Viikonloppuna satoi lumi maahan. Ja mikäs sen mukavampaa, lapsukaisten mielestä. Koko lauantai ja melkein sunnuntaikin meni Viivillä ulkohommissa. Välillä vain kuivaa vaatetta päälle ja takaisin töihin. Töiden tuloksena syntyi hieno luminen kotitalo, josta löytyy parveke, portaat, keittiö ja olohuone :))
En minäkään lumen tuloa pahakseni pistäisi muuten, mutta kun se harmikseni enteilee pitkää kylmää ja pimeää kautta.
En minäkään lumen tuloa pahakseni pistäisi muuten, mutta kun se harmikseni enteilee pitkää kylmää ja pimeää kautta.
Olen melkein taipuvainen uskomaan, että maailman sitkein ja siksi paras pihan kukka on orvokki. Se huolehtii jälkikasvua maailmaan, se aloittaa kukinnan jo keväällä ja se ei välitä pakkasesta eikä lumesta. Mm. nämä orvokit jaksavat kukkia vielä lokakuun 18. päivä lumen keskellä. 
Lehto-orvokin latinankielinen nimi taitaa olla Viola mirabilis (ihailtava, ihmeellinen). Tuo nimi osuu hyvin myös tähän tavalliseen orvokkiin (tarhaorvokki?).
Otin kuvan myös herra possusta, joka oli saanut lumet niskaansa. Kylmä ei ole p
ossun asennetta muuttanut. Meidän possukatras on vielä ulkona ja nyt alkaisi olla aika siirtää ne sisäruokintaan. Osa possuista ei taida kovia pakkasia kestää. Kuvan valurautapossu kaverinsa kanssa ei keleistä piittaa, mutta ei niitä ole kiva jättää hangen alle.
Lehto-orvokin latinankielinen nimi taitaa olla Viola mirabilis (ihailtava, ihmeellinen). Tuo nimi osuu hyvin myös tähän tavalliseen orvokkiin (tarhaorvokki?).
Otin kuvan myös herra possusta, joka oli saanut lumet niskaansa. Kylmä ei ole p
ossun asennetta muuttanut. Meidän possukatras on vielä ulkona ja nyt alkaisi olla aika siirtää ne sisäruokintaan. Osa possuista ei taida kovia pakkasia kestää. Kuvan valurautapossu kaverinsa kanssa ei keleistä piittaa, mutta ei niitä ole kiva jättää hangen alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti