Terassi uusiksi

Tänä kesänä 15 vuotta sitten rakennettu terassi tuli tiensä päähän. Jo muutaman viime vuonna terassin kunnostusta tai uusimista on suunniteltu, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Suunnitelmat on vaihdellut laidasta laitaan. Välillä mietittiin kaiteiden maalausta, mutta öljytyn pinnan päälle maalaaminen arvelutti. Jossain kohtaa villinä ideana oli rakentaa terassin päätyyn kesähuone viherkatolla ja lasiseinillä. Tätä ei meidän taidoilla tai lompakolla voitu vakavissaan edes suunnitella. 

Ensin ajateltiin pienesti ja päätettiin kunnostaa betoninen ruma etuporras. Terassilaudoilla siitä tulikin niin hieno, että vieressä oleva tumma kulahtanut terassi alkoi tuntua ylivoimaiselta katsoa. 

Siitä se sitten lähti 💪

Varsinkin purkuvaiheessa tuli mietittyä, että terassin voi rakentaa monella eri tavalla: Laudoista / rimoista, nauloilla / ruuveilla, suunnitellen / soveltaen...

Nyt on sitten kokeiltu kumpaakin tapaa. 

Uudella terassilla viime kesänä tehdyt pöytä ja penkki pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Ne ovat sen verran tukevaa tekoa, etteivät ihan pienestä nitkahda. Rispaantuneet puiset mekanismituolit lähti kaatopaikalle, samoin kuin muovinen istutuslaatikko. Tilalle tuli uudet tuolit ja huvimajan seinustalla monta vuotta piilossa olleet ruskeat isot ruukut. 

Valurautainen tulisija nostettiin myös terassille ja nyt siinä voi poltella vaikka ulkotulia. 

Outoa tunnelmaa luovat aurinkokennovalaisimet, joiden toimivuutta ostovaiheessa suuresti epäilin. Ensin ostin kaksi ja kun ne oli testattu, hain vielä neljä lisää. Ovat kyllä hyvän näköisiä.

Vilvoittelupaljun korjauksesta se lähti

ja tähän päädyttiin. 

Saunan etupuoli on vanhaa tuotantoa, mutta kylpytynnyri ja alue sen takana
on laitettu kokonaan uusiksi.  Töitä tämän eteen on tehty puoli kesää, 

mutta tosi tyytyväinen tähän voi olla. Vielä muutama havu pitää istuttaa,  

muuten alkaa olla bueno 😍

Vilvoittelupaljun paneelit ovat pullistelleet viime kesästä lähtien ja nyt viimein ii-säntä päätti tutkia tilanteen. Paneelien alta paljastui aikamoinen viritelmä, nyt jo osittain lahonneita lautoja sikin sokin. Palju oli erään kylän miehen itse nikkaroima, ja hankittaessa ihan hyvän näköinen. Joten tätä outoa rakennustekniikkaa ei voinut päältä katsoen mitenkään tietää.

Korjausurakka muuttui purku-urakaksi ja palju päätyi kaatopaikkakuormaan. Aikansa se kuitenkin meitä hyvin palveli 👏👏👏👏

                                                                            

Spa ei ole Spa, ellei saunan lisäksi ole mahdollisuus vilvoitella tai kylpeä altaassa. Päätettiin siis hankkia uusi lämmitettävä palju. Sen alle tarvittiin kunnon sorapeti joka tuotiin paikalle kahden pihakuusen välistä kurottaen. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin!

Kuski käänsi hieman traktoria kauhaa pois vetäessään ja  hups! veti menneessään nurin toisen kuusista.

Vahinkohan se oli, mutta olisi saanut jäädä tekemättä (ajattelin silloin). Kaatunut kuusi oli juuri se, jonka piti toimia näkösuojana paljulta tielle päin. Lisäksi meille jäi käsiin runko oksinnen ja kanto, jonka irroittamisessa tarvittiin voimia, moottorisahaa, kirvestä ja runsaasti ärräpäitä. 

