Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Lasinaluspenkki


Lasinaluspenkki oli alunperin ruusupenkki. Sitä iloa kesti vain yhden kesän, sillä talven jälkeen jäljellä oli vain kuivaneet juurakot. Silloin päätin, että ruusujen kanssa en enää taistele, vaan keskitän voimani kasveihin jotka varmasti menestyvät. Nyt muutaman kesän jälkeen penkki näyttää tältä:

Purppuraheisiangervot taustalla ovat kasvaneet mukaviin mittoihin ja niissä on näin keskikesällä 
hieman vaaleanpunaiseen vivahtavat valkoiset kukat.
Kukassa ovat nyt myös keiju- ja rinneangervo. Lamoherukka on levittäytynyt lähes koko alalle, eikä aluskatetta enää näy juuri ollenkaan. Herukkaa olen joutunut ohjailemaan oikeisiin suuntiin, ettei se harhaudu pois alueelta.
Lamoherukan marjat ovat tutun näköisiä.

Keijuangervo on  parhaimmillaan kaksi kertaa vuodessa. Juuri nyt ensimmäistä kertaa ja toinen kerta koitaa syksyllä kun lehdet saavat punaista ja oranssia väriä pintaan.

1 kommentti:

Johanna Rintanen kirjoitti...

Hups - täällähän kerrassaan viehättävä puutarhablogi, taidankin jäädä matkaasi seuraamaan =)