Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Ensiapua aronialle

Tänään on kumisaapaskeli. Ilma on raikas ja sopivan lämmin. Innokas ihminen saattaisi lähteä lenkille nauttimaan loppukesän kelistä, mutta minä jään vielä harkitsemaan asiaa...
Sen verran kävin ulkona, että näpsin muutamia kuvia. 

Aroniapuu on täynnä marjoja, niin täynnä, että sen kaikki oksat eivät jaksa kuormaa kantaa. Oksat taipuu maata kohti. Taas oli yksi oksa lähtenyt tyvestä lohkeamaan irti, mutta onneksi on keksitty ilmastointiteippi, jolla on aikaisemminkin oksia laastaroitu. Toivottavasti se toimii tälläkin kertaa.
Marjat ovat herkullisen näköisiä, mutta maku ei ole minun mieleinen. Tänä syksynä kannattaisi kuitenkin yrittää hyödyntää sato jotenkin. Täytyy googlata vinkkejä netistä.
Humala on myös kasvanut korkeuksiin, aivan niin kuin alunperin halusimmekin. Uusi tukirakennelma näytti tosi massiiviselta silloin kun sitä tehtiin toissa keväänä. Ja massiivinenhan se onkin, mutta se antaa ryhtiä talon päätyyn ja korkeutta muuten niin "matalaan" pihaan.
Rakennelma on jonkinlainen moderni versio humalasaloista, joita alunperin suunniteltiin. Joskus olen huomannut, että humalaa on väheksytty koristekasvina. Johtuneeko se sen perinteisyydestä?  Myöhään syksyllä se ei olekaan mikään kaunistus, mutta näin täydessä mitassaan se on tosi hieno.
Aivan viime aikoina on onneksi perinteisiä perennoja ja muita kasveja alettu nostaa uudelleen esille. Ja sehän on minun mieleen, koska itse rakaaastan niitä.

Ei kommentteja: