Lättyjä, sokeria, hilloa...

Pyhäinpäivänä ilma oli mitä mainioin. Aamulla oli pakkasta jo toistakymmentä astetta, ja aurinko paistoi. Pakkanen lauhtui nopeasti ja aamupäivällä oli hyvä ulkoilla.

Pyhäinpäivään kuuluu ehdottomasti kynttilät ja niitä päivän mittaan tulkikin sitten sytyteltyä lyhtyihin, taitavat palaa niissä vielä tänäänkin. Pihaleikkeihin kertyi"kourallinen" lapsia, joiden nälkää torjuttiin lättykesteillä. Huvimajassa on mukava paistaa lättyjä, siellä ei käryt haittaa ja lopputulos on aina parempi kuin sähköhellalla teflonpannussa paistaen. Maja oli sen verran kylmä, että sitä piti etukäteen hehkutella. Nyt olinkin niin "fiksu", että kävin sytyttämässä tulet etukäteen ja paistamaan mentiin vasta kun maja oli lämmin. Yleensä aina käy niin, että ensin värjötellään kylmässä aikansa ja kun maja alkaa lämmetä on lätyt paistettu ja on jo kiire sisälle. Sori vaan painonvartijat ja muut keventäjät, mutta parhaat lätyt paistuu voissa.

Näihin sokeria ja hilloa... NAM! Ja kyllä ne tekikin kauppansa.

Pannunkäyttäjällä ei ole koskaan kylmä. Kuuman kaminan ympärillä hääriessä alkaa hiki virrata, mutta on se sen arvoista.

Kaminan humina on rauhoittavaa, ilman taustaääniä sen kuunteluun voisi vaikka nukahtaa. Joskus olisi mukavaa olla huvimajassa aivan yksin ja antaa mielen levätä.

Illalla lisäsin vielä ulos kynttilöitä. Tämä enkelilyhty kaverinsa kanssa sopii hyvin pyhäinpäivän tunnelmaan.
Jossakin näin jo ensimmäiset jouluvaloviritelmät, vai oliko kyseessä uuden termin mukaiset talvivalot. Minusta tuntuu, että vielä on liian aikaista laittaa valoja ulos, vaikka kieltämättä ajatus jo houkuttaa. Ehkä nyt pitää vielä ottaa aikalisä ja suunnitella viritykset hyvin ja haalia jatkoroikat valmiiksi.