Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

tiistai 22. syyskuuta 2009

Syssyn tunnelmissa

Pakkasen jäljet alkaa näkyä kasveissa. Krassit ovat nyypähtäneet, samoin orvokit. Humala on muuttunut ruskeaksi ja pudottanut jo osan lehdistä. Kesäkukkien kastelu on jäänyt vähälle ja siksi niidenkin parhaat hetket on jo nähty. Nurmikkokaan ei enää kasva kesän tahtiin, mutta kerran se pitäisi vielä leikata.
Löytyy kuitenkin jotain ilon pilkahduksiakin.
Aronia alkaa vasta tulla syksypukuun, punaisen eri sävyt alkavat jo näkyä. Pihlaja on vielä vihreä, mutta kohta sekin on toista kertaa parhaimmillaan (alkukesän kukat / syksyn värit). Pensashanhikit (goldfinger) ovat keltaisena kukista, suorastaan loistavat. On harmillista, että hanhikit ovat alkukesästä niin pitkään risuisen ja ruman näköisiä. Sen kuitenkin kestää kun palauttaa mieleen, miltä ne näyttävät näin syksyllä. Ruma ankanpoikanen jne
...
Vielä olisi aikaa tehdä perennapenkin muutostöitä, jakamisia ja raivaamisia, mutta into viimeiseen puristukseen on kadoksissa. Ehkä ensi viikonloppuna...

Ei kommentteja: