Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

On märät sukat...

On märät sukat,
muttei kuki kukat.
Kuuluu sateen ropina
ja kumppareiden kopina.
Linnut muuttaa pois,
kuka talven tois?
Tämmöinen loru on jostain tarttunut matkaan. Ja se kyllä kuvaa tämän hetken tunnelmia. Kumppareita tarvitaan ja sittenkin on märät sukat. Tuuli tuivertaa niin, että pää jäätyy. Ja kukat on tosiaan lopettaneet kukinnan...


Nauhus ei halua luopua ryhdistään lopun ajan edessäkään, mutta pakko on taipua.
Surullista...



Pakkanen on vienyt samettiruusut "rajalle" ja kanariankrassikaan ei ole enään iloinen.

Meidän ei ole kuitenkaan syytä vaipua synkkyyteen. Kaikki ei ole ruskeaa ja synkkää vaan sekaan sopii jotain värikästä. Lyhtykoiso OLI parhaimmillaan, kunnes poimin lyhdyt kuivumaan sillä ajatuksella, että ne ilahduttavat meitä vielä talvellakin.

Ruukuista olen putsannut kesäkukat pois ja tilalla on nyt jotain iloisempaa.



Ei kommentteja: