Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kurpitsasatoa

Kurpitsan kasvattaminen on mielenkiintoista ja avartavaa. Ensin metsästetään jättikurpitsan siemeniä, ja jos niitä ei löydy, tyydytään tavallisiin. Sitten kylvetään ja paapotaan taimia ahtaissa sisätiloissa viikkokaupalla ja lopulta ne viedään taimi kerrallaan ulos paleltumaan. Jos yksi onnellinen taimi selviää kylmässä kevätsäässä kasvimaalle asti, raivataan sille tilaa muiden kylvösten kustannuksella. Ja tilaahan se tarviikin; 7-10 m2/taimi. Tainta peitellään, lannoitetaan, kastellaan ja sen kasvavaa hedelmää valvotaan kuin suurinta ihmettä maailmassa. Ja sitten kun on syksy ja sadonkorjuun aika ihmetellään, että mitä tällä jätillä oikein tekisi?

Oma kurpitsatuotanto meni tänä kesänä pahasti pieleen, yksikään taimi ei selvinnyt alkukesän kylmistä öistä. Onneksi poika hoiti homman.  Tässä ovat Oulussa kasvatetun jätin strategiset mitat:
Mittanauha ei riittänyt, sillä ympärysmitta on n. 155 cm

Paino tämän päivän punnituksessa (joka saatiin ikuistettua) oli 30,2 kg. Eilisessä punnitukessa paino oli ollut 33 kg. Tämä kuvaan päässyt vihreä pötkylä on meidän omalta kasvimaalta, isän taimesta kasvatettu.
Ja tässä vielä jättiläinen ja onnellinen omistaja. 
... ja Mikko Mallikas.

Ei kommentteja: