nyyh!

Päivän piristykseksi yritin eilen kuvata mahdollisimman monta eri väristä orvokkia. Mutta jostain syystä samaan aikaan koko korttelin väki oli liikenteessä, eikä zoomailurauhaa löytynyt. Ja minulla tuli vaivautunut olo. Mahtoivat pitää jonkinlaisena kylähulluna, jolla ei ole muuta tekemistä kuin kumpparit jalassa kulkea omalla pihalla kamera kaulassa, ja zoomailla.  

Orvokeista sain sitten vain nämä muutamat kuvat. Viikonloppuna täytyykin kuvausprojektia jatkaa, sillä värejä ja väriyhdistelmiä on paljon.
Lisäksi näppäsin muutaman kuvan näistä punaisista, jotka ovat yllättäin ja ihmeen kaupalla osuneet kaikki  samaan keväällä tehtyyn penkkiin.
Alkukesän kitunut kaunopunahattu (narrinhattu) on tehnyt ensimmäisen kukan. Wikipediassa osattiin kertoa, että tämä on toiselta nimeltään auringonhattu, josta tehdään sitä kuuluisaa auringonhattu-uutetta! Kukka on suuri, halkaisijaltaan >10 cm. Eli odotettavissa on jonain päivänä, kun kaikki kolme tainta innostuu kasvamaan, tosi upeaa kasvustoa.

Punatähkä on myös lähtenyt alkuvaikeuksien jälkeen kasvuun. Sitä minulla on ollut kasvussa aikaisemminkin, mutta jostain syystä se ei tykännyt kasvupaikastaan ja katosi. Näillä yksilöillä näyttää nyt ainakin menevän ihan hyvin.
Astereita istutin alkukesästä penkin täytteeksi, ja hyvin ne ovat tehtävänäsä täyttäneet. Nämä taimet myytiin puutarhamyymälässä yksinkertaisesti nimellä asteri, ilman etuliitteitä. Kyse ei ole syysasterista, mutta voisiko kyseessä olla elokuun asteri tai alppiasteri?  Ymmärtääkseni nämä ovat yksivuotisia, mitä taas edellä mainitut eivät ole. Joten joudun tyytymään asteriin ilman etuliitettä.

Piha näyttää kesän parhaiden päivien jälkeen menettäneen väriä. Keltainen ei ole enää pääosassa vaan rinnalle on tullut näitä punaisen, sinisen ja violetin eri sävyjä. Yleisilme ei olekaan niin aurinkoinen ja kirkas, vihreäkin on nyt jo tummaa vihreää. Hienoja värejä nämäkin.

Viikonloppuna aloitetaan lyhty- ja kynttiläkausi.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Ensiapua aronialle

Tänään on kumisaapaskeli. Ilma on raikas ja sopivan lämmin. Innokas ihminen saattaisi lähteä lenkille nauttimaan loppukesän kelistä, mutta minä jään vielä harkitsemaan asiaa...
Sen verran kävin ulkona, että näpsin muutamia kuvia. 

Aroniapuu on täynnä marjoja, niin täynnä, että sen kaikki oksat eivät jaksa kuormaa kantaa. Oksat taipuu maata kohti. Taas oli yksi oksa lähtenyt tyvestä lohkeamaan irti, mutta onneksi on keksitty ilmastointiteippi, jolla on aikaisemminkin oksia laastaroitu. Toivottavasti se toimii tälläkin kertaa.
Marjat ovat herkullisen näköisiä, mutta maku ei ole minun mieleinen. Tänä syksynä kannattaisi kuitenkin yrittää hyödyntää sato jotenkin. Täytyy googlata vinkkejä netistä.
Humala on myös kasvanut korkeuksiin, aivan niin kuin alunperin halusimmekin. Uusi tukirakennelma näytti tosi massiiviselta silloin kun sitä tehtiin toissa keväänä. Ja massiivinenhan se onkin, mutta se antaa ryhtiä talon päätyyn ja korkeutta muuten niin "matalaan" pihaan.
Rakennelma on jonkinlainen moderni versio humalasaloista, joita alunperin suunniteltiin. Joskus olen huomannut, että humalaa on väheksytty koristekasvina. Johtuneeko se sen perinteisyydestä?  Myöhään syksyllä se ei olekaan mikään kaunistus, mutta näin täydessä mitassaan se on tosi hieno.
Aivan viime aikoina on onneksi perinteisiä perennoja ja muita kasveja alettu nostaa uudelleen esille. Ja sehän on minun mieleen, koska itse rakaaastan niitä.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kurpitsakisan kuulumisia

Kurpitsa valloittaa kasvimaan ja yllätys, yllätys, tekee hedelmää. Ehkei näillä hedelmillä aivan ennätystenkirjaan pääse, mutta valtavaa kasvua on ollut viimepäivinä havaittavissa. Toivottavasti kesä ei lopu kesken.
Hedelmistä viisi näyttää jo aivan oikeasti kurpitsoilta ja pienempiä alkuja on vähintään toiset mokomat ellei enemmänkin. Satoon täytyy olla tässä vaiheessa kesää erittäinen tyytyväinen, alkukesä kun ehti jo hieman masentaa.

Tämä kuva kertoo jotain kasvin valtavasta koosta

 Tässä alla kuvat kurpitsojen kuninkaallisista:
Mitta pääsi sanan mukaisesti mitaksi kun parempaa vertailukohdetta ei tähän hätään löytynyt.
Tässä nuoret kuninkaalliset
ja tässä esimerkki niistä, joita ilman ei kuniinkaallisiakaan olisi.
Pikkelssipata joutuu tänä syksynä porisemaan ahkeraan. Kukahan sen kaiken syö?

tiistai 17. elokuuta 2010

Projekti no xx

Seuraava projekti pihalla odottaa tekijäänsä. Autotallin pääty on alusta alkaen ollut liian kuiva millekään kasville. Siihen on yritetty kylvää nurmikkoa useampaan otteeseen, tuloksetta. Mullan lisäyskään ei ole auttanut, joten se on ollut pihan "häpeäpilkku", paraatipaikalla. Auton peräkärryt löysi siitä itselleen paikan, mutta eivät nekään tilannetta yhtään paranna, koska nyt niiden alla kasvaa rikkaruohoa, jota ei pääse edes leikkaamaan.
Monenlaisia kehitysideoita on heitelty ilmaan, mutta ratkaisua ei ole syntynyt. Vaihtoehtoja:
1. Peräkärry saa jäädä paikalleen, mutta alusta ja ympäristö fiksataan.  Tästä lähetään!
2. Kärryä varten alusta tasataan, laitetaan suodatinkangas ja sorapäällys. Ongelma: Kaivuri ei suostu tasaustöihin.
3. Kärrylle tehään puinen aitaus. Ongelma: kaksi vierekkäistä aitausta voi olla hullun näköinen.
4. Alue rajataan kivilohkareilla ja sen eteen tehdään istutusalue. O: mistä kivet? ja kuka ne roudaa?
5. Sora-alueen reunaan tehdään istutusalue ilman kiviä ja siihen siirretään vadelmapuskat talon päädystä
5.1. Vadelmille laitetaan kunnon tuet, esim. viuhkaköynnöstuet, jotka pultataan tukevasti maahan.
7. Ei laitetakaan soraa vaan haketta tai vastaavaa.

Näistä pitäisi löytää parhaat vaihtoehdot tai jopa kehittää uusia!

maanantai 16. elokuuta 2010

Onnea Viivi 8 v.!

Kukkasilla kaunehilla tiesi olkoon peitetty,
yksi kukka minultakin sinne olkoon heitetty

Viivi synttäreitä juhlittiin päivä virallisen syntymäpäivän jälkeen viime lauantaina. Juhlimaan oli kutsuttu kymmenkunta hyvää kaveria ja mummu ja tuta. Päivä oli täynnä kikatusta, naurua, karaokea ja veden pärskettä. Lauantaille sattui kesän todennäköisesti viimeinen hellepäivä joten tytöt innoistuivat uimapuuhiin muun hauskuuden lisäksi.
Synttärikakkua Viivi oli suunnitellut jo kuukausikaupalla. Lopputulos nähtiin kuitenkin vasta kun viimeistä koristetta laitettiin paikoilleen. Minä kun en ole leipuri laisinkaan.
Kiitokset viraille ja suuret rutistukset synttärisankarille!


Kun vieraat lähtivät iski äiskään migreenikohtaus, jota on jatkunut tähän asti. Vieläkin silmien takana juilii ja olo on ellottava, nyt jo kuitenkin pystyn pitämään silmät auki ja hiljalleen pääsen liikkeelle sohvan pohjalta. Kohta onkin kaksi vuorokautta särkyä takana, joten aika onkin jo hellittää...

maanantai 9. elokuuta 2010

Kesän pörriäisiä

Pörriäisiä riittää!
Onneksi ne eivät ole vaarallisia, sillä niitä on tuhansia ellei jopa satoja...

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Kesäkukat vauhdissa

Tänä kuumana, kosteana elokuun päivänä pihalla ovat parhaimmillaan asterit ja samettiruusut.
Asterin taimet ostin pieninä kurjina ruipeloina, samettiruusut olen itse kylvänyt keväällä ja taistellut niiden kanssa sisällä ahtaissa tiloissa ja vielä ulkonakin, kun ne meinasiva kuolla käsiin.
Ei ole taistelu mennyt hukkaan, sillä nyt ne antavat parastaan...


