Arvioin penkin koon pahasti pieleen. Nyt se on mitattu ja neliöitä on kaiken kaikkiaan 17 tai 18. Tämän pihan suurin penkki siis. Lauantaina ympäristö saatiin kuntoon. Multaa jäi paljon yli, joten saimme laajennettua myös kasvimaata.

Eilen alkoi penkin täyttö kasveilla. Tämäkään työ ei mene aivan oppikirjojen mukaan, istutan mitä mieleen juolahtaa ja mitä käsiini saan. Eli, tulossa ei siis ole huolella harkittu sinivalkoinen istutus vaan kaiken kirjava väriläiskä. Yhtään en kuitenkaan epäile, etteikö lopputulos olisi hyväksyttävissä, kunhan sinne asti päästään. Voihan sitä kutsua vaikka Cottage Garden- tyylin innoittamaksi. Tuo kuulostaa paljon paremmalta kuin Kaikenkirjava sekamelska.

Takapihalle on tulossa uusi istutusalue. Kokoa sille tulee ehkä noin 10 neliöä (tarkka koko täytyy tarkistaa, kunhan saamme sen valmiiksi). Näin suuren alueen kaivaminen ei kuulostanut kenenkään korvissa kovin houkuttelevalta, joten päädyimme helppoon, mutta kalliiseen, ratkaisuun. Suojakangas alle, reunukset turveharkoista ja paljon uutta multaa täytteeksi.

Hyrre se aina keksii - kiitos Hyrre!

Alkuviikon aikana olemme rakentaneet uuden vesiaiheen. Idea lähti yksinkertaisesti muuraussaavista joka oli viime talven leikkien jäljiltä jäänyt pihalle lojumaan. Sille piti löytää sijoituspaikka. Minä mielikuvituksettomana ihmisenä ehdotin sen viemistä varaston perimmäiseen nurkkaan, silloin Hyrre keksi: Tehdään uusi vesiaihe! Mutta mihin? Minä hitaana tuumiskelijan jäin miettimään sopivaa paikkaa, ja taas Hyrre keksi: Tuossahan se paikka on, sopii kuin nakutettu. En nyt valitettavasti löytänyt "ennen" - kuvaa valaisemaan lähtötilannetta.

Kuoppa vesiaheelle kaivettiin tähän humalanurkkaukseen, jonka ongelmana on ollut se, että humala vie voiman kaikelta muulta kasvustolta. Paikalla on siis ollut epämääräinen mustan mullan kulmapenkki, ilman kunnon rajausta.

Altaan ympärille aloimme ensin rakentaa lohkokivistä reunusta, joka peittäisi ikävän mustan muovin. Sitten Hyrre halusi peittää altaan myös ylhäältä päin ja tässä on lopputulos: Keidas kivierämaassa.

 

Surullisen enkelin seuraksi keitaalle löysi tiensä myös gekko.   

Näin aikaisin keväällä paikka on vielä harmaa ja ankea, mutta kesällä kun humala pääsee kasvun vauhtiin tulee tästä todellinen vihreä keidas. Pari tuiviota istutimme molemmin puolin allasta. Toivottavasti ne

innostuvat levittäytymään alueelle.

Penkin reunuksina olivat aikaisemmin mukulakivet, jotka olivat jo osittain hautautuneet mullan alle. Nyt reunus tehtiin lohkokivistä. 

Jätettä vai katetta

Kädet eivät ole olleet mullassa puoleen vuoteen ja sinä aikana on bloggerissakin asetukset ja toiminnot muuttuneet. Saapa nähdä miten näillä IT taidoilla saan päivityksiä tehtyä.

Kevät on myöhässä, enkä itsekään ole pitänyt kiirettä kevättöiden kanssa. Vapun jälkeen tyhjensin ja putsasin vesialtaan. Se ehti jo alkaa, ihan totta, haista!! Vaikka allas on aika pieni, riitti siinä työtä. Uppopumppu irtisanoi sopimuksensa juurikin kriittisellä hetkellä, joten lipposin sangolla ja napulla altaan tyhjäksi. Poistin kaikki kivet (joku oli keksinyt peittää altaan pohjan pienillä sileäpintaisilla kivillä) ja putsasin sekä altaan että kivet. Puhtaaseen altaaseen ja veteen oli kiva laittaa pumppu pulputtamaan.

Eilen aloitin kukkapenkkien putsauksen. Niissä oli vielä jäljellä kaikki viime kesän jätökset. Toppatakki päällä ja pipo päässä meinasin paleltua. Kertooko kylmästä säästä vai minun laiskuudesta?
Olen pitkään miettinyt onko kaikki kuihtuneet kasvin osat aivan pakko poistaa penkistä? Eikö niitä voisi jättää katteeksi ja maanparannusaineeksi? Eilen jätin penkin päälle kaiken sen, minkä sain käsin silputtua hienoksi ja tarkoitus olisi viikonlopun aikana heittää silpun päälle ohut kerros multaa tai kateturvetta. Jollain lailla olen kokenut kieroutuneeksi ajatteluksi sen, että putsin kaiken eloperäisen maanparannusaineen pois ja tuon tilalle kaupasta ostettua kemiallista lannoitetta. Tai, että kerään kasvin jätteet pois, kompostoin ne eri paikassa ja kuskaan ne taas sieltä takaisin hieman eri muodossa. Jos kasvisilppua on kohtuullinen määrä ja se peitetään kevyesti mullalla tai turpeella, eikös se kompostoidu pikkuhiljaa ja luovuta ravinteita uuden kasvuston käyttöön. Näin alkukeväästä penkki ei ehkä ole aivan niin siisti kuin mihin on totuttu, mutta kunhan kasvusto pääsee alkuun tuskin ero näkyy.

Se mikä tässä mallissa epäilyttää on se, onko tämmöinen maaperä otollisempi jollekin kasvitaudille tai tuholaisten leviämiselle. Tästä ei ole kokemusta, mutta aion uskaltaa kokeilla. Piha on pieni ja suojaton, joten suurelle lehti- yms. puutarhakompostille ei ole löytynyt järkevää paikkaa ja joka keväinen puutarhajätteiden kärrääminen jätekeskukseen tympii. Aion ostaa edullisen oksasilppurin jolla saan ohuet puun oksat ja esim. nauhusten kuivaneet varret silpuksi. Tällä menetelmällä saan katetta ja hyvän mielen uuden sähkökojeen omistamisesta :)

Syksyllä on synkkä ilme.  Piha on aution ja karun näköinen. Missä vihreys ja värit? Peikkopoikakin on menettänyt toisen jalkansa ja istuu surkeana maassa.

 Onneksi joitain valopilkkuja on vielä jäljellä; kyllä värejä riittää. Lunta odotellessa voi nauttia vaikka näistä väriläiskistä.

Hurmehappomarjan lehtien syksyvärit vaihtelevat vaalean vihreästä, keltaiseen ja syvään purppuraan ja jopa siniseen. 

 

Hanhikki jaksaa vielä kukkia, vaikka on jo 1. päivä marraskuuta.

 

 

 

Rinneangervo pitää vielä lehdistään tiukasti kiinni, ja pitäköön vaan.

Haravointia ei tässä pihassa harrasteta.

 

Hansaruusun lehdet suorastaan loistavat muuten ankeassa maisemassa.

 

 

Joillekin ihmisille syksy on  apeaa aikaa, mutta minä olen aina pitänyt siitä. Joo, onhan nyt paljon pimeää, mutta on paljon ilon aiheitakin. Ilma on raikasta hengittää ja ympäristön muutoksissa riittää ihmettelemistä.

Varsinaisilla ruskaretkillä pohjoisessa en ole koskaan käynyt, joten täytyy tyytyä oman pihan ja ympäristön näkymiin.