Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

... ja valutyöt jatkuu

Alunperin polkuna hyvimajalle toimi kuvien oikeassa reunassa näkyvä sorakaistale. Se on kuitenkin kirjaimellisesti kasvanut umpeen, joten kävelyreitti on siirtynyt nurmikolle. Uuden polun rakentaminen on ollut itselläkin mielessä, mutta viikonloppuna tytsy asiasta huomautti, joten tartuin lapion varteen. Tarkoitus on kokeilla laattojen valua suoraan maahan.
Kaivoin 10 pyöreää n. 5 cm syvää kuoppaa ja tasoittelin reunat ja pohjat (kuvissa ei vielä tasoiteltu). Täytin kuopat ensin n. puoleen väliin saakka betonilla ja painoin niihin sopivan muotoiseksi taitellut kanaverkon palat. Lisäsin betonia päälle, mutta ei vieläkään aivan täyteen. Sitten taputtelua ja tasoittelua, taputtelua ja tasoittelua. Lopuksi sekoitin betoniseoksen, johon lisäsin punaista rautaoksidia. Punaisen soossiin levitin sitten jokaisen laatan päälle, ja taas taputtelin ja tasoittelin. Tytsy, elikkäs Viivu, halusi jättää oman jälkensä laattoihin ja tässä on lopputulos:


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tänään kukkii

Viileän kesän ansiosta monet kukat ovat kukkineet normaalia pidempään, ja sen vuoksi pihalla on ollut yhtäaikaa enemmän nähtävää. Tänään kukkii ainakin nämä:

  • Talonpojanpioni
  • Tornionlaakson ruusu
  • Rentoakankaali
  • Harmaa-ajuruoho
  • Lupiini
  • Jaloakileijat
  • Kiinanpioni
  • Hansaruusu
  • Töyhtöangervo
  • Kyläkurjenpolvi 
  • Kanadanvuokko
  • Keltakurjenmiekka
  • Rinneangervo
  • Tarhakurjenpolvi
  • Verikurjenpolvi
  • Loistosalvia
  • Koivuangervo  
  • Kääpiokurjenmiekka
  • Siperiankurjenmiekka
  • Ruohosipuli


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Valutyöt jatkuu

Valetut raparperinlehtilaatat taitaa olla jo  "niin last season", mutta silti niitä vain tekee mieli valaa. Idean laattojen asettelusta löysin netistä googlettamalla (Salainen puutarha) ja paikka olikin valmiina uuden kasvihuoneen edessä.

Yleensä olen valanut lehtilaatat ilman mitään tukirakenteita, ja hyvin ovat katselua kestäneet. Tällä kertaa kuitenkin laitoin laattojen sisälle metalliverkkoa niitä tukemaan, koska tarkoitus on, että ne kestävät tallaamista ja mahdollisesti kovaakin käsittelyä.
Kasvihuoneen edusta on katettu kivituhkalla, joka on hyvä tiivis alusta. Kaivoin siihen sopivat kolot lehtiä varten ja ympärille lisäsin vielä soramontulta kerättyjä kiviä sekä päälle levitin kuivabetonia, jonka sitten harjasin kivituhkan sekaan. Aluetta kastelin useampaan otteeseen kastelukannulla. Seuraavana yönä oli satanut, joten liian äkkiä alue ei päässyt kuivumaan. 
 Kiviä olisi saanut olla enemmän, mutta muuten lopputulos näyttää siltä kuin pitikin. Työ kuuluu sarjaan katsojan hämäys, eli katse pois muovisesta kasvarista.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Omppupuun juurella


Terassin ympäristö on saanut uudet puitteet . 
Takana näkyvä pieni kasvihuone on purettu ja sen tilalle on kohonnut suurempi, mutta ei kauniimpi, kasvihuone. Uuden kasvihuoneen myötä alue muuttui ruohonleikkaajan painajaiseksi. Ja kun vielä oikealla näkyvän pyöreän penkin puureunus oli lahonnut puhkipoikki, täytyi asialle jotain tehdä.

 Särkynyt sydän kumppaneineen reunustettiin luonnonkivillä. Kasvihuone, omppupuu, molemmat kukkapenkit sekä rungolllinen herukka on yhdistetty katealueella ja kasvihuoneen edessä olevalle penkille kulkee feikki-pitkospuut.
Ilman tätä muutosta muovinen kasvihuone olisi kiinnittänyt aivan liikaa huomiota, mutta nyt kun sen ympärillä on paljon muuta nähtävää, se sulautuu taustaan.
 Katealueen erottaa nurmikosta betonivalu, jonka tällä kertaa tein levittämällä kuivabetonia maahan kaivettuun ojaan ja lisäämällä vettä päälle. Ensin näytti, ettei työ onnistu, mutta ehkä kuitenkin. Ihan hyvältä näyttää ja nurmikon leikkaaja kiittää :)

Alkukesän kohennuksia

Saunan takana näkösuojaa antanut terijoensalava kaadettiin kevään ensi töinä. Voi hyvänen aika, mikä  risumäärä yhdestä salavasta voi tulla. Nyt kaikki salavat on pihasta poistettu, ja siirretty jäteasemalle. Pihalla on nyt kovin avaraa, mutta toiveissa on, että jäljelle jääneet puut ja pensaat saavat uuden kasvun vauhdin, kun salavat eivät niiltä enää kuppaa. 

 Saunan takaa poistetun salavan tilalle piti keksiä jotain suojaa, ettei saunojalle tule orpo olo. Tilalle rakennettiin kaksiosainen aidanne selkänojaksi vilvottelijalle ja tueksi köynnöshortensialle.

















Aidanne on ilmava, mutta antaa suojan istuvalle vilvoittelijalle.

Samaan syssyyn pystytettiin nopeasti ja vauhdilla uusi "portti" sillan jatkoksi. Viime vuonna paikalla oli vain pari vinossa töröttävää aitapylvästä. Ne eivät oikein humalalle riittäneet, mutta nyt on enemmän kiipeiltävää.





















Portin päällä pihan luonteesta on kertomassa "Ylväs Possu".

Ja kaikki nämä on tietenkin tervattu!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Viiville uusi kirjahylly

Tästä syytän Vapun kylmää keliä!
 Vai onko Vapun kylmän kelin ansiota, että tämä 50-luvun alun kirjahylly on nyt meillä? 

Vappuajelulla eksyin kahden vähemmän innokkaan tytön kanssa Tyngän Antiikki Makasiiniin. Makasiini oli pullollaan antiikkia ja muuten vain vanhaa ja kaunista tavaraa. Minulle sieltä olisi löytynyt vaikka ja mitä, mm. vanhat yöpöydät. Niissä oli kuitenkin niin paksu maali (todennäköisesti moneen kertaan maalatut), että säikähdin työn määrää, enkä edes kysynyt hintaa.
Viivu iski kuitenkin silmänsä tähän kirjahyllyyn. Ja kun tyttö vielä itse tinkasi hintaa alaspäin, ei minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kaupat :))

Hyllystä löytyy kompakti paketti säilytystilaa: kaksi kaappia, pienet laatikot, hyllyt sekä vielä kaupan päälle ulos vedettävä kirjoitustaso.
Pinnat oli paikoitellen pahasti kuluneet, eikä värikään miellytä, joten kirjahylly saa uuden ulkomuodon ja uuden elämän. Hiontaa, hiontaa sekä maalia ja tapettia pintaan, ja tältä se näyttää nyt:

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hyvän mielen tuoli

Viime sunnuntain kipputorikierroksen ei pitänyt johtaa mööpeleiden hankintaan. Mutta kun näin tämän vanhan keinutuolin, oli minun pakko istua siihen, ja keinua. Mukana ollut Viivi-niminen houkutuslintu ei yhtään auttanut asiaa, vaan yksi asia johti toiseen... 
Tuoli on varmaan jostain 50-luvulta. Varma en asiasta kuitenkaan ole, sillä googlettamallakaan en ole faktaa löytänyt.
Olenhan minä usein haaveillut omasta tuolista, mutta useimmat keinutuolit ovat liian suuria meidän tiloihin. Tässä tuolissa mittasuhteet ovat sillä tavoin kohdillaan, että kovin suurta palaa olkkarista se ei vaadi.  Matala sarja ja lyhyet jalakset sopivat suunnitelmiin hyvin. Talon Mies (isolla ämmällä) on tosin edelleen eri mieltä. Tuolin pehmusteena oli vain ohuen ohut superlonin pala. Päällinen oli jossain vaiheessa uusittu, sillä keltaisen alta löytyi alkuperäinen rikkinäinen kangas. Istuinosan pehmuste meni siis uusiksi, ja samalla päätin lisätä selkänojaan mukavuutta.
Tuolin lakkapinta oli huonossa kunnossa, ja osa lakasta lähtikin sormella raaputtamalla irti. Osa taas 
oli yllättävän lujasti kiinni, joten jouduin käytäämään myös konevoimaa hiomisessa. Pari iltaa vietin koleassa huvimajassa hioen ja raaputtaen ja toiset pari kylppärissä maalaillen. Ote-pohjan maalasin kertaalleen kaapista löytyneellä jämämaalilla ja pintamaalin jouduin sutimaan pariin, paikoin jopa kolmeen kertaan.

