Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

lauantai 25. elokuuta 2012

Kiviä ja sementtiä

Uusi projekti on aloitettu! Etupihalle alkaa muodostua jonkinlainen kivikkopuutarha. Millainen? Lopputuloksen näkee vasta sitten kun homma on tehty, sillä ideoita on kyllä päässä, mutta ei yhtään kunnon suunnitelmaa. Edetään vaihe kerrallaan. 
Kivikkopuutahaa ei kuitenkaan voi tehdä ilman kiviä, joten niitä on haalittu tämä pieni kasa, jolla tehdään alueen reunus. 
Merkkasin reunuksen muodon vesiletkulla ja kaivoin reilun kymmenen sentin levyisen ja muutaman sentin 
syvyisen ojan.
Latoin ojan pohjalle katekankaan, jonka päälle tuli sitten sementtivalu ja kivet. 
   Yritin asetella kivet niin, että nurmikon puoli olisi mahdollisimman matala ja tasainen. Tarkoitus on, että ruohonleikkurilla pääsisi ajamaan tämän reunuksen yli. Kivet olivat kuitenkin niin erikokoisia ja -muotoisia, että aivan tasaista jälkeä ei tullut. 
 Alueelle tulee kokonaisuudessaan kate, lisää kiviä ja jotain kasvejakin. Aroniapuu ja tuijat ovat jo saaneet seurakseen vuorimännyn. Ja siinä tulee haastetta riittämään. Sen kasvu pitäisi saada pysymään kurissa, vaikka vielähän tuo on kovin pieni. (Puutarhamyymälän ale-myynnistä tarttui kolme vuorimännyn tainta mukaan, eikä meillä ole aavistustakaan mihin ne loput kaksi istutetaan.)
Hyvällehän tuo reunus näyttää ainakin näin kuvassa. 
 Jäljelle jääneistä reunuskivistä tein aroniapuun ympärille rinkulan, johon sitten laitan jotain... Värillinen koristekate voisi olla kivan näköistä. Toinen vaihtoehto on laittaa rinkulaan soraa tai: ohut multakerros ja jotain kivikkokasvia siihen kasvamaan. Tämä viimeinen idea syntyi juuri tällä istumalla. Tätä täytyy oikein yön yli pohtia. :) 
Näin se homma etenee... 



3 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Olipa kiva nähdä toteutettuna tuo sementtireunus. Sain keväällä lahjaksi sementtimyllyn ja aijon ensi kesänä valaa kaikkien kukkapenkkien ja nurmikon väliin sementtiä. Ei kukaan jaksa kantata ja repiä rikkoja viikosta toiseen. Sementti on ja pysyy. Näin toivon.

Outi kirjoitti...

Hei nettimartta! Mukavaa, että käyt katsomassa näitä minun "tuotoksiani".
Saapa nähdä miten tuo reunus kestää talven. Epäilevä tuomas nimittäin oli sitä mieltä, että routa rikkoo valun. Minä haluan uskoa, että homma toimii!

Anonyymi kirjoitti...

Onko reunus ollut kestävä ratkaisu? :)