Liljat ovat kasvaneet mittaa ja ovat jo nupuilla, toiveissa on oranssinpunainen heinäkuu. Muutamana edellisenä vuonna liljakukot ovat tehneet selvää suurimmasta osasta liljojen kukinnoista, mutta viime kesänä onnistuimme kirjaimellisesti nitistämään kukot sormivoimin. Kukinta onnistuikin silloin todella hyvin.
Tämän kesän päivittäisiin rutiineihiin kuluuu liljojen lehtien ja varsien tutkiminen. Olen valmiina sotaan niitä inhottavia ötököitä vastaan. Itse kukkohan on nätti kuin mikä, mutta sen jälkeläiset tuovat mieleen vetelän p...n tai avaruusliman.... YÄK. Ja niiden tuhovoima on valtava; liljoista on pahimmillaan jäljellä vain ruskeat varret, joissa on muutama reikäinen lehti. Nyt vielä näyttää hyvältä:

Kukkokierroksella löysin tämän yllätyksen kevätvuohenjuuren kukinnoista, siiamilaisilta kaksosilta ne näyttävät

Tarkemman tutkiskelun jälkeen huomasin, että näitä mutaatiokasveja oli penkissä enemmänkin, aikasemmin ei minun silmäni ole niitä kuitenkaan bongannut. Mielenkiintoista....