Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Possut

Viimeiset 15-20 vuotta olen kerännyt possuja; monennäköisiä ja eri materiaaleista valmistettuja. Silmä on harjaantunut bongaamaan niitä kaupoissa liikkuessa. Se, jolle possut eivät ole tärkeitä, ei välttämättä uskoisi miten paljon erilaisia näitä ihania esineitä on tarjolla. Joskus laskin, että hyllyiltä ja kaapeista löytyy yli 100 possua. Määrä on siitä vielä kasvanut, ei ehkä tosin alkuaikojen tahtiin. Kaikki esineet eivät ole tällä hetkellä esillä, mutta tallessa kuitenkin. Alla poimintoja niistä.
Tässä ehkä kokoelmani suloisin; äitipossu viiden lapsensa kanssa.

Huomion arvoista on äidin autuas ilme kun on saanut pikku possut nisilleen.
Taustalla näkyy myös possutyyny, jonka joulupukki viime jouluna toi Viivin minulle toivomana.



Seuraavana esittelyssä ovat puutarhapossut, jotka tosin normaalisti viettävät aikansa keittiön kaapin päällä puutarhatöistä haaveillen. Nyt päästin ne hetkeksi nauttimaan auringosta ja samalla pyyhin pölyt. Puutarhapossujen kasvot kuvastavat puutarhurin onnea, vai mitä?








Näin iloista voi aurinkoisena päivänä pihatyöt olla, eikun lapio käteen ja kastelukannu toiseen...

Minulle on vuosien varrella kertynyt paljon myös pieniä possufiguureja, joille ei oikein huushollista sisältä löytynyt sopivaa paikkaa. Huvimajasta sellainen paikka sitten löytyi. Tässä muutama esimerkki niistä:




Enkelipossu löytyy pihalta, ja keittiöönkin on eksynyt muutama ...








Metallinen possutaulu on tarkoitus joskus laittaa ulos postilaatikkotelinettä (tulevaa sellaista) koristamaan. Vieressä pieni tuikkukuppi.









Ja kuusi kappaletta puisia voileipälautoja.





Joku voi tietenkin olla sitä mieltä, että hulluhan minun täytyy olla kun tuollaisista tykkään. Mutta, mielestäni ihminen voisi tylsempiäkin esineitä kerätä. Jotkut kuulemma keräävät postimerkkejä tai kahvikuppeja...


Sitä paitsi esineiden kauneus on todellakin katsojan silmässä, ja minun mielestäni nämä ovat joko kauniita, suloisia, hauskoja tai muuten vain ihania... Näitä siis lisää!














Suihkulähde

Väärä järjestys!! Eilen kerroin pihan ehkä ensimmäisestä projektista nyt siirryn suoraan viimeiseen. Kaikki tässä välillä tapahtuneet tulee esiteltyä sitten joskus, satunnaisessa järjestyksessä.


Pitäähän puutarhassa vesiaihe olla. Niin meilläkin, vaikkakin paikkaa haettiin pitkään ja hartaasti. Ajatuksissa oli laittaa valmisallas ja siihen pumppu pulputtamaan. Pihalta vain ei löydy tasaisia paikkoja kovin montaa. Hyvä paikka löytyi viimein, mutta siinä ongelmana oli sähkön puute. Tuntui ylivoimaiselta työltä kaivaa koko pihan poikki virtaa pienelle pumpulle. Ja kun altaan paikka olisi sattunut vielä ainoaan kohtaan, jossa meillä on kunnollinen, tasainen ja samettisen pehmeä nurmikko, jäi työ odottamaan tekijäänsä.


Viime perjantaina töistä kotiin ajellessa asiaa taas mietin, ja muistin meidän toisen ongelman ja miten nämä kaksi asiaa voitaisiin yhdistää. Olohuoneen ikkunan alla, terassi on rajoittunut suoraan sorapihaan. Siihen joskus suunniteltiin rajaa pehmentävää kukkapenkkiä, mutta silloin asia jätettiin. Paikka on kuitenkin minua vaivannut, ja nyt löysin siihen ratkaisun. Penkki tehdään ja sen keskelle laitetaan pieni allas. Samalla saisin vielä kivikkopenkinkin!

