Kesän alku?

Kesä alkaa olla täällä. Lämmintä on parhaimmillaan parikymmentä astetta ja aurinko paistaa.
Tekemistä löytyisi ulkoa ja sisältä.

Tässä kymmenen kärki tekemättömistä:
1. ikkunat on pesemättä, ja sen kyllä huomaa
2. piha on haravoimatta, ja taitaa jäädäkin
3. kukkapenkit on putsaamatta ja lannoittamatta, jos yrittäis ensi viikonloppuna
4. terassi on pesemättä, ei kai ketään haittaa
5. kukkaruukut on tyhjentämättä ja pesemättä, tämäkin ois ensi viikonlopun ohjelmassa
6. kasvihuone on pesemättä
7. kasvimaa pitäis kääntää ja valmistella kesää varten
8. komposti on kääntämättä
9. varasto on siivoamatta
10. sisällä vaate- ja romukaapit odottaa siivoojaa

On jotain tehtykin, ainakin alkuvalmisteluja
1. uusi ikkunalasta on ostettu
2. lannoitesäkki on hankittu
3. kukan taimia on kasvatettu
4. kaksi jaloruusua ja kaksi runkoruusua on ostettu (ei vielä istutettu)
5. varaston hyllyt on hankittu
6. vesiallas on tyhjennetty, pesty ja täytetty
7. suihkulähde on melkein asennettu altaaseen
8. ensi talven polttopuut on hankittu (ei minun ansiostani)
...kaksi jäi puuttumaan kympin kärjestä...

Mistä johtuu, että niin paljon on tekemättä ja niin vähän on tehty, ja silti on ollut koko ajan kiire?

Taimet valtaa talon

Lumi on sulanut ja ulkona oli päivällä liki 20-astetta lämmintä. Piha on kuitenkin sen verran märkä, ettei ulkotöitä suuremmin kannata vielä aloittaa. Kylvökset ovat onnistuneet ja taimet jo suurimmaksi osaksi koulittukin. Taimia on tällä hetkellä niin valtavasti, että niille ei uusista hyllyistä huolimattakaan tahdo löytyä paikkaa. "Tällä hetkellä" sen takia, että osa taimista kuolee ennen kuin pääsen niitä ulos istuttamaan. Näin on käynyt aina, ja mikäpä olisi muuttunut.

Sini-ikiviuhkon taimet ovat vielä pieniä, mutta terhakoita. Tarkoitus olisi istuttaa niitä ruukkuistutuksiin. Kokemusta tästä kasvista ei ole, mutta kuvan perusteella sopisi hyvin ruukun taustakasviksi.

Ostin samettikukan siemeniä ja samana päivänä löysin kadoksissa olleen jo aikaisemmin ostetun pussin. Toisen kylvin nyt ja toisen kylvän myöhemmin suoraan kukkapenkkiin. Taimet ovat hyvällä alulla.

 Auringonkukan taimet kärsivät koulimisesta. Muutama kuoli saman tien, jotkut vielä sinnittelee.

 Krassit, pensas ja kanariankrassi, ovat kovassa vauhdissa. Nämä pitäisi istuttaa suurempiin ruukkuihin ja toivoa, että ne eivät venähdä aivan valtaviin mittoihin ennen kesäkuuta.

 Tomaatti ei ole oma kylvös, vaan lahjaksi saatu. Toivottavasti se tekee ensi kesänä paaaaljon herkkuja meille.

Osa taimista on makuuhuoneen kaapin päällä. Siellä ei ole paras mahdollinen paikka, koska valoa on aika vähän. Pakko on kuitenkin löytää uusia paikkoja ruukuille. Nyt kädet ristiin ja toivomaan, että kesään mennessä mahdollisimman vähän taimia on kitkahtanut.

Kutinaa kourapohjassa

Kevät on tulossa, vaikka ulos katsoessa ei siltä vielä näytäkään. Lunta on tänä

talvena tullut aivan liikaa, ja silti sitä sataa tälläkin hetkellä lisää. Piha on

tukossa, ja lumiaura on tehnyt lakon. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa

hangessa tarpoa ennen kuin helpotusta on tulossa.

 Kevät on tulossa, ja sen huomaa siitä, että siemenpussit on ostettu, ja nyt jo myös kylvetty. Tämä siitäkin huolimatta, että myös viime kesänä tein päätöksen: ikinä en enää taistele kylvöksien ja hontelojen taimien kanssa kun kerran valmiita hyvin voivia taimia saa ostaa.

Ja sitten jo viime syksynä ostin kaksi kenkähyllyä, kun ne puoleen hintaan sain. Ja nyt ne on käytössä. Ensi vaikutelman perusteella toimivat hyvin. Kasvatusalustat sopivat siihen hyvin ja valoakin pitäisi riittää.

Siemeniä tuli hankittua liikaa ja kuitenkin huomasin, että yksi tärkeimmistä vielä puuttuu. En ollut ostanut samettiruusun siemeniä vaikka niitä pitää ehdottomasti olla. Aivan peruskesäkukkia on tarkoitus kasvattaa. Ainoa uutuus on Röllinurmikka, punainen heinä, joka näyttää ainakin siemenpussin kyljessä tosi kivalta.

Pitkästä aikaa

päivitykset ovat jääneet vähille viime aikoina. Edellisestä taitaa olla yli kaksi kuukautta. Ajatukissa blogin päivitys toki on ollut, mutta syksyn vaikutus näkyy myös tässä: ei kerta kaikkiaa ola jaksanut tehdä mitään asian eteen.

Vaikka vuodenaika on mitä masentavin, on siinä jotain hyvää. Nimittäin Joulun tulo, kynttilät, valot kaiken pimeyden keskellä. Niistä jaksan nauttia. Olen kuullut kommentteja, että "on vaikea kuvitella mitään niin typerää kuin kynttilöiden polttaminen". Kuka lie niin sanonut, mutta tiedän, että hän on väärässä. Mitä enemmän kynttilöitä ja elävää valoa pimeyden keskellä, sitä parempi. Ja onneksi tähän aikaan vuodesta niistä saa nauttia. Kynttilöitä voi sytytellä sekä ulos että sisälle ja takassa loimottaa tuli joka päivä. Se on huippua.

Tänä syksynä olen ollut todella aneeminen, sattuneesta syytä. Jotain pientä olen kuitenkin saanut aikaan. Ensin tein paperinarusta valoryijyn:

Koska en jaksanut tehdä sitä perinteistä työtä ryijypistoin, tein tämmöisen modernimman version. Tämäkin on ihan mukava pimeinä iltoina. Tälle löytyi paikka keittiön seinältä.
Sitten innostuin tekemään paperinarusta kukkia, ja niistä yhdistelin tämän seinä"vaatteen".

Kakki eivät tästäkään tykkää, mutta kauneus on katsojan silmässä...
Ja mitä p:tä minä muiden mielipiteitä kuuntelemään, väärässähän ne ovat!  :)

Väliaikatietoja

Kurpitsa on kasvanut ja tässä seurantatieota siitä "Jätistä"  :)

Kurpitsa punnittiin ja hieman epävarma tulos oli 9600g, ympärysmitta oli 109,5 cm. Vielä odotellaan, josko se kasvaisi. Tavoitteena on täyden kympin saavuttaminen.

Omistajan onnea!