Liljankukka, lumivalkoinen...

Nyt on liljojen aika. Liljojen viralliset nimet minulta ovat hukassa, mutta yritetään näin luovuutta käyttäen ja arvaten kuvata mistä kasveista on kyse. Pihan "keskiöstä" löytyy ainakin ruskoliljaa, paria eri lajia värililjoja ja päivänliljaa. Päivänliljoja olen jakanut myös muualle, koska se ovat kiitollisesti kukkineet ja kasvaneet.

Ilokseni olen huomannut, että nämä liljat aloittavat kukinnan kaikki hieman eri aikaan: ruskolilja aloitti, päivänlilja jatkoi, punainen värililja seurasi perässä ja nyt viimeisenä, kun muut ovat jo kukinnan loppupuolella, on valkoinen värililja parhaimmillaan. Valkoinen lilja on aivan huippu! Sen terälehdet ovat paksuja kuin se olisi muottiin valettu ja sillä on pisamia tai sitten se ujostelee. Päivänliljaa ei voi myöskään moittia, koska se ei nimestään huolimatta kuki vain päivän verran, vaan kukkia riittää aina ja aina vaan.

Tässä valkoiset kaunottaret

Punaisia kaunokaisia

Ruskolilja ja päivänlilja yhteiskuvassa

Päivänliljat yksin 

ja lopuksi vielä lopuksi kuunliljat,joiden pitäisi olla niiiiiiin kiitollisia ja helppoja kasveja. Mutta minulla ne näyttävät neljän kesän jälkeen tältä

Mistään vehmaudesta ei ole tietoakaan, mutta ensimmäistä kertaa ne tänä kesänä kuitenkin kukkivat. Joten toivoa on.

Tänä kesänä pihalla on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Ajoittain on vettä kaivattu taivaalta enemmän kuin sitä on ollut tarjolla. Piha ehti alkukesästä jopa kärsiä veden puutteesta, onneksi mitään suurta vahinkoa ei ole tullut.
Minä en ole innostunut kukkien kastelija, ruukkuistutuksissa ja kasvihuoneessa on ollut riittävästi kasteltavaa, joten kukkapenkkien kohdalla olen halunnut luottaa taivaalta tulevan veden voimaan. Kärhöt ovat kuivuudesta kärsineet ja niiden kasvu ja kukinta on jäänyt viimevuotista huonommaksi. Myös keväällä tehty sydänpenkki lähti huonosti alkuun, mutta on nyt toipunut. Eikös kasveista pitäisi tulla kestävämpiä kun ne tottuvat elämään ilman kannettua vettä? Tähän ajatukseen on laiskan ollut hyvä tarttua.

Tässä joitain kuvia viime viikonlopulta

Kuvia viime perjantailta

Isän ja äidin pihasta löytyy ...

... lukematon määrä erilaisia kukkia, tässä niistä muutama kuva

... erilaisia eläimiä, lehmästä karhuun...

... lintuja kukosta kurkeen...

... ja rantasauna, kota, tuulimylly ja metsämies varusteineen.

ja paljon muuta!

Eilisiä kesäkuvia

Kuumuus on taittanut nauhusten niskat, ei onneksi kuitenkaan lopullisesti.   Tämä kuva voisi olla vaikka etelänmailta, paratiisista...

Peikko keinuu tyytyväisenä, tuuli viilentää sopivasti.

Viimein olen saanut pihaan valkoisen särkyneen sydämmen. Se on ihana.

Orvokit valtaavat taas tilaa itselleen. Ne kukittavat nyt myös keijuangervon.

Ruukkuun istutin mehitähtiä: Kivikkomehitähtiä, Seittimehitähtiä ja Pallomehipartaa. Saa nähdä kauanko ne pysyvät hengissä.







Tässä pari kesäkukkaistusta.

Ja rouva itse lempipuuhassaan.

Ensimmäinen liljakukko löytyi ja se on nitistetty, kirjaimellisesti. Lisätietoa kukon olemuksesta löytyy vaikkapa wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Liljakukko

Tänään aion tehdä raivausta liljojen ympärillä ja kitkeä kurjenpolvea reippaalla kädellä. Sitten pääsen paremmin kukkoja zoomailemaan.

Eilen laitoimme (lue: laitoin, koska apulaiseni pääasiassa nojaili seinään...) marjapensaiden päälle rastasverkot. Taas saimme konkreettisesti huomata miten ahtaasti pensaat on istutettu. Pääseköhän päivä paistamaan kaikille marjoille ollenkaan. Sama ongelma vaivaa meidän kaikkia muitakin istutuksia. Tarkoituksena on ollut saada nopeasti täytettä avaralle kulmatontille. Ja, ainahan sitä harventaa voi!