Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

maanantai 19. lokakuuta 2009

Lumi tuli, lumi suli


Viikonloppuna satoi lumi maahan. Ja mikäs sen mukavampaa, lapsukaisten mielestä. Koko lauantai ja melkein sunnuntaikin meni Viivillä ulkohommissa. Välillä vain kuivaa vaatetta päälle ja takaisin töihin. Töiden tuloksena syntyi hieno luminen kotitalo, josta löytyy parveke, portaat, keittiö ja olohuone :))
En minäkään lumen tuloa pahakseni pistäisi muuten, mutta kun se harmikseni enteilee pitkää kylmää ja pimeää kautta.



Olen melkein taipuvainen uskomaan, että maailman sitkein ja siksi paras pihan kukka on orvokki. Se huolehtii jälkikasvua maailmaan, se aloittaa kukinnan jo keväällä ja se ei välitä pakkasesta eikä lumesta. Mm. nämä orvokit jaksavat kukkia vielä lokakuun 18. päivä lumen keskellä.

Lehto-orvokin latinankielinen nimi taitaa olla Viola mirabilis (ihailtava, ihmeellinen). Tuo nimi osuu hyvin myös tähän tavalliseen orvokkiin (tarhaorvokki?).

Otin kuvan myös herra possusta, joka oli saanut lumet niskaansa. Kylmä ei ole possun asennetta muuttanut. Meidän possukatras on vielä ulkona ja nyt alkaisi olla aika siirtää ne sisäruokintaan. Osa possuista ei taida kovia pakkasia kestää. Kuvan valurautapossu kaverinsa kanssa ei keleistä piittaa, mutta ei niitä ole kiva jättää hangen alle.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Pensaiden leikkausta

Kiinnostus ulkotöihin on säiden huononomisen myötä (edelleen) laantunut, mutta nyt sain viimein tehtyä jotain. Vattupensaista leikkasin vanhat oksat pois. Nyt niistä oli vielä helppo löytää leikattavat oksat, keväällä työ olisi ollut paljon hankalampaa. Samaan syssyyn käsittelin myös marjapensaat. Niissä ei ollut varsinaisesti vanhoja oksia, mutta otin alimmaiset, maata myöten menevät varret pois. Niiden kanssa oli tämä kesä jouduttu taistelemaan ruohoa leikatessa. Ja vielä vieressä olevat ruusupensaat pääsivät maistamaan oksasaksien teriä.

Vadelmien tämän kesän versot ovat hujahtaneet korkeuksiin ja tarvitsevat ensi kesäksi kunnon tuet. Kuten kuvasta näkyy, nyt tuulee.

Myös kukkapenkkejä pitäisi siistiä. En aiokaan putsata niitä aivan puhtaiksi, sillä on kiva jättää jotain hangen päälle törröttämään.

Ja just nyt muistin, että minullehan on tällä viikolla tullut uusi Viherpiha-lehti, enkä ole sitä vielä edes avannut. Tämä kertoo siitä, että liika kiire vaivaa. Vähät vapaahetket ovat tällä viikolla kuluneet käsitöitä tehdessä. Pitkään aikaan, ennen tätä, en ole lankakerää käteen ottanut, mutta nyt ostin kasan puuvillalankaa tytön ponchoa varten. Virkkukoukku on heilunut kiitettävään tahtiin ja viikonloppuna päästään ihailemaan lopputulosta. Jos tulos on hyvä, voin sen esitellä myös täällä. Ja jos kuvaa ei blogiin ilmesty, voitte vetää omat johtopäätökset.

Lisäsin tämän kuvan ja tekstin tänään 15.10.

Poncho tuli valmiiksi ja siitä tuli ihan mukavan näköinen, ainakin näin omasta mielestä.

Kuten kuvasta näkee, myös sen omistaja on tyytyväinen lopputulokseen.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

On märät sukat...

On märät sukat,
muttei kuki kukat.
Kuuluu sateen ropina
ja kumppareiden kopina.
Linnut muuttaa pois,
kuka talven tois?
Tämmöinen loru on jostain tarttunut matkaan. Ja se kyllä kuvaa tämän hetken tunnelmia. Kumppareita tarvitaan ja sittenkin on märät sukat. Tuuli tuivertaa niin, että pää jäätyy. Ja kukat on tosiaan lopettaneet kukinnan...


Nauhus ei halua luopua ryhdistään lopun ajan edessäkään, mutta pakko on taipua.
Surullista...



Pakkanen on vienyt samettiruusut "rajalle" ja kanariankrassikaan ei ole enään iloinen.

Meidän ei ole kuitenkaan syytä vaipua synkkyyteen. Kaikki ei ole ruskeaa ja synkkää vaan sekaan sopii jotain värikästä. Lyhtykoiso OLI parhaimmillaan, kunnes poimin lyhdyt kuivumaan sillä ajatuksella, että ne ilahduttavat meitä vielä talvellakin.

Ruukuista olen putsannut kesäkukat pois ja tilalla on nyt jotain iloisempaa.