Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

maanantai 15. lokakuuta 2012

Eilen tein pienen rupeaman syystöitä:
ensin pesin talon ikkunoiden ulkopinnat (sisältä voi pestä sitten pakkasillakin),
sitten tyhjensin muutamia kesäkukkaruukkuja (osassa kukat vielä kukkii)
sekä harmittelin ja päivittelin talven tuloa.
Lopuksi vielä suunnittelin töiden jatkamista myöhemmin. . .

Tänään voisin hankkia kanervaa, jäkälää ja muuta ruukkujen täytteeksi ja muutenkin aloittaa pihan koristelun loppusyksyä ja talvea varten.

Puut alkavat olla kohta aivan paljaita, ja maa on lehtiä täynnä. Joitain varisseet lehdet voisivat ahdistaa ja haravakättä syyhyttää, mutta ei minua. Varsinkaan nyt kun luin uusimmasta Viherpiha- lehdestä omia ajatuksiani tukevan Pentti Alangon kolumnin. Hänen mielestään lehtien haravointi on turhaa.  Lehdet lisäävät maan humuspitoisuutta ja lannoittavat sitä, ja siksi ne kannattaa pihassa hyödyntää. Jos välttämättä haluaa haravaan sattua, ei lehitä missään nimessä saa laittaa jätesäkkeihin ja kuskata kaatopaikalle, vaan siirtää ne esim. kasvimaan tai kukkapenkkien päälle talven ajaksi. Ja kääntää ne keväällä sisään maanparannsaineeksi.

Minä en ole syksyisin haravointia harrastanut. Kun naapurissa ahkeroidaan ja haravoidaan olen joskus tuntenut huonoa omaatuntoa, vaikkakin olen tiennyt olevani oikeassa :).
Sen verran joudun joustamaan, että poistan lehdet sorakäytäviltä ja muistakin vääristä paikoista, mutta nurmikolla ne saavat olla. Tarvitsevathan madotkin ruokaa!