Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

torstai 13. toukokuuta 2010

Possu pesi kasvonsa

kirjaimellisesti. Possun pinnasta pestiin liat pois ja se (samoin kuin possu no 1) sai hiukan väriä pintaan. Oikeasta kulmasta katsottuna meillä on nyt kaksi kultaista possua. Alustaa siistimme ja pehmensimme sen puukarikkeella. Nyt ei possun jalat väsy beonialustalla seistessä. Tässä kuvia uudesta possu no 2:sta:

Tässä keskimmäisessä kuvassa erottuu hyvin kultaan vivahtava sävy. Siirsimme possu no 1:n vankkurit kakkosen perään takapihalle, tänne ne sopivat paremmin. Kattotiilet on laitettu alustan nurkkin painoksi, jotta katekangas ja karike asettuvat hyvin paikoilleen.
 
Possulla oli alunperin hiukan vihainen katse, nyt se on ehkä ennemminkin surullisen näköinen. Olisikohan sillä ikävä vanhaan kotiin? Kesäkukat saattaisivat sitä piristää...
 

Ei kommentteja: