Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

perjantai 4. toukokuuta 2012

Jätettä vai katetta

Kädet eivät ole olleet mullassa puoleen vuoteen ja sinä aikana on bloggerissakin asetukset ja toiminnot muuttuneet. Saapa nähdä miten näillä IT taidoilla saan päivityksiä tehtyä.

Kevät on myöhässä, enkä itsekään ole pitänyt kiirettä kevättöiden kanssa. Vapun jälkeen tyhjensin ja putsasin vesialtaan. Se ehti jo alkaa, ihan totta, haista!! Vaikka allas on aika pieni, riitti siinä työtä. Uppopumppu irtisanoi sopimuksensa juurikin kriittisellä hetkellä, joten lipposin sangolla ja napulla altaan tyhjäksi. Poistin kaikki kivet (joku oli keksinyt peittää altaan pohjan pienillä sileäpintaisilla kivillä) ja putsasin sekä altaan että kivet. Puhtaaseen altaaseen ja veteen oli kiva laittaa pumppu pulputtamaan.

Eilen aloitin kukkapenkkien putsauksen. Niissä oli vielä jäljellä kaikki viime kesän jätökset. Toppatakki päällä ja pipo päässä meinasin paleltua. Kertooko kylmästä säästä vai minun laiskuudesta?
Olen pitkään miettinyt onko kaikki kuihtuneet kasvin osat aivan pakko poistaa penkistä? Eikö niitä voisi jättää katteeksi ja maanparannusaineeksi? Eilen jätin penkin päälle kaiken sen, minkä sain käsin silputtua hienoksi ja tarkoitus olisi viikonlopun aikana heittää silpun päälle ohut kerros multaa tai kateturvetta. Jollain lailla olen kokenut kieroutuneeksi ajatteluksi sen, että putsin kaiken eloperäisen maanparannusaineen pois ja tuon tilalle kaupasta ostettua kemiallista lannoitetta. Tai, että kerään kasvin jätteet pois, kompostoin ne eri paikassa ja kuskaan ne taas sieltä takaisin hieman eri muodossa. Jos kasvisilppua on kohtuullinen määrä ja se peitetään kevyesti mullalla tai turpeella, eikös se kompostoidu pikkuhiljaa ja luovuta ravinteita uuden kasvuston käyttöön. Näin alkukeväästä penkki ei ehkä ole aivan niin siisti kuin mihin on totuttu, mutta kunhan kasvusto pääsee alkuun tuskin ero näkyy.

Se mikä tässä mallissa epäilyttää on se, onko tämmöinen maaperä otollisempi jollekin kasvitaudille tai tuholaisten leviämiselle. Tästä ei ole kokemusta, mutta aion uskaltaa kokeilla. Piha on pieni ja suojaton, joten suurelle lehti- yms. puutarhakompostille ei ole löytynyt järkevää paikkaa ja joka keväinen puutarhajätteiden kärrääminen jätekeskukseen tympii. Aion ostaa edullisen oksasilppurin jolla saan ohuet puun oksat ja esim. nauhusten kuivaneet varret silpuksi. Tällä menetelmällä saan katetta ja hyvän mielen uuden sähkökojeen omistamisesta :)