Kankaan valinta oli helppoa sen jälkeen kun iskin silmäni tähän pöllökankaaseen. Kangas on varmaan tarkoitettu lasten kalusteisiin, eikä kauppias sitä siksi minulle aluksi esitellytkään. Leikkimielisyyttä kehiin ja tässä on lopputulos:
Nyt minulla on kiikkustuoli, jossa istun ja kudon villasukkaa takkatulen loimotuksessa. Mummelitouhua siis vaikken mummeli vielä olekaan.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Uusi valkoinen tuoli


Minusta vanhat huonekalut ovat ihania ja toivoisin, että ne saisivat aina arvoisensa kohtelun. Siispä haluaisin oppia kalusteiden kunnostusta ja entisöintiäkin. Tämä haave mielessäni ostin yli vuosi sitten kirpparilta vanhan  tuolin. Ajatuksena oli kunnostaa se perinteitä kunnioittaen :)) 
Entisöintikursseille olen jo monena vuonna yrittänyt päästä mukaan, mutta tuloksetta. Miten on  mahdollista, että kurssit ovat joka vuosi täynnä jo ensimmäisen ilmoittautumispäivän aamuna??!!??
Olen verhoilun kirjanoppinut, sillä talvella perehdyin aiheeseen kirjaston opusten avulla ja nettiä selaamalla.

 Valitettavasti tuolista ei ole kuvaa sellaisena kuin sen aikoinaan löysin. Tuolissa oli kaunis, mutta likainen vihreä verhoilukangas. Tuolin pehmusteet haisivat tunkkaiselle (homeelle), joten jouduin viemään sen ulkovarastoon odottamaan käsittelyä. Ja siellä se joutuikin olemaan yli vuoden.

Kunnostustyön alku meni lähes oppikirjan mukaan. Verhoilukangas oli kuitenkin niin pehmeää, että vaikka kuinka varovasti sitä yritin irrottaa se repeili hajalle. Tarkoitus olisi ollut saada siitä kaava uutta kangasta varten. Verhoilun alla oleva juuttikangas lähti paremmin ehjänä, mutta sen perusteella ei kaavaa voinut tehdä. Täytteenä pehmusteessa oli meriheinää. Täyte oli hyvin sidottu, joten se piti repimällä repiä irti. Haisevaa heinää kertyi yli puolikas jätesäkillinen. 
Pehmusteen kaikki osat: verhoilukangas, sen aluskangas, pohjakangas sekä satulavyöt oli kaikki naulattu pienillä nauloilla (miljoonalla) kiinni. Kun kankaat lähti, naulat jäi. Niitä sitten pari iltaa revin hohtimilla irti. Pehmusteen alta löytyi myös tuolin tekijän nimikirjaimet SV. Kukahan lienee?

Tässä vaiheessa perinteen kunnioitus unohtui. Alkuperäisen värisenä tuolille ei meidän talosta paikkaa olis löytynyt, joten otin hiomapaperin käteen ja hioin tuolista lakkapinnan pois. Levitin ensin valkoista otepohjaa pintaan ja sen jälkeen kaksi kerrosta puolihimmeää kalustemaalia. 
Kiinnitin uudet satulavyöt (3*2 vyötä) tiheämpään kuin aluperäiset olivat. Aluskankaana käytin kuitukangasta ja pehmusteena 7 cm paksua superlonia ja sen päälle vielä kuitukangasta. Kiinnitykseen en käyttänyt nauloja ja vasaraa vaan Rapidin nitojaa.

 Verhoilukangas löytyi kangasliikkeen poistokopasta. Kilohinta 10 €, ja koko palan hinta oli vain puolet siitä. Paratiisilintukangasta jäi vielä vähän ylikin odottamaan uusia projekteja.
Homma ei siis mennyt aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Tuoli on kaunis, minun silmääni hivelevä. Ja sehän kai on kaikkein tärkeintä...