Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Nyt on se aika vuodesta, että syreenit ovat parhaimmillaan.
Tämäkin pikkupuu on innostunut ensimmäistä kertaa kukkimaan oikein kunnolla. Se on tosin suurimmaksi osaksi vielä nupuillaan. Mittaakin on tullut huimasti.

Meillä pihasta löytyy useampaa lajiketta syreeniä, värejäkin löytyy: valkoista, vaaleanpunaista, vaaleanlilaa ja tummaa lilaa. Minä en vain osaa tunnistaa lajikkeita toisistaan. Sen tiedän, että yksi on Unkarin syreeni. Piha- ja puistosyreenejä on aikoinaan ostettu, mutta mikä niistä on mikäkin? Ei hajuakaan.
Tämä yksilö on väriltään hieman lilaan vivahtava, vaikka kuvassa näkyttääkin melkein valkoiselta.


Tämä sen sijaan on oikeasti valkoinen





Kasvihuoneen vieressä on innostuttu kasvamaan ja kukkimaan. Kasvihuoneeseen ei kohta pääse ilman raivaussahaa. 







Nämä kukkatertut ovat okeasti tosi isoja. Kukat eivät tuoksu kovin voimakkaasti, mutta kyllä hajusta syreenin tunnistaa.
Unkarinsyreeni sen sijaan tuoksuu, on kauniin värinen ja ihanan kiiltävälehtinen. 








Ei kommentteja: