Virkaten

Tämän talven ykkösjutuksi on noussut virkaaminen. Näköjään se on kuin ajaisi pyörällä: taito ei unohdu, kun sen kerran on oppinut. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että kuvittelisin olevani hyvinkin taitava, mutta perusasiat ovat pysyneet muistissa. Pystyn lukemaan ohjeita ja saan pitsiä aikaan. Aikaisemmasta buumista alkaa olla aikaa varmaankin parikymmentä vuotta.

Jo jouluksi tein kuusi kappaletta tabletteja ruokapöytään. Virkkasin ne neulelangasta, jossa oli mukana pieniä paljetteja. Tärkkäsin tabletit sokerivedellä, joten jos makean nälkä yllättää on apu lähellä.


Kimaltelevat "joulutähdet" ovat edelleen, keväästä huolimatta, pöydässä.

Ikkunaan olen tehnyt pari kappaletta ikkunakoristeita. Ensin tein valkoisen, joka oli kertakaikkiaan ihana. Sen annoin äidille lahjaksi. Itselle tein samanlaisen, mutta harmaasta langasta. Se näyttää tältä:

Valo siivilöityy pitsin läpi todella kauniisti. Näitä voisi tehdä lisää, ja nimenomaan valkoisia.

 

Näitä perinteisiä pyöreitä pitsiliinoja on kiva ja  nopea tehdä. Minun silmissäni ne ovat kertakaikkisen kauniita. Ongelmana on vain löytää niille sijoituspaikka.

 Meidän taloudessa kun muut eivät ole pitsien ystäviä...

Harmaa liina oli kiva tehdä, siinä oli vähän enemmän haastetta, mutta kevään vihreä on kuitenkin ehkä enemmän minun makuuni.



Muutakin on tehty ja uusia tulee! Ohjeita on paljon tarjolla. Esimerkiksi Lea Virkkausideoita, tai Diana Virkkaumaailma ovat uusia tuttavuuksia. Myös kirjasto ja netti ovat pullollaan ohjeita.

Takan ehostus

Viikonlopun aikana Jussi-takka sai pintaan uuden värin ja olohuone aivan uuden ilmeen.

Tapetoimme seinät jo yli vuosi sitten ja siinä yhteydessä maalasimme hormin harmaaksi. Takka on siitä lähtien odottanut käsittelyä. Yhtenä iltana viime viikolla tuli SE hetki, jolloin mitta tuli täyteen.

Vaihtoehtoina mietimme slammausta ja erilaisia pinnotteita sekä maalausta, ja onneksi järki voitti. Voi vain kuvitella millaista jälkeä slammaamalla olisimme saaneet aikaan.

Tältä Jussi näytti ennen ehostusta:

Ihan nättihän se oli noinkin, mutta ei vain yhtään sopinut huoneen muihin väreihin. Lisäksi se tuntui vievän  pienestä olohuoneesta kaiken tilan ja huomion.

Maalaus kävi nopeasti, parin tunnin aikana pintaan oli levitetty ensimmäinen maalikerros.

Halusin takasta mahdollisimman vaalean, mutta valkoinen oli pois laskuista. Meillä takka on kovalla käytöllä, se ei ole pelkkä koriste, joten sen pitää kestää pientä tupruttelua ja käden jälkiä. Valitsimme väreiksi kaksi harmaan sävyä. Vaaleanharmaa tuo valoisuutta ja tummaharmaa (sama kuin hormissa) antaa anteeksi käytön jäljet. Ja jotta tummaa ei olisi liikaa, maalasimme alaosan vielä vaaleaksi. Lopputulos ei onnistunut halutulla tavalla:  Ala- ja yläosan valontaitto on erilainen, joten näytti kuin takka olisi ollut kolmivärinen.

Maalasimme sitten myös alimman kerroksen tummalla harmaalla, ja nyt lopputulos on hyvä. Ehkä vähän tummempi, mutta vakaampi.

Tästä minä tykkään!

Tämä viikonloppu ei mennyt hukkaan.

Joulun valot

Osa pihan pikkukuusista on valaistu. Ne ovat oikeasti niin kauniita...

Nämä kuvat vain eivät tee oikeutta todellisuudelle.

Pimeys, lumi ja tuikkivat valot luovat tunnelmaa.

Toivomus kaupungin suuntaan: sammuttakaa katuvalot joulun ajaksi, niin

ihmisten virittämät jouluvalot pääsevät oikeuksiin ja jokainen pääsee

nauttimaan tunnelmasta.

Koiran ulkoiluttajat ja lenkkeilijät kyllä tuntevat jo reittinsä

ja osaavat mennä vanhasta muistista :)

 

Viimeaikoina aika on kulunut mukavasti virkkuukoukku kädessä. Joulumielellä olen virkkaillut näitä koristeita koulun joulumyyjäisiin. Ja kaikki menikin siellä kaupaksi.

Näitä lumihiutaleita olen tehnyt lahjoiksi, mutta osan aion jättää oman kuusen koristeeksi.

 

Eilen tein pienen rupeaman syystöitä:
ensin pesin talon ikkunoiden ulkopinnat (sisältä voi pestä sitten pakkasillakin),
sitten tyhjensin muutamia kesäkukkaruukkuja (osassa kukat vielä kukkii)
sekä harmittelin ja päivittelin talven tuloa.
Lopuksi vielä suunnittelin töiden jatkamista myöhemmin. . .

Tänään voisin hankkia kanervaa, jäkälää ja muuta ruukkujen täytteeksi ja muutenkin aloittaa pihan koristelun loppusyksyä ja talvea varten.

Puut alkavat olla kohta aivan paljaita, ja maa on lehtiä täynnä. Joitain varisseet lehdet voisivat ahdistaa ja haravakättä syyhyttää, mutta ei minua. Varsinkaan nyt kun luin uusimmasta Viherpiha- lehdestä omia ajatuksiani tukevan Pentti Alangon kolumnin. Hänen mielestään lehtien haravointi on turhaa.  Lehdet lisäävät maan humuspitoisuutta ja lannoittavat sitä, ja siksi ne kannattaa pihassa hyödyntää. Jos välttämättä haluaa haravaan sattua, ei lehitä missään nimessä saa laittaa jätesäkkeihin ja kuskata kaatopaikalle, vaan siirtää ne esim. kasvimaan tai kukkapenkkien päälle talven ajaksi. Ja kääntää ne keväällä sisään maanparannsaineeksi.

Minä en ole syksyisin haravointia harrastanut. Kun naapurissa ahkeroidaan ja haravoidaan olen joskus tuntenut huonoa omaatuntoa, vaikkakin olen tiennyt olevani oikeassa :).
Sen verran joudun joustamaan, että poistan lehdet sorakäytäviltä ja muistakin vääristä paikoista, mutta nurmikolla ne saavat olla. Tarvitsevathan madotkin ruokaa!