Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

maanantai 23. marraskuuta 2009

Flunssa on pitänyt mielen vähän matalana ja samalla jarruja päällä joulun odotuksen suhteen.
Portaille laitoin jo pari viikkoa sitten ensimmäisen valoviritelmän. Aloitin vaatimattomasti laittamalla ledvaloja calluna-ruukkuun ( ja tietenkin myös possun ). Kuva ei vain tee ollenkaan oikeutta tälle "hienostuneelle" :) asetelmalle. Nyt viikonloppuna lisäsin valoja pariin pihakuuseen, pieneen ja vähän isompaan, sekä tuijien päälle heitin valohupun.
Valojen virittäminen on joka vuosi yhtä hankalaa; jatkoroikkia ja jakopistokkeita tarvitaan paljon, eivätkä ne itsessään ole mitään kaunistuksia. Tämänkin olisi voinut ottaa huomioon talon sähkösuunnitelmassa ja laittaa riittävästi ulkopistokkeita eri puolille taloa (jälkiviisautta...).










Haluaisin tehdä jotain kaunista joulua varten. Erityisesti valoryijy kiinnostaisi, mutta pelkään, että siinä on työtä enemmän kuin minulla intoa ja aikaa. Valmiita ohjeitakaan en ole löytänyt, eikä ryijykurssille ole mahdollisuutta osallistua. Olkityöt olisivat myös mukavia, niistä on kokemustakin yhden himmelin verran. Toinen, komeampi, on lahjaksi saatu. Himmelit kuuluvat muilla ihmisillä jouluun ja sen odotukseen, mutta meillä niistä iloitaan ympäri vuoden.
Tähän löytynee selitys laiskuudesta...
Itse tehty makkarissa

Lahjaksi saatu keittiössä

Paperinarusta voisi yrittää askarrella jotain muutakin. Yksi työ on aloitettu ja aika pitkälläkin, mutta jostain kumman syystä se ei valmistu. Ja kun ei kerran itse saa mitään aikaan voi käydä hakemassa kaupasta jotain kaunista... Tämä kaunotar päätyi keittiön seinälle. Voisi onnistua minultakin, kunhan vain aineksia olisi valmiiksi kerättynä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Lättyjä, sokeria, hilloa...

Pyhäinpäivänä ilma oli mitä mainioin. Aamulla oli pakkasta jo toistakymmentä astetta, ja aurinko paistoi. Pakkanen lauhtui nopeasti ja aamupäivällä oli hyvä ulkoilla.
Pyhäinpäivään kuuluu ehdottomasti kynttilät ja niitä päivän mittaan tulkikin sitten sytyteltyä lyhtyihin, taitavat palaa niissä vielä tänäänkin. Pihaleikkeihin kertyi"kourallinen" lapsia, joiden nälkää torjuttiin lättykesteillä. Huvimajassa on mukava paistaa lättyjä, siellä ei käryt haittaa ja lopputulos on aina parempi kuin sähköhellalla teflonpannussa paistaen. Maja oli sen verran kylmä, että sitä piti etukäteen hehkutella. Nyt olinkin niin "fiksu", että kävin sytyttämässä tulet etukäteen ja paistamaan mentiin vasta kun maja oli lämmin. Yleensä aina käy niin, että ensin värjötellään kylmässä aikansa ja kun maja alkaa lämmetä on lätyt paistettu ja on jo kiire sisälle. Sori vaan painonvartijat ja muut keventäjät, mutta parhaat lätyt paistuu voissa.

Näihin sokeria ja hilloa... NAM! Ja kyllä ne tekikin kauppansa.
Pannunkäyttäjällä ei ole koskaan kylmä. Kuuman kaminan ympärillä hääriessä alkaa hiki virrata, mutta on se sen arvoista.
Kaminan humina on rauhoittavaa, ilman taustaääniä sen kuunteluun voisi vaikka nukahtaa. Joskus olisi mukavaa olla huvimajassa aivan yksin ja antaa mielen levätä.

Illalla lisäsin vielä ulos kynttilöitä. Tämä enkelilyhty kaverinsa kanssa sopii hyvin pyhäinpäivän tunnelmaan.
Jossakin näin jo ensimmäiset jouluvaloviritelmät, vai oliko kyseessä uuden termin mukaiset talvivalot. Minusta tuntuu, että vielä on liian aikaista laittaa valoja ulos, vaikka kieltämättä ajatus jo houkuttaa. Ehkä nyt pitää vielä ottaa aikalisä ja suunnitella viritykset hyvin ja haalia jatkoroikat valmiiksi.