Tämän talven ykkösjutuksi on noussut virkaaminen. Näköjään se on kuin ajaisi pyörällä: taito ei unohdu, kun sen kerran on oppinut. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että kuvittelisin olevani hyvinkin taitava, mutta perusasiat ovat pysyneet muistissa. Pystyn lukemaan ohjeita ja saan pitsiä aikaan. Aikaisemmasta buumista alkaa olla aikaa varmaankin parikymmentä vuotta.
Jo jouluksi tein kuusi kappaletta tabletteja ruokapöytään. Virkkasin ne neulelangasta, jossa oli mukana pieniä paljetteja. Tärkkäsin tabletit sokerivedellä, joten jos makean nälkä yllättää on apu lähellä.
Kimaltelevat "joulutähdet" ovat edelleen, keväästä huolimatta, pöydässä.
Ikkunaan olen tehnyt pari kappaletta ikkunakoristeita. Ensin tein valkoisen, joka oli kertakaikkiaan ihana. Sen annoin äidille lahjaksi. Itselle tein samanlaisen, mutta harmaasta langasta. Se näyttää tältä:
Valo siivilöityy pitsin läpi todella kauniisti. Näitä voisi tehdä lisää, ja nimenomaan valkoisia.
Näitä perinteisiä pyöreitä pitsiliinoja on kiva ja nopea tehdä. Minun silmissäni ne ovat kertakaikkisen kauniita. Ongelmana on vain löytää niille sijoituspaikka.
Meidän taloudessa kun muut eivät ole pitsien ystäviä...
Harmaa liina oli kiva tehdä, siinä oli vähän enemmän haastetta, mutta kevään vihreä on kuitenkin ehkä enemmän minun makuuni.
Muutakin on tehty ja uusia tulee! Ohjeita on paljon tarjolla. Esimerkiksi Lea Virkkausideoita, tai Diana Virkkaumaailma ovat uusia tuttavuuksia. Myös kirjasto ja netti ovat pullollaan ohjeita.
Jo jouluksi tein kuusi kappaletta tabletteja ruokapöytään. Virkkasin ne neulelangasta, jossa oli mukana pieniä paljetteja. Tärkkäsin tabletit sokerivedellä, joten jos makean nälkä yllättää on apu lähellä. 
1 kommentti:
Aivan ihanat ja taidokkaat liinat.
Lähetä kommentti