Pitäähän puutarhassa vesiaihe olla. Niin meilläkin, vaikkakin paikkaa haettiin pitkään ja 
hartaasti. Ajatuksissa oli laittaa valmisallas ja siihen pumppu pulputtamaan. Pihalta vain ei löydy tasaisia paikkoja kovin montaa. Hyvä paikka löytyi viimein, mutta siinä ongelmana oli sähkön puute. Tuntui ylivoimaiselta työltä kaivaa koko pihan poikki virtaa pienelle pumpulle. Ja kun altaan paikka olisi sattunut vielä ainoaan kohtaan, jossa meillä on kunnollinen, tasainen ja samettisen pehmeä nurmikko, jäi työ odottamaan tekijäänsä.
hartaasti. Ajatuksissa oli laittaa valmisallas ja siihen pumppu pulputtamaan. Pihalta vain ei löydy tasaisia paikkoja kovin montaa. Hyvä paikka löytyi viimein, mutta siinä ongelmana oli sähkön puute. Tuntui ylivoimaiselta työltä kaivaa koko pihan poikki virtaa pienelle pumpulle. Ja kun altaan paikka olisi sattunut vielä ainoaan kohtaan, jossa meillä on kunnollinen, tasainen ja samettisen pehmeä nurmikko, jäi työ odottamaan tekijäänsä.Viime perjantaina töistä kotiin ajellessa asiaa taas mietin, ja muistin meidän toisen ongelman ja miten nämä kaksi asiaa voitaisiin yhdistää. Olohuoneen ikkunan alla, terassi on rajoittunut suoraan sorapihaan. Siihen joskus suunniteltiin rajaa pehmentävää kukkapenkkiä, mutta silloin asia jätettiin. Paikka on kuitenkin minua vaivannut, ja nyt löysin siihen ratkaisun. Penkki tehdään ja sen keskelle laitetaan pieni allas. Samalla saisin vielä kivikkopenkinkin!
Sain esitykselleni myös kannatusta ja lapio kaivettiin esiin. Tästä se lähtee...
Altaan tehtävää saa hoitaa muurauspalju, jolle soviteltiin paikkaa kolmion mallisen penkin keskivaiheilta. Pintasoraa ja rakennushiekkaa lapioitiin paikalta eräitä kottikärryllisiä. Soran lapioimiseen tällä pihalla on totuttu.
Kivenlohkareiden kantaminen olikin sitten jo toinen juttu. Siinä tehoryhmän voimia koiteltiin. Muista: "Jalat nostaa, ei selkä". Kun kivet ja allas oli paikoillaan heitettiin mullat niskaan ja saatiin ensivaikutelma siitä, mitä tulikaan suunniteltua
Päässä suunniteltu ei toteutettuna olekaan aina niin hyvä... Mutta tällä kertaa onnistuttiin, ainakin tehoryhmä oli yksimielisesti sitä mieltä.
Allas täytettiin ja laitettiin pumppu pulisemaan!
Viereisestä kukkapenkistä kaivoin kolme toisten jalkoihin joutunutta purppurakeijunkukkaa ja pari unikkoa. Lisäksi puutarhamyymälästä haettiin pesäkuusi ja muutama kesäkukka.
Kiven päältä löysi paikkansa myös uljas, itsetietoinen possu. Todellinen kruunaus tälle yhden päivän urakalle. Myöhemmin se sai rinnalleen pienen enkelipossun, jota ei näissä kuvissa vielä näy.
Nyt jäädään odottamaan, että kukat kasvavat. Sitä odotellessa istutaan terassilla ja kuunnellaan veden liplatusta. Ei hassumpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti