Kalajokilaakso-lehdessä oli tänään juttu meidän pihasta otsikolla: Tässä puutarhassa kukkii huumori.
Olihan tuo kokemus odottaa, millaisen jutun toimittaja tekee lyhyen visiittinsä perusteella.
Keskiviikon lehti on suurjakelussa kaikkiin jokilaakson talouksiin, joten alueellista julkisuutta on tiedossa. :)

Joku ??? oli antanut sähköpostilla lehdelle vihjeen, että meiltä löytyy possupuutarha, johon kannattaisi tutustua. Aika vähän juttuun loppujen lopuksi eksyi possun kuvia, vaikka niitä paljon kuvattiinkin. Muuten juttu oli ihan kiva.

Yritin skannata jutun, mutta en saanut sitä oikeaan formaattiin. Lisään sen tänne joskus myöhemmin.

Ja tässä se on:

Sunnuntai-iltapäivä piilossa istuen.

Nyt meillä on ihan oikea piilo, sillä pergolassa saa istua muiden siitä tietämättä, jos vain ymmärtää olla hiljaa. Mikäs siellä ollessa, kun tuuli humisee ja pörriäiset surisee :)

Piilo näytti kolme vuotta sitten ulkoapäin tältä.

Erityisesti töyhtöangervot ovat tuoneet paikkaan lisää katu-uskottavuutta. Myös liljat ovat venähtäneet jättimittaan. Hetken päästä ne ovat parhaimmillaan.

Olipahan niin sininen taivas, että tämä kuva oli pakko ottaa ja littää tänne. Myöhemmin illalla tilanne olikin sitten aivan toinen: vettä tuli tosiaan kuin saavista kaatamalla.

Lisää töyhtöjä,

kurjenpolvea, liljoja

ja nauhuksia. Kukintavuoro vaihtuu kohta!

Nyt minullakin on mahdollisuus istua mietiskelemässä syreenien alla. Saa sinne tulla muitakin! 

Ja kaikkihan lähti tietenkin siitä, että...

Syreenien ja aronia-aidan aluset oli vaikea pitää puhtaana, koska ruohonleikkurin käyttö ahtaassa pusikossa oli työlästä...  ...ja minä olin haaveillut syreenimajasta. 

En saanut majaa, mutta mukavan sopen kumminkin.

Pariin kohtaan istutin suikeroalpia. Tavoiteena on, että se leviää katealueella ja tekee siitä aurinkoisen keltaisen. Nähtäväksi jää toimiiko idea. 

Tätä kuvaa katsoessa tuli mieleeni tämä laulu:

Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen

Ensi talven mansikat on hankittu ja pakastettu. Nämä manssut ovat uskomattoman suuria ja hyviä, maistuis varmaan muillekin!  

Kaksi laatikkoa meni pakkaseen, tänään pitää hankkia lisää maistiaisia: tuoreita, raikkaita ja makeita manssuja.

Kesän ensimmäinen paketti viherpeukaloilta on tullut. Vasta nyt, vaikka eletään jo heinäkuuta. Paketissa oli 6 kpl pohjanrantakukkaa, jonka pitäisi kuvien perusteella olla aikas nätti perenna.

Taimet oli pieniä, mutta ihan eläväisen näköisiä. Illalla etsiskelin niille paikkaa mihin istuttaa. Takapihan uudesta penkistä löysin sopivat kolot, tosin aloin epäillä, että penkistä tulee vielä liian täyteen ahdettu. Näin on käynyt etupihan sydänpenkille, jonka kanssa joudun pelastuspuuhiin. Osa penkin kasveista hautatuu nimittäin muiden alle, esim. osa verikurjenpolvista, punatähkät ja kaunopunahattu. Syksyllä, kukinnan jälkeen, täytyy niille etsiä uusia paikkoja. En vain nyt ymmärrä, mistä paikat löytyy.

Meillekin on sitten ostettu tätä luonnon eliksiiriä: tervaa. Olipahan aikamoista mönjää.

Vuorasimme saunan seinän 20*40 listoilla ja hyrre apujoukkoineen suti tervaa pintaan. Muutos näkyy näissä kuvissa. 

Ja muutos onkin aika huima. Etsin netistä tietoa tervauksesta ja minut yllätti tämä Puuvene.fi- sivun tieto:

Tervan pehmeneminen auringossa on nykyihmiselle myös yksi sen huonoimmista ominaisuuksia. Entiseen aikaan kun pukeuduttiin mustiin valmiiksi pihkottuneisiin sarkahousuihin terva ei tainnut tuoda muuta haittaa kuin arkipäiväistä raikkaamman tuoksun.
Kunnon auringonpaisteessa pellavaöljyllä jatkettuna terva kuivuu vähän alle viikossa turvalliseksi mustille housuille.  

Tarkoittaakohan tämä sitä, että saunapyyhkeet muuttuvat ruskeakuvioisiksi ja haisevat meillä aina tervalle. Uusien mustien pyyhkeiden ostoon, mars!

Sauna tuli ulkoa päin valmiiksi eilen illalla, mutta kuva jäi vielä ottamatta.