Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Polut kuntoon

Pihan polut olivat päässeet huonoon kuntoon, vaikka niitä joka kesä olen parhaan kykyni mukaan putsaillut. Vähintään kerran kesässä olen kyykkinyt ja pyllistellyt tuossa nurmikolla. Mennyt kylkimyyryä polun päästä päähän: ensin toinen reuna ja sitten paluumatkalla toinen. Rapsuttanut ja kitkenyt, mutta siitä huolimatta nurmi ja kaiken maailman rikkaruohot ovat yrittäneet sitkeästi vallata ne itselleen. Kesä alkoikin toukokuun loppupuolella polkujen "avaamisella". 

Minulla oli hyvä suunnitelma, mutta jos olisin tajunnut mikä työ minulla oli edessä, olisin ehkä tyytynyt vanhaan kitkemistaktiikkaan. Hyvä etten tajunnut ja työ tuli tehtyä. 

Pintasora piti ensin haravoida kasaan ja lapioida pois edestä nurmikolle levitetyn pressun päälle.  Sen jälkeen odotti polun leventäminen ja reunojen kanttaus. Parhaani mukaan yritin saada kaiken elollisen pois polulta. Pohjalle kärräsin muutaman sentin kerroksen kivituhkaa. Toivon mukaan se ajan mittaan tiivistyy ja ehkä jopa estää rikkaruohojen kasvua. Tiedä häntä... mutta polku leveni sen verran, että pintasora ei olisi riittänyt täyttämään sitä.

Jotta kaikki ei oli mennyt kuten Römssöössä, 25 vuotta hyvin palvellut kärry hajosi. Saihan sen toki korjattua ja pääsi jatkumaan. Monta multa- ja sepelikuormaa niillä on kuskattu ja betoniakin sekoitettu, joten hyvät ovat olleet. Ja kun ne joskus hajoaa lopullisesti, niille etsitään pihasta oma paikka eläkepäiviä varten.

Kivituhkan päälle levitin pintasoran takaisin. Työläintä koko hommassa olikin siirrellä soraa paikasta toiseen. No, kyllähän sen kannatti. Näin siisti lopputuloksesta tuli!! 




tiistai 9. toukokuuta 2017

Meillä tänään




Aikamatka omalla pihalla
toukokuusta 2017 eteenpäin.

10.1.2018
Lunta on tullut valtavasti ja kinokset alkaa olla liian korkeat lumikolanaiselle. 
Joulukuun kuvat jäi välistä, mutta eipä haittaa. Samaa valkoista niissäkin olisi ollut. 

 


18.11.2017 
Ensi lumi on satanut
Edellisistä kuvista on kulunut jo viikon yli kuukausi, mutta onpahan 
jotain uutta näytettävää :) 







11.10.2017
ja ne värit vain syvenee
Tässä vielä kukat kukkii. 





13.9.2017
Alkusyksyn syvät värit
 
  

11.8.2017
Väri on muuttunut keltaisen ja oranssin sävyihin. 

 13.7.2017
 Sinistä, lilaa, punaista ja vihreää...

  
11.6.2017 Nyt on kesä!


 


8.5.2017 kesää odotellessa. 
Voi kai sanoa, että kevät on hieman jäljessä, eikä vielä ole pihatöihin asiaa. 
Eilen kävin ensimmäisen kerran puutarhamyymälässä, mutta vielä ei ollut vaikeuksia vastustaa kiusauksia 😀
 













keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

... ja valutyöt jatkuu

Alunperin polkuna hyvimajalle toimi kuvien oikeassa reunassa näkyvä sorakaistale. Se on kuitenkin kirjaimellisesti kasvanut umpeen, joten kävelyreitti on siirtynyt nurmikolle. Uuden polun rakentaminen on ollut itselläkin mielessä, mutta viikonloppuna tytsy asiasta huomautti, joten tartuin lapion varteen. Tarkoitus on kokeilla laattojen valua suoraan maahan.
Kaivoin 10 pyöreää n. 5 cm syvää kuoppaa ja tasoittelin reunat ja pohjat (kuvissa ei vielä tasoiteltu). Täytin kuopat ensin n. puoleen väliin saakka betonilla ja painoin niihin sopivan muotoiseksi taitellut kanaverkon palat. Lisäsin betonia päälle, mutta ei vieläkään aivan täyteen. Sitten taputtelua ja tasoittelua, taputtelua ja tasoittelua. Lopuksi sekoitin betoniseoksen, johon lisäsin punaista rautaoksidia. Punaisen soossiin levitin sitten jokaisen laatan päälle, ja taas taputtelin ja tasoittelin. Tytsy, elikkäs Viivu, halusi jättää oman jälkensä laattoihin ja tässä on lopputulos: