Jotain uutta on taas kehitteillä. Saunan ympäristön ehostus jäi viime kesänä kesken. Monenlaisia ideoita on heitetty ilmaan; saa nähdä mitkä kaikki niistä poimitaan talteen. Näinhän se on, että työ tekijäänsä opettaa, eli suunnitelmaa muutetaan sujuvasti työn edetessä.

Jo huhtikuun puolella bongasimme Tori.fi- ilmoituksen myytävänä olevasta itse tehdystä paljusta. Se näytti ja näyttää juuri meille sopivalta. Ruhtinaallisen muutaman tunnin harkinnan jälkeen palju haettiin omaan pihaan kesää odottamaan.

 

Paljun siirtäminen saunan viereen oli mielenkiintoinen operaatio. Miten siirrät painavan, suuren laatikon syvän ojan yli pehmeään rinteeseen juuri oikealle paikalle, ilman asiallisia apuvälineitä? Apuun tarvittiin mielikuvitusta, voimaa ja huumoria. Naapureilla ja ohi kulkevilla ihmisillä taisi olla hauskaa, sillä ojan pohjalle kärry paljuineen siirtyi tosi helposti :)

Venevinssin ja kuvan härpäkkeen avulla kärry pikkuhiljaa hinattiin lähemmäs tulevaa sijoituspaikkaa. Härpäkkeessä on käytetty kalanperkkuupöytänäkin toiminutta rakennelmaa, jossa on pala Viivun vanhaa sänkyä, aidan teräsjalkoja ja lankkua. Härpäkettä siirtämällä ja vinssiä veivaamalla työ eteni mukavasti, vaikka hieltä ja kirosanoilta ei kokonaan vältyttykään.

Valitettavasti yhtään kuvaa ei ole otettu paljun "perustuksista". Ehkä hyvä niin... Paikka ei ole tasainen, joten jouduimme tekemään paljulle pilariperustuksen, jonka asettaminen vaateriin ei ollut mikään helppo juttu.

Tässä muutama kuva eiliseltä. Paljun kahdelle seinämälle laitettiin köynnösritilät antamaan näkösuojaa tielle ja naapurin pihaan.

Perustukset eivät ole kaunista katseltavaa, joten ne piilotettiin lohkokivillä. Työ on tosin vielä kesken, mutta näistä kuvista näkee jo vähän millaista lopputulosta tavoitellaan.

Seuraavana on vuorossa kulkuväylien ja terassin "tapaisen" rakentaminen, alueen reunustaminen ja istutusalueen tekeminen köynnöksille.

 

Usko on luja, että tästä tulee vielä viihtyisä kesäkeidas. Tänään työt jatkuu.

Tässä arvoitus: Mikä kapistus?

 Kaikkea sitä tulee ostaneeksi. Ihan niin kuin istutuskuppeja ei muuten saisi tehtyä tai hankittua. Jostain syystä paketti osui silmiini Prisman hyllyllä ja siirtyi sujuvasti ostoskärryyn. Oli näitä joku muukin varmaan ostanut, sillä vain tämä yksi oli enää jäljellä. 

 Totuuden nimessä täytyy sanoa, että kuppien kääriminen on helppoa tämän värkin kanssa. Tässä ensimmäiset harjoituskappaleet.  

 Zinniat jo käsittelin. Samettikukat ovat vielä niin pieniä, ettei niiden kanssa ole kiirettä.  

 Seuraavana vuorossa on daalioiden käsittely ja uusien siementen kylvö. Kuinkahan moni taimi näistä päätyy loppujen lopuksi kesäksi ulos?

10.5. ulkona on 7 astetta lämmintä ja vettä tihkuaa. Sunnuntaille on luvassa lämpimämpää ja poutaisempaa. Äitienpäivän voisi siis viettää pihatöitä tehden.

Wautsi wau, mikä päivä! 

Aivan loistava ilma touhuta pihalla, ja vieläpä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. 

Vapaapäivä menee talteen viime kesän räismeitä siivotessa. 

 Aika karulta näyttää, vaikka aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, eli hikeä pukkaa...

 Pioni yrittää jo nousta pinnalle. Vielä on kuitenkin liian aikaista, joten haravoin lehtiä kasvuston päälle suojaksi. Muutenkin käytän salavan lehdet hyödyksi penkkien katteena. 

 Lumipalloheisissä on jo silmut. Sumutin tänään sen rypsiöljyn, veden ja mäntysuovan sekoituksella.  Omenapuu koki saman kohtalon. Toivottavasti en ole myöhässä ja sumutus tepsii. Viikon kuluttua pitää muistaa tehdä toinen käsittely.

Lumipalloheisi olisi alkukesän no. 1 pensas, mutta se ryökäle on joka kesä ollut kirvojen kyllästämä. Lieneekö samoja kirvoja,  jotka viime kesänä söivät omenapuunkin lehdet?
Sota kirvoja vastaan on aloitettu!

Kesää odotellessa

 

 Kevään puhdetöinä virkkailin tämän kaitaliinan, jolle ei ole

kuitenkaan paikkaa tiedossa.

 Liinalle sopivaa pöytää ei meiltä löydy, joten harkinnassa on yhdistää

liina jollain tavoin parivuoteen sängynpeittoon. Toteutustapa on vielä kuitenkin hakusessa.
Työhön meni ainakin parin viikon illat, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen.
"Työteliäs" inminen ei istu tyhjin toimin edes TV:tä katsellessa :))

Kevät on viimeinkin niin pitkällä, että käsityöt saa heittää "romukoppaan" ja

keskittyä pihatöihin.

 

 

Virkaten

Tämän talven ykkösjutuksi on noussut virkaaminen. Näköjään se on kuin ajaisi pyörällä: taito ei unohdu, kun sen kerran on oppinut. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että kuvittelisin olevani hyvinkin taitava, mutta perusasiat ovat pysyneet muistissa. Pystyn lukemaan ohjeita ja saan pitsiä aikaan. Aikaisemmasta buumista alkaa olla aikaa varmaankin parikymmentä vuotta.

Jo jouluksi tein kuusi kappaletta tabletteja ruokapöytään. Virkkasin ne neulelangasta, jossa oli mukana pieniä paljetteja. Tärkkäsin tabletit sokerivedellä, joten jos makean nälkä yllättää on apu lähellä.


Kimaltelevat "joulutähdet" ovat edelleen, keväästä huolimatta, pöydässä.

Ikkunaan olen tehnyt pari kappaletta ikkunakoristeita. Ensin tein valkoisen, joka oli kertakaikkiaan ihana. Sen annoin äidille lahjaksi. Itselle tein samanlaisen, mutta harmaasta langasta. Se näyttää tältä:

Valo siivilöityy pitsin läpi todella kauniisti. Näitä voisi tehdä lisää, ja nimenomaan valkoisia.

 

Näitä perinteisiä pyöreitä pitsiliinoja on kiva ja  nopea tehdä. Minun silmissäni ne ovat kertakaikkisen kauniita. Ongelmana on vain löytää niille sijoituspaikka.

 Meidän taloudessa kun muut eivät ole pitsien ystäviä...

Harmaa liina oli kiva tehdä, siinä oli vähän enemmän haastetta, mutta kevään vihreä on kuitenkin ehkä enemmän minun makuuni.



Muutakin on tehty ja uusia tulee! Ohjeita on paljon tarjolla. Esimerkiksi Lea Virkkausideoita, tai Diana Virkkaumaailma ovat uusia tuttavuuksia. Myös kirjasto ja netti ovat pullollaan ohjeita.