Sain esitykselleni myös kannatusta ja lapio kaivettiin esiin. Tästä se lähtee...


Altaan tehtävää saa hoitaa muurauspalju, jolle soviteltiin paikkaa kolmion mallisen penkin keskivaiheilta. Pintasoraa ja rakennushiekkaa lapioitiin paikalta eräitä kottikärryllisiä. Soran lapioimiseen tällä pihalla on totuttu.


Kivenlohkareiden kantaminen olikin sitten jo toinen juttu. Siinä tehoryhmän voimia koiteltiin. Muista: "Jalat nostaa, ei selkä". Kun kivet ja allas oli paikoillaan heitettiin mullat niskaan ja saatiin ensivaikutelma siitä, mitä tulikaan suunniteltua







Päässä suunniteltu ei toteutettuna olekaan aina niin hyvä... Mutta tällä kertaa onnistuttiin, ainakin tehoryhmä oli yksimielisesti sitä mieltä.













Allas täytettiin ja laitettiin pumppu pulisemaan!

Viereisestä kukkapenkistä kaivoin kolme toisten jalkoihin joutunutta purppurakeijunkukkaa ja pari unikkoa. Lisäksi puutarhamyymälästä haettiin pesäkuusi ja muutama kesäkukka.

Kiven päältä löysi paikkansa myös uljas, itsetietoinen possu. Todellinen kruunaus tälle yhden päivän urakalle. Myöhemmin se sai rinnalleen pienen enkelipossun, jota ei näissä kuvissa vielä näy.

Nyt jäädään odottamaan, että kukat kasvavat. Sitä odotellessa istutaan terassilla ja kuunnellaan veden liplatusta. Ei hassumpaa!












tiistai 21. heinäkuuta 2009

Piilo


Pihan yksi ensimmäisistä projekteista meillä taisi olla "piilon" rakentaminen. Talo rakennettiin kulmatontille, pellolle, joten siinä ei ollut luontaista kasvillisuutta tai suojaa ollenkaan. Puita tietenkin istutettiin tontin reunoille, mutta ei niiden kasvamista jaksanut jäädä odottamaan. Jokin suojaisa paikka pihalle piti saada mahdollisimman nopeasti.

Saimme idean tehdä keskelle pihaa paikan pergolapenkille ja sen ympärille laittaa perennapenkit. Harmi, ettei "piilon" alkuajoista ole kuvaa, mutta suurinpiirtein tällaiseltä se näyttää nyt. Hyvä Piilo! Kovin harvoin vain tuolla tulee istuttua. Pihalla on yleensä niin paljon puuhaa, ettei siellä kerkiä (malta) istuskella. Sisällä laiskotellaan ja pihalla tehdään töitä :)

Juuri samalla kohdalla oli ensimmäisenä kesänä rakennusjätekasa, jota lumien sulettua siivottiin pois, ja kahlattiin savivellissä. Onneksi tuo aika on muisto vain...
Myöhemmin vielä piilon viereen rakennettiin huvimaja, joka ympäröitiin istutuksilla. Nämä kaksi aluetta yhdistettiin pihan "keskiöksi". Jospa jonain päivänä keskiö laajenee vielä uusiin ulottuvuuksiin, mene ja tiedä.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Värit

Lempivärini pihalla ovat ehdottomasti keltainen, sininen ja lila. Miksikö? Sitä en tiedä varmasti. Ehkä lähtökohtana on ollut talon keltainen väri ja jostain sitten luin, että lila vastavärinä sopii ympärille hyvin.

Sinisiä : Tarhakurjenpolvi
Liloja:
Jalopähkämö
Lila sitten sai vahingossa rinnalleen sinisiä kukkia, joukkoon lisäsin keltaista ja niiden kaveriksi vähän oranssiakin.

Keltaisia: Kevätvuohenjuuri

Värit siis ovat lisääntyneet ja nyt istutuksista löytyy jo punaistakin, vaikka sitä aluksi yritin välttää. Ei värillä väliä kunhan on kaunista!


"Piilo" loppukesällä -08

Hei, missä ne lilat kukat ovat?
Pelkkää keltaista näkyvissä.