Eilen inspiraatio iski kuin halolla päähän. Ja hyvää jälkeä tuli.

 

Nämä synkät ja kulahtaneet keittiön tuolit ovat ottaneet minua päähän jo pidemmän aikaa. Talvella, kun oli aikaa, suunnittelin ottavani koko kaluston käsittelyyn: hion, maalaan ja päällystän. Nyt kun on kesä ja lämmin ja paljon mukavaa tekemistä, tuo suunnitelma tuntuu aivan liian suurelta urakalta. Kuuden tuolin ja suuren pöydän hiominen ja maalaaminen ehkä kolme (?) kertaa ei ole mikään pieni työ. Ja jos sitten lopputulos olisi vielä epäonnistunut, niin voi, voi...

 

 

 

Tuolien istuinosan kangas ei minua ole miellyttänyt alunperinkään, mutta nyt ne ovat lisäksi kuluneet ja p**kaiset. Tein jossain vaiheessa niihin irtopäälliset, mutta ne eivät koskaan oikein pysyneet nätisti paikallaan. Niistä on siis luovuttu. Pestykin näitä on, mutta tuo kangas vaan  on sellainen, että se ei koskaan näytä puhtaalta. Ja värikin on kovin synkkä.

 

Palataanpa alkuun. Eilen inspiraatio siis iski kuin halolla päähän. Ja hyvää jälkeä tuli. Hain kaupasta kangaspohjaista vahakangasta summamutikassa riittävän palan. Samalla reissulla ostin sinkiläpistoolin ja lootan sinkilöitä.  Ensin ajattelin vain kokeilla yhtä tuolia, ja testailla miten työ olisi paras tehdä. Vitsi sentään miten helppoa voi verhoilutyö ollakaan :]  

Istuinosat oli kiinnitetty kolmella ruuvilla, joten ne oli helppo irroittaa. Leikkasin ensimmäisen palan kangasta noin suurin piirtein ja mallailin sitä paikalleen. Kun oikea koko oli löytynyt leikasin loput viisi palaa sarjatyönä. Sitten vain sinkiläpyssy paukkumaan! Ensin jokainen sivu keskeltä kiinni, sen jälkeen kulmien asettelu ja viimeksi vielä sarjatulta. Istuinosa paikalleen ja ruuvit kiinni.

 Kelloa en katsonut, mutta ei työssä paljon tuntia kauempaa mennyt. Kuusi tuolia sai uuden päällysteen ja ilme kirkastui aivan silmissä.

Koska vahakangas ei jousta eikä veny, kulmiin jäi pieniä laskoksia. Eivät kai ne ketään haittaa?

 

Vaihtoehtona vahakankaalle olisi ollut joustava verhoilukangas, jonka olisin sitten käsitellyt jollain suoja-aineella likaa hylkiväksi. Ehkä lopputulos olisi ollut vieläkin parempi, mutta myös työläämpi. 

Aika suuri ero entiseen, vaikka itse sanonkin.

Taas voin olla itseeni tyytyväinen. Hyvä minä.

(Totuuden nimissä sanottakoon, että oli minulla apuna ruuvari)