Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Nyt minullakin on mahdollisuus istua mietiskelemässä syreenien alla. Saa sinne tulla muitakin! 

Ja kaikkihan lähti tietenkin siitä, että...
Syreenien ja aronia-aidan aluset oli vaikea pitää puhtaana, koska ruohonleikkurin käyttö ahtaassa pusikossa oli työlästä...  ...ja minä olin haaveillut syreenimajasta. 

En saanut majaa, mutta mukavan sopen kumminkin.
Pariin kohtaan istutin suikeroalpia. Tavoiteena on, että se leviää katealueella ja tekee siitä aurinkoisen keltaisen. Nähtäväksi jää toimiiko idea. 

Tätä kuvaa katsoessa tuli mieleeni tämä laulu:

Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen




3 kommenttia:

Kukkaiselämää kirjoitti...

Mukavalta paikalta istuskella näyttää. Tosin meilläpäin sataa kaatamalla, joten eipä istuskella..

Nettimartta kirjoitti...

Näyttää somaselta taukopaikalta. Suikeroalpi on kiitollinen kasvi. Se majottuu melkein mihin vaan ja lisääntyy ja lisääntyy ja... Oletkos itte tehny nuo sementtisen astinkivet? Mä valoin niitä viime vuonna ekan kerran ja hyviä tuli.

Outi kirjoitti...

Astinlaatat on itse valettu. Sain tehtyä niitä vain kolme, kun vapaat ämpärit loppuivat kesken. Kuivabetonia on kuitenkin odottamassa uutta valua. Hyvin näyttävät onnistuvan, joten täytyy tehdä lisää!