Eilisen, viimeisen kesälomapäivän kunniaksi näpsin kuvia tosi märästä pihasta. Viemäri ei tahdo ehtiä vetää kaikkea vettä sisuksiinsa, joten ojaan on kertynyt vettä. Nurmikon leikkuu, eivätkä muutkaan hoitotyöt onnistu näillä keleillä, mutta kasvit tykkää.

Tarhajuoru on innostunut kukkimaan. Tämä on aika hauska: sen varret kasvavat tosiaan juorumaisesti ja kukka on kauniin värinen. Lisukkeina ovat nuo keltaiset "hupsukat".

Sinikuunlilja on nyt voimissaan. Kauan tätä hetkeä on odotettukin! Omaa syytähän se on, kun olen siirtänyt sitä moneen kertaan paikasta toiseen. Nyt tässä samassa paikassa näillä on kolmas kesä menossa ja hyvin jaksavat. Vieläkään en ole paikkaan tyytyväinen, mutta annan nyt "heidän" olla rauhassa. Kun tulee jakamisen aika, täytyy paikka miettiä tarkkaan.

Harmaamalvikki on yksinkertaisesti kaunis.

Tässäkin näkee, että vettä on satanut. Kasvit lakoaa veden alla ja kuvassa on synkkä perusvire.

Istutukissa on pyritty kerroksellisuuteen ja näissä kuvissa se hyvin näkyy. Eli jossain on siis onnistuttu. Onko sitten kaikki tehty oppien ja taiteen sääntöjen mukaan, onkin aivan eri juttu :))

Nyt on nauhusten aika. Kohopenkissä ne tosiaan kohoavat korkeuksiin.

Sain ystävältä muutaman heinäseipään, joita on nyt sitten ihmetelty. Mitä ihmettä niillä tehdään? Kaksi löysi paikkansa kun ukonhatut olivat kaatumassa maata myöten.