Ensi kevääksi minun on saatava paremmat tilat taimikasvatukseen. Apukeittiön pöydälle ei montaa tainta sovi, ja haluan kokeilla nyt sitten jo jotain muutakin kesäkukkaa. Kun kerran tällä kertaa onnistui näin hyvin.

perjantai 6. elokuuta 2010

Tomaattiongelma

Kasvihuoneessa on satoa tulossa yllättävän paljon. Tomaatin raakileita on niin runsaasti, että kasvit eivät meinaa pysyä pystyssä tuennasta huolimatta. Ensi kesäksi pitää muistaa tehdä kunnon puiset (riittävän korkeat) tuet, joihin kasvit on helppo sitoa kiinni. Ongelmana on, että tomaatit eivät vain saa väriä pintaan!

Jostain kuulin, että tomaateille paras lämpötila olisi n.20 astetta ja meidän kasvihuoneessa lämpö on ollut parhaimmillaan lähes kaksinkertainen. Mittaria ei siellä tosin ole, mutta koska huone on aurinkoisessa paikassa, se on pieni eikä ilma kunnolla kierrä, voisi kuvitella, että näillä helteillä lämpötila on noussut huimiin lukemiin. Viherpihan mukaan: jos lämpötila laskee alle +16- tai nousee yli +32-asteen, lykopiinin (tomaattien tärkein väriaine) muodostuminen estyy.

Kypsymiseen vaikuttaa lisäksi käytetty lannoite ja sen määrä; no lannoituksen olen lopettanut ohjeen mukaisesti heinäkuun loppuun mennessä, mutta laadusta en tiedä. Kaliumia pitäisi olla enemmän suhteessa typpeen...
Lehtiä olen myös riipinyt, latvuksia katkonut ja varkaita kitkenyt, eli tällä saralla yritystä on ollut.

No, jos kohta ei punaista ala näkymään, aloitan sisäkypsytyksen. Ohjeita tähänkin löytyy monenlaisia: jotkut laittaa pellille ikkunan eteen, toiset rei'illä varustettuun pussiin ja jotkut käärivät tomaatit sanomalehteen. Jotain näistä täytyy kokeilla. Tai kaikkia, koska kypsytettävää on paljon.

Nämä kaksi (yllä)ovat oikeasti näin isoja suhteessa noihin toisiin tomaatteihin.

Munakoiso kukkii, mutta varsinainen sato taitaa jäädä saamatta, koska yhtään hedelmää ei ole näkyvissä.

Paprikassa on hedelmiä tulossa ja ne alkavat jo punoittaa. 
Kurpitsa on jättimäinen, siis itse kasvi, ei sen hedelmät. Mittaa kasvilla on arviolta 8-10 metriä ja leveyttä pari metriä Lehdet ovat komeita ja kauniita kukkiakin siinä on edelleen paljon.


Mutta itse hedelmät, joita on myös useita, ovat tällaisia max pesäpallon kokoisia. Kovin paljon pikkelssiä ei ole tänä vuonna tulossa.
Jos ensi vuonna kurpitsaa kasvatetaan, täytyy käyttöön ottaa uusi menetelmä. Näin jossain, että kurpitsa oli laitettu kasvamaan köynnöstukea vasten viistosti ylöspäin, jolloin se ei vie niin suurta pinta-alaa kasvimaalta. Tämä meidän jättiläinen meinaa vallata koko kasvimaan, ja eihän se sellainen sovi...

maanantai 2. elokuuta 2010

Liljankukka, lumivalkoinen...

Nyt on liljojen aika. Liljojen viralliset nimet minulta ovat hukassa, mutta yritetään näin luovuutta käyttäen ja arvaten kuvata mistä kasveista on kyse. Pihan "keskiöstä" löytyy ainakin ruskoliljaa, paria eri lajia värililjoja ja päivänliljaa. Päivänliljoja olen jakanut myös muualle, koska se ovat kiitollisesti kukkineet ja kasvaneet.

Ilokseni olen huomannut, että nämä liljat aloittavat kukinnan kaikki hieman eri aikaan: ruskolilja aloitti, päivänlilja jatkoi, punainen värililja seurasi perässä ja nyt viimeisenä, kun muut ovat jo kukinnan loppupuolella, on valkoinen värililja parhaimmillaan. Valkoinen lilja on aivan huippu! Sen terälehdet ovat paksuja kuin se olisi muottiin valettu ja sillä on pisamia tai sitten se ujostelee. Päivänliljaa ei voi myöskään moittia, koska se ei nimestään huolimatta kuki vain päivän verran, vaan kukkia riittää aina ja aina vaan.

Tässä valkoiset kaunottaret

Punaisia kaunokaisia
Ruskolilja ja päivänlilja yhteiskuvassa
Päivänliljat yksin 
ja lopuksi vielä lopuksi kuunliljat,joiden pitäisi olla niiiiiiin kiitollisia ja helppoja kasveja. Mutta minulla ne näyttävät neljän kesän jälkeen tältä

Mistään vehmaudesta ei ole tietoakaan, mutta ensimmäistä kertaa ne tänä kesänä kuitenkin kukkivat. Joten toivoa on.