Syksyn viimeisimpiä: Pohjanrantakukka, kallionauhus, hansaruusu sekä kaunopunahattu.

Viime viikolla etupihan salavat saivat kyytiä. Niiden koko alkoi olla liian massiivinen näin pienelle tontille ja ne peittivät näkyvyyden tieltä pihalle. Nyt pihalle näkyy ja sen on toisaalta hyvä, toisaalta paha. Onko nyt yksityisyys uhattuna?

Suurin syy kaadolle oli kuitenkin se, että salavat vievät kaiken ravinnon ja vedenkin muilta kasveilta. Nyt on odotettavissa, että pihan havut pääsevät uuteen alkuun. 

Kolme salavaa kaadettiin ja näkymä oli kuin trombin jäljiltä.

Oksat kuskattiin jäteasemalle auton peräkärryllä. Kuormia voi olla monenlaisia, mutta meillä ei ole tapana tehdä vajaita kuormia.  Tuolla kasan alla on kärry, jossa on toimivat vilkut ja jarruvalot :)

Puutarhakierros aamutuimaan elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 

 Sydänpenkin yllätys

Keittiön uusi ilme

Pikaisella päätöksellä aloitettu keittiön pöydän ja tuolien kunnostus on viimein valmis. Kyse ei ollut hetken mielijohteesta, sillä olen jo parin vuoden ajan suunnitellut asiaa, mutta en ole aikaisemmin uskaltanut tarttua toimeen. Tuleva lopputulos on mietityttänyt. Ei mietitytä enää, kyllä kannatti!

Olin aikaisemmin vaihtanut tuolien verhoilun, mikä silloin jo kummasti kirkasti ilmettä. 

Tumma kulunut petsaus alkoi kuitenkin ahdistaa siinä määrin, että hiontatyö oli pakko aloittaa. 

Työn edetessä tuntui, että ehkä olisi vielä pitänyt harkita, sillä työmäärä oli aivan käsittämätön. 

Pöydän hiominen sujui sutjakkaasti, mutta tuolien pinnat ja pienet kolot aiheuttivat tuskaa. Aina kun kuvittelit, että tuoli on nyt valmis, jostain löytyi kohta, johon hiomapaperi ei ollut vielä sattunut. Puhtaaksi hionnan jälkeen käsittelin pinnat kahteen kertaan sävytetyllä kalustelakalla, sävynä Tuohi. 

Muutama viikko ilman ruokailukalustoa tuntui pitkältä, mutta nyt saa lopputuloksesta nauttia.  Eikä enää tarvitse laittaa vahakangasta peittämään pöydän kulunutta ja laikukasta pintaa.

Nyt ehdin tekemään töitä myös pihalla :) 

Keväällä sisälle ostetut ruusut jaksavat ihmeekseni kukkia terassilla. Kukat olivat valkoisia ostohetkellä, mutta nyt on terälehtiin alkanut tulla myös punaista.

 Kesäilta terassilla: lämpöä  +30 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tämä on niitä harvinaisia hetkiä, jolloin nautin kesästä ja pihasta tekemättä mitään.

Seurassani iltaa viettämässä ovat vain pelapuut, verbenat ja muut...

  Atlantiksen kadonnut (vajonnut) kaupunki lirisee rauhoittavasti. Koko tienoo on varmaan tekemässä samaa kuin minä, eli ei mitään, sillä mistään ei kuulu ylimääräisiä ääniä.

Värikästä

 Nyt alkaa pihassa olla muutakin väriä kuin vihreää. Sinisen eri sävyt ovat pääosassa (esim. loistosalvia, lupiini ja tarhakurjenpolvi) mutta sekaan mahtuu vähän punaistakin (akileija, verikurjenpolvi ja pioni). Sininen jalopähkämö on vielä nupuillaan. Muutaman tulevan viikon aikana keltaisen sävyt alkaa vallata alaa, kun päivänliljat ja värililjat sekä pikkuhiljaa myös nauhukset puhkeavat kukkaan.

"Meidän pihalta löytyy"- listalla on tällä hetkellä 110 kasvia. Osaa niistä ei taida todellisuudessa  enää löytyä ja joitain taas listalta puuttuu. Seuraava projekti onkin listan päivittäminen ja tunnistaminen istutuksista.

Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo on parhaimmillaan.

Ai että on kaunista!

Angervot Rinne ja Purppura-Heisi ympäröivät iloista possua, joka nauttii kukkaloistosta.

Väriä ja iloa heinäkuun illassa

Iltatunnelmaa

Kontallaan perspektiivi pihaan on toisenlainen.

Ihana ilta-aurinko paistoi, mutta ei lämmittänyt. 

Ei, en ollut kompastunut, vaan ihan tarkoituksella konttailin pitkin pihaa ja 

putsalin rikkaruohoja pois :)

Valutöitä

Talvesta asti suunnitelmissa ollut laatan valu on viimein toteutunut. Tarkoitus oli tietenkin tehdä niitä useampia, joko etuportaan eduslaatoiksi tai askellaatoiksi polulle. 

 Tämä koevedos sai minut kuitenkin miettimään mahtavatko ohuet kruusailut kestää painoa tai kävelemistä? Joten vielä en uskaltanut niitä enempää valaa. 

Tällekään kaunokaiselle ei oikein löytynyt sopivaa paikkaa. Onpahan nyt sitten possun alustana. 

Ei aivan arvoisensa paikka!

Muotti ja kehykset ovat kuitenkin valmiina, joten piankos näitä lisää valaa. 

Laatta on aika ohut, vain noin 4 cm paksu, mutta sen sisällä on kananverkkoa. Joku näin neuvoi tekemään, ja minähän teen niin kuin neuvotaan. 

Tämmöistä tällä kertaa! 

Työpaikan takapihalta löytyi kaksi kiviröykkiötä, joissa oli näitä muurikiviä sekä pyöreämpiä luonnonkiviä. Sain luvan hakea kivet omaan käyttöön. Olen siitä todella onnellinen :)

 Etupihan sydänpenkin puureunukset ovat tulleet elinkaarensa loppuun. Ne ovat lahonneet lähes poikki, eivät ole suorassa ja kapuloiden välistä kasvaa rikkaa ja kukkaa. Pois, pois vaan...

 ... ja muurikiveä tilalle. 

Kivet eivät tosiaan ole tasalaatuisia, mutta ei se haittaa. Eipä meillä mikään muukaan ole viivasuoraa ja tasaista. Rouhea reunus tästä on tulossa.

Pari kiveä jäi uupumaan tarpeesta. Tänään täytyy tehdä uusi hakureissu ja tuoda samalla luonnonkiviä täydentämään kierrosta. 

Kivi on yllättävän raskas materiaali :).  Suurin osa nousi yhden miehen voimin, jotkut jopa naisen voimin, mutta aika moneen tarvittiin meitä molempia. Eilisestä urakasta selkä selvisi vammoitta, toivottavasti tänäänkään ei vahinkoa pääse sattumaan.

Viivu on toivonut lisää herukkapensaita, punaherukat kun ovat hänelle no1 marja.

Tila pihalla on vähissä, joten olen haaveillut pieneen tilaan sopivien  herukkapuiden hankkimisesta. Hinnat vain ovat olleet sen verran huikeita, etten ole raaskinut niitä ostaa.

Aloitin nyt sitten uhkarohkean yrityksen ja koetan itse kasvattaa rungollisen herukan, tai kaksi.

Prismasta hain "Katrin" taimia. Niiden pitäisi olla tukevaoksaisia ja pystykasvuisia pensaita.















Tuntui pahalta katkoa  hyvinvoivan pensaan versoja, varsinkin kun lopputuloksesta ei ole mitään tietoa.


Taimet on nyt joka tapauksessa istutettu ruukkuihin ja ylimääräiset versot on leikattu. Tuentaa pitää vielä lisätä niin, että lopputuloksena olisi suora puu.



Laitan ruukkuihin vielä jotain kesäkukkaa, niin multa ei pääse kuivumaan liikaa. 

Saahan nähdä onnistuuko...

Jos onnistuu, näille varmasti löytyy paikka jostain istutusryhmästä. Toivottavasti syksyllä voin istuttaa hyvinvoivia pikkupuita alas maahan.

Eilen kävin taimistolla ihailemassa ja haaveilemassa kaikesta ihanasta. Koko päivä siellä olisi hyvin kulunut, mutta jossain vaiheessa täytyi luovuttaa :)

Käytössä oli työkavereilta saatu lahjakortti, joten raaskin hankkia jotain, mikä muuten olisi jäänyt haaveeksi.

Hankin muun muassa tämän Lepaan punaisen karviaismarjapuun. Muita karviaisia meillä ei olekaan, joten toivottavasti satoa alkaa jossain vaiheessa tulemaan.

Omenapuu kukkii

vihdoinkin!

Syyskuussa 2009 istutettu omppupuu kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Viime vuoden yhtä kukkaa ei lasketa :).
Minä olin jo heittänyt toivoni puun suhteen, mutta nyt näyttää hyvältä. Kaksi kertaa olen tehnyt kevätruiskutuksen, jospa sillä toimenpiteellä olisi ollut vaikutusta kukinnan alkamiseen.
 Kylmiä öitä on luvassa, joten täytyy vain toivoa, ettei pakkanen tee tuhojaan. Ostin eilen hallaharson kaiken varalle, mutta puun, vaikka vain pienenkin, peittäminen on tuskin kovin helppoa.Tänään täytyy lämpömittaria seurata tosi tarkkaan...

Eilinen ihana hellepäivä kului pääasiassa perennapenkkien kynsimisessä, joten sormenpäistä on nahka kulunut ja kynnenaluset ovat multaa täynnä. Näin siitä huolimatta, että monenlaisia puutarhakuokkia ja -haroja on olemassa ja hanskatkin on keksitty.
Paljon sain aikaan vaikka vielä on työtä jäljelläkin. Kanankakan aromit leijailee tienoon yllä :) 

 Oman aikansa vei vesiaiheen kunnostus. Se on paraatipaikalla sisäänkäynnin ja terassin yhteydessä, mutta se ei ole koskaan ollut paikkansa arvoinen. Ei, vaikka sitä on korjailtu ja laitettu lähes joka kesä. Nyt siihen kuitenkin Hyrre keksi uuden elemnentin, joka vie huomion ankeasta mustasta muovialtaasta. 

Terassilla olleet valurautakynttilänjalat otettiin käyttöön ja nyt yksi niistä toimii lähteenä. Tämä näyttää kyllä sata kertaa paremmalta kuin muovinen putken pätkä, joka törötti keskellä allasta.

 Altaan reunoille kannoimme vielä kiviä, joilla oli rajattu portaan toisella puolella ollut pensasalue. Kivet olivat jo hautautuneet pensaiden alle, joten ne hyvin joutivat uuteen käyttöön. 

Altaan ilme parani huomattavasti, mutta vieläkin nuo mustat reunat haittaa... Tähän kun keksisi keinon! Monenlaisia kasveja on yritetty istuttaa, mutta ne eivät näin kuumassa paikassa viihdy. Kuumuuden lisäksi kasvua on haitannut varmasti levänestoaine, jota olen altaassa käyttänyt ja joka tuulen mukana on roiskunut istutusalueelle.

  Nyt pumppu ja suihkulähde ovat eri puolilla allasta, jolloin vesi kiertää paremmin, eikä  levänestoainetta tarvitse (toivottavasti) käyttää lainkaan. Silloin olisi toivoa, että viime kesänä istutetut kasvit kasvavat ja tuovat väriä ja peittoa alueelle.

Käyttötarkoitus on selvinnyt ja lampunvarjostimet ovat paikoillaan. 

Aivan varma en ole, ovatko nämä hyvän näköisiä, tai edes edeltäjiään 

parempia, mutta ainakaan kotiväki ei ole niitä tuominnut. 

 Vanhat varjostimet ovat olleet ikkunalla kohta kymmenen vuotta, ja melkein koko 

sen ajan olen niistä "vähemmän tykännyt". Joten annetaan näille omin kätösin 

virkatuille mahdollisuus, kun kerran itse tein!

Varjostimen sisään pitää vielä vaihtaa lamppu, joka tuottaa valkoista valoa
ja ikkunat pitää pestä :((

Tänä aamuna aurinko paljasti karun totuuden ja jos vain viikonloppuna sää suosii, pesu-urakka on aloitettava.

Aivan kuutamolla

Nyt kun minulla on ollut enemmän aikaa  harrastaa, tein oman elämäni historiaa ja osallistuin Kansalaisopiston käsityökurssille. Kaksi iltaa kului mukavasti Paperinaru sisustuksessa-kurssilla. Siellä oli mahdollisuus tehdä erilaisia töitä Kankurin kamarin mallistosta.



Itse tein tämän Kuutamo- (tai Kuutamolla-) valoryijyn.
Tähän aikaan vuodesta tuntuu hassulle virittää seinälle tämmöinen valohässäkkä. Pimeitä aikoja odotellessa...

Ledit olisivat saaneet mielestäni olla valkoisia, mutta kuutamon kaiketi pitää olla keltainen. 
Työ oli helppo ja nopea tehdä pujottelemalla. Neulaa tai koukkua ei tarvittu muuta kuin taustakankaan ompelemiseen.

Kurssilta ostettuna matriaalit olivat aika kalliita, mutta tärkeintä olikin saada ohjeet ja hyvät neuvot.
Minulta löytyy jemma-nimisestä paikasta pohjakangasta ja  10-narua, joten nyt kun tekniikka on hallussa voisin kokeilla tehdä uusia erilaisia härpäkkeitä, valoilla ja ilman valoja.

Ideoin jo samalla tekniikalla tehtävän lampunvarjostimen, mutta loppujen lopuksi pääätinkin tehdä sen  paperinarusta virkkaamalla.

Ensimmäinen vedos epäonnistui, sillä tein siihen aivan liikaa silmukoita. Tänään sitten tein uuden yrityksen ja nyt ainakin muoto on oikea.
 Käytin tähän valkoista paperiinia ja valko-hopea paperilankaa rinnakkain.

Varjostimen molempien päiden sisään on virkattu  metallirenkaat, jotka pitää työn kuosissa. Ja toisessa renkaassa on valmiina paikka lampun kiinnikkeelle.

Haasteena on saada aikaiseksi toinen samanlainen, sillä mitään ohjetta ei ole olemassa enkä enää ole aivan varma miten monta aloitussilmukkaa tein tai minkä verran matkan varrella kaventelin,

Pieni tauko ennen uuden aloittamista täytyy pitää, sillä paperi on hiertänyt sormen päät aroiksi ja peukalossa on pieni rakko. 

Tarkoitus olisi laittaa nämä olohuoneen ikkunalamppuihin, mutta "sisärengas" olikin liian suuri. Joudun nyt sitten kikkailemaan, tai muuttamaan suunnitelmia.

Toinen vaihtoehto on tehdän näistä pöytälampun varjostimet ai sitten muuttaa kokonaan käyttötarkoitusta.  Tästähän saisi helposti myös säilytyskorin. Lisään vain pohjan esim. pahvista.

Palataan asiaan jos ja kun käyttötarkoitus joskus selviää ja työ valmistuu...

Niinhän se kyllästyminen sitten tuli! Afrikan kukat odottavat korissa uutta virettä tai uutta tekijää :)

Omat ajatukset pyörivät kuitenkin lähinnä kylpyhuoneen pienessä pintaremontissa ja 
ensi maanantaina alkavassa kansalaisopiston Paperinaru sisustuksessa- kurssissa.
Paperinaru on jo ennestään tuttu materiaali, mutta toivottavasti kurssilla saan uusia vinkkejä ja ideoita.
Ja kun paperinaru on otettu haltuun, on vuorossa lasihimmelin teon opettelu.

Meneillään on Afrikan kukkien virkkausurakka. 

Innostuin näistä, koska ovat nättejä ja nopeita tehdä. 

 Heti alussa epäilin kuitenkin sitä, riittääkö innostukseni vaadittavaan lankojen päättelyyn. Vielä on riittänyt, mutta viitteitä kyllästymisestä on jo havaittavissa.

Paloja on kertynyt jo parikymmentä, mutta vielä en tiedä mistä tästä kaikesta tulee. Ehkä kaitaliina???

 Lankana on Novitan isoveli ja siitä tämän hetken lempivärit: valkoinen, harmaa ja sinapinkeltainen.