Olen niin onnellinen, että viimein olen löytänyt kirpputorit ja niiden "valtavan potentiaalin"  :)). Jostain syystä aikaisemmin en niistä löytänyt mitään. Välillä vein tietenkin omia vaatteita ja muuta kamaa myyntiin, mutta nyt olen alkanut itsekin sieltä bongaamaan kaikkea mukavaa. Aivan kuin roinaa ei meillä olisi muutenkin riittävästi! (Roinaa hyvässä ja pahassa mielessä). Sunnuntain kierros päättyi siihen, että vein kotiin mukanani mekon, liivihameen ja neuletakin, ihan itselleni. Apuna minulla oli tyyliniekka bongari, Viivi 11v, jonka erehtymätön silmä löysi vaatteet minulle. Minusta on tullut kirppari-ihminen ja mekko-ihminen samalla kertaa.

Maailma on mennyt edellä, minä kuljen jälkijunassa, kun vasta nyt olen alkanut löytää jujun.

Löytyi kierroksella muutakin, nimittäin kaunis klaffipiironki. Yön yli mietin ja eilen se piti hakea kotiin, vaikka parempi puolisko yritti estellä. Meillä kun on kovin erilainen maku huonekalujen suhteen. Minä voisin kuvitella kaikkien huonekalujen olevan kruusailtuja ja vanhojakin. Toinen haluaa suoraviivaista ja modernia.

Piironki tulee tytön huoneeseen työpöydäksi ja se pitää maalata valkoiseksi. Kaunishan tuo olisi ollut muuten tuollaisenaankin, mutta sen pöytätasossa on piilotettavia mustia jälkiä. Eikä väri tuollaisenaan oikein istu muuhun kalustukseen.

Kuvan tajusin ottaa vasta kun hiontatyö oli jo alkanut, mutta tästä ehkä saa käsityksen, millainen kaunotar on kyseessä. Tarkoitus on tehdä vain karhennushionta, mutta paikoin lakka on niin lujassa, ettei karkeaa pintaa tahdo saada aikaan millään.

Hiominen jatkuu tänään ja sen jälkeen tehdään perusteellinen pesu. Toivottavasti huomenna pääsen käyttämään pensseliä.  

Toivottavasti maalaus onnistuu, kun tämä on vain niin nätti...