Kintut lämpimään!

 

Sukat pysyvät hyvin jalassa, jos alla on housut,

mutta paljaalta iholta ne valahtavat nilkkaan alta aikayksikön.

Tämä on niin sitä, mitä minä tarvitsen. Kun jalat on lämpiminä, on

koko kropalla hyvä olla! 

 

Novitan Polku-langasta neulottujen sukkien ohje löytyy täältä:

Pitkät sukat

Piironki on viimein valmis. Minusta se näyttää juuri sellaiselta kuin oli tarkoituskin. Aika monta maalikerrosta siihen meni, ennen kuin tuli näin hyvä lopputulos.

 Helojen laitossa meni muutama tovi: ei ollut sopivaa meisseliä, ei sopivia ruuveja ja avaimen reikien liimauskin epäonnistui. Nyt kuitenkin ne ovat kaikki oikeilla paikoillaan.

 Kansi irtosi kertaalleen saranoiltaan, ja taas apu löytyi rautakaupasta. Pidemmät ruuvit olivat vähän liian pitkiä, joten rautaviilalle tuli käyttöä. Kansi on nyt tukevasti paikoillaan, ja pysyy jatkossakin, kunhan siihen ei mitään kovin painavaa laiteta päälle.
Aivan niin kuin Römsöössä tämä työ ei mennyt, mutta minä tykkäsin työstä ja lopputuloksesta.

 Tämä on piirongin ensimmäinen sijoituspaikka. Nyt se löytyy jo toiselta puolelta huonetta, sillä meidän nuori sisustussuunnittelija  siirtelee huoneensa kalusteiden paikkaa about kerran viikossa.



Piironki on jo saanut kaksi maalikerrosta pintaan, mutta vielä yksi (ainakin) kerros vaaditaan. En minä, eikä varsinkaan tuleva omistaja, jaksa odottaa lopputulosta. Tänä iltana vielä pensseli heiluu ja sitten huomenna toivottavasti päästään laittamaan heloja paikalleen

 ja siivoamaan tätä järkyttävää sekasotkua. Niin mukavaa kuin tämä onkin, fasiliteeteissä on toivomisen varaa. Hionta tapahtui kylmässä ja hämärässä varastossa, johon sain raivattua keskilattialle pienen työskentelytilan. Maalaus ei siellä enää onnistunut, joten se tapahtuu kammarin lattialla jätesäkkien päällä. Tilaa ei tässäkään ole liiemmin.

Tällä hetkellä vielä usko on kova, että tehty työ ei mene hukkaan.  

 

Olen niin onnellinen, että viimein olen löytänyt kirpputorit ja niiden "valtavan potentiaalin"  :)). Jostain syystä aikaisemmin en niistä löytänyt mitään. Välillä vein tietenkin omia vaatteita ja muuta kamaa myyntiin, mutta nyt olen alkanut itsekin sieltä bongaamaan kaikkea mukavaa. Aivan kuin roinaa ei meillä olisi muutenkin riittävästi! (Roinaa hyvässä ja pahassa mielessä). Sunnuntain kierros päättyi siihen, että vein kotiin mukanani mekon, liivihameen ja neuletakin, ihan itselleni. Apuna minulla oli tyyliniekka bongari, Viivi 11v, jonka erehtymätön silmä löysi vaatteet minulle. Minusta on tullut kirppari-ihminen ja mekko-ihminen samalla kertaa.

Maailma on mennyt edellä, minä kuljen jälkijunassa, kun vasta nyt olen alkanut löytää jujun.

Löytyi kierroksella muutakin, nimittäin kaunis klaffipiironki. Yön yli mietin ja eilen se piti hakea kotiin, vaikka parempi puolisko yritti estellä. Meillä kun on kovin erilainen maku huonekalujen suhteen. Minä voisin kuvitella kaikkien huonekalujen olevan kruusailtuja ja vanhojakin. Toinen haluaa suoraviivaista ja modernia.

Piironki tulee tytön huoneeseen työpöydäksi ja se pitää maalata valkoiseksi. Kaunishan tuo olisi ollut muuten tuollaisenaankin, mutta sen pöytätasossa on piilotettavia mustia jälkiä. Eikä väri tuollaisenaan oikein istu muuhun kalustukseen.

Kuvan tajusin ottaa vasta kun hiontatyö oli jo alkanut, mutta tästä ehkä saa käsityksen, millainen kaunotar on kyseessä. Tarkoitus on tehdä vain karhennushionta, mutta paikoin lakka on niin lujassa, ettei karkeaa pintaa tahdo saada aikaan millään.

Hiominen jatkuu tänään ja sen jälkeen tehdään perusteellinen pesu. Toivottavasti huomenna pääsen käyttämään pensseliä.  

Toivottavasti maalaus onnistuu, kun tämä on vain niin nätti...