Hyvää tässä oli se, että uusi pönttö saatiin nostettua pihalle ilman esteitä. 

Kun palju oli saatu paikoilleen ja koeponnistettua, täytyi ensimmäisenä alkaa suunnitella näkösuojaa kaatuneen kuusen tilalle. Nyt pääsin toteuttamaan kauan ajatuksissa olleen "rustiikin". Raudoitusverkosta ja kakkosnelosista rakennettiin aita tai paremminkin köynnöstuki. 

Näissä kuvissa aita muistuttaa enemmän työleirin sähköaitaa kuin puutarhan kaunistusta. Mutta eräänlainen työleirihän tämä onkin 😅, ainakin jos ii-sännältä kysytään.

Seuraavana alkoi loputon urakka betonimyllärinä. Noin 20 säkkiä kuivabetonia muuttui pihapoluksi, välineinä vain lapio ja vuosikymmenet loistavasti palvellut kottikärry. Betonin vääntäminen käsivoimin oli raskasta ja hidasta hommaa, mutta tulipahan tehtyä. 

Tässä polku alkaa muodostua...

Aidan eteen on nyt istutettu säleikkövilliviinin taimet, polun kulmaan laitettu viiruhelpiä ja kukkapylvään (entinen pyykkitelineen pylväs) vierestä paikkansa löysi kesän ruukussa ollut  syyshortensian taimi. Sekä villiviinit, että hortensia ovat uusia tuttavuuksi, joten nähtäväksi jää miten tässä menestyvät. 

 Lisäksi myöhemmin syksyllä istutan tähän muutaman tuivion tai 

laakakatajan samaan tapaan kuin saunan edessä on.

Kyllä nyt on hyvä mieli 😄

Vielä on kesää jäljellä

 Elokuun alun kuvia sieltä sun täältä

Kesäkuun viimeisen päivän iltana

Polut kuntoon

Pihan polut olivat päässeet huonoon kuntoon, vaikka niitä joka kesä olen parhaan kykyni mukaan putsaillut. Vähintään kerran kesässä olen kyykkinyt ja pyllistellyt tuossa nurmikolla. Mennyt kylkimyyryä polun päästä päähän: ensin toinen reuna ja sitten paluumatkalla toinen. Rapsuttanut ja kitkenyt, mutta siitä huolimatta nurmi ja kaiken maailman rikkaruohot ovat yrittäneet sitkeästi vallata ne itselleen. Kesä alkoikin toukokuun loppupuolella polkujen "avaamisella". 

Minulla oli hyvä suunnitelma, mutta jos olisin tajunnut mikä työ minulla oli edessä, olisin ehkä tyytynyt vanhaan kitkemistaktiikkaan. Hyvä etten tajunnut ja työ tuli tehtyä. 

Pintasora piti ensin haravoida kasaan ja lapioida pois edestä nurmikolle levitetyn pressun päälle.  Sen jälkeen odotti polun leventäminen ja reunojen kanttaus. Parhaani mukaan yritin saada kaiken elollisen pois polulta. Pohjalle kärräsin muutaman sentin kerroksen kivituhkaa. Toivon mukaan se ajan mittaan tiivistyy ja ehkä jopa estää rikkaruohojen kasvua. Tiedä häntä... mutta polku leveni sen verran, että pintasora ei olisi riittänyt täyttämään sitä.

Jotta kaikki ei oli mennyt kuten Römssöössä, 25 vuotta hyvin palvellut kärry hajosi. Saihan sen toki korjattua ja pääsi jatkumaan. Monta multa- ja sepelikuormaa niillä on kuskattu ja betoniakin sekoitettu, joten hyvät ovat olleet. Ja kun ne joskus hajoaa lopullisesti, niille etsitään pihasta oma paikka eläkepäiviä varten.

Kivituhkan päälle levitin pintasoran takaisin. Työläintä koko hommassa olikin siirrellä soraa paikasta toiseen. No, kyllähän sen kannatti. Näin siisti lopputuloksesta tuli!!