Takapihalle on tulossa uusi istutusalue. Kokoa sille tulee ehkä noin 10 neliöä (tarkka koko täytyy tarkistaa, kunhan saamme sen valmiiksi). Näin suuren alueen kaivaminen ei kuulostanut kenenkään korvissa kovin houkuttelevalta, joten päädyimme helppoon, mutta kalliiseen, ratkaisuun. Suojakangas alle, reunukset turveharkoista ja paljon uutta multaa täytteeksi.

Traktori ei päässyt kippaamaan kuormaa aivan oikeaan kohtaan, joten homma meni loppujen lopuksi lapio- ja kottikärryhommiksi. Kottikärry on legendaarinen. Sillä on kärrätty lukemattomat ja taas lukemattomat kuormat multaa ja soraa. Sen rengas on ollut enemmän tai vähemmän tussu jo useamman vuoden ajan, eikä sen korjaaminen tai vaihtaminen ole onnistunut.  Kottikärryistä ei voi kuitenkaan luopua juuri sen legendaarisuuden vuoksi, siispä tehdään työ vielä hieman raskaammin.

Turveharkkoja täytyy tänään hakea reilusti lisää. Tässä niitä on mallailtu paikoilleen, mutta loppujen lopuksi ne pitää kiinnittää toisiinsa ja maahan jollain tavoin. Muuten penkin multa työntää ne pois paikoiltaan.

Multaa on nyt niin paljon, ettei kaikki tähän alueelle sovi. Joudumme siis vielä uuden pohdinnan eteen; mihin ylimääräinen maa käytetään?

Toinenkin kysymys on ratkaisematta: mitä kasveja tähän laitetaan? Olisikohan nyt aika tehdä sinivalkoinen penkki? Valkoinen särkynyt sydän on niin ihana, että sen ympärille penkkiä voisi rakentaa. Etupihalta löytyy kaksi valkoista sydäntä aika ahtaista oloista, ne voisivat toimia "kärkikasveina", kuten Edenin Tommy sanoisi.

Paikka on puolivarjoinen ja pohjois-itäsuunnassa, joten kaikki perennat eivät taida siinä viihtyä.

Pohdinta pitää aloittaa heti kun saadaan rankin työ hoidettua.

 Tästä tuli taas sen verran suuri projekti, että  se todennäköisesti vie miehistä mehut, ja loppukesä menee laiskotellessa. Mutta Hyrre on tyytyväinen, jatkossa on taas pienempi alue nurmikkoa leikattavana.