Kädet mullassa

2011-11-01T09:23:00.003+02:00

Syksyllä on synkkä ilme. Piha on aution ja karun näköinen. Missä vihreys ja värit? Peikkopoikakin on menettänyt toisen jalkansa ja istuu surkeana maassa.

Onneksi joitain valopilkkuja on vielä jäljellä; kyllä värejä riittää. Lunta odotellessa voi nauttia vaikka näistä väriläiskistä.

Hurmehappomarjan lehtien syksyvärit vaihtelevat vaalean vihreästä, keltaiseen ja syvään purppuraan ja jopa siniseen.

Hanhikki jaksaa vielä kukkia, vaikka on jo 1. päivä marraskuuta.

Rinneangervo pitää vielä lehdistään tiukasti kiinni, ja pitäköön vaan.

Haravointia ei tässä pihassa harrasteta.

Hansaruusun lehdet suorastaan loistavat muuten ankeassa maisemassa.

Joillekin ihmisille syksy on apeaa aikaa, mutta minä olen aina pitänyt siitä. Joo, onhan nyt paljon pimeää, mutta on paljon ilon aiheitakin. Ilma on raikasta hengittää ja ympäristön muutoksissa riittää ihmettelemistä.

Varsinaisilla ruskaretkillä pohjoisessa en ole koskaan käynyt, joten täytyy tyytyä oman pihan ja ympäristön näkymiin.

Syystyöt alkaa

2011-09-17T17:33:00.012+03:00

Ulkona on aivan ihana ilma kun aurinko paistaa täydeltä terältä. Viileää ja kuulasta, juuri sopivaa pihatöihin.
Tänään istutin Lätin eteen kolme lamohietakirsikkaa. En ollut aikaisemmin moisesta pensaasta kuullutkaan, mutta kun Multasormessa näin taimia, etsin netistä lisätietoa:

Maanmyötäisesti kasvava pensas rinteeseen, kivikkoon, muurin päälle ja eri kasviryhmiin. 20cm korkea ja noin metrin leveä. Himmeänvihreät lehdet saavat kauniin punaisen syysvärin. Kukkii runsaasti touko-kesäkuussa valkoisin kukin. Pienet punamustat luumarjat ovat vaarattomia.

Kuvauksen perusteella kyseessä on siis oikea helmi pensaiden joukossa. Muurin päälle lamot eivät päässeet vaan reunustamaan lätin kulkuväylää.

Vadelmat ja marjapensaat saivat myös kyytiä kun leikoin niitä aika kovalla kädellä. Vadelmien vanhat versot saivat lähteä ja marjapuskista leikkasin myös ison kasan oksia. Herukat kai pitäisi leikkoa vasta aikaisin keväällä, mutta siihen aikaan en ole koskaan osannut tarttua työhön. Ei kai syysleikkauksella kovin paljon hamia saa aikaan, onhan kasvukausi jo niin lopuillaan.

Kurpitsasatoa

2011-09-10T18:50:00.003+03:00

Kurpitsan kasvattaminen on mielenkiintoista ja avartavaa. Ensin metsästetään jättikurpitsan siemeniä, ja jos niitä ei löydy, tyydytään tavallisiin. Sitten kylvetään ja paapotaan taimia ahtaissa sisätiloissa viikkokaupalla ja lopulta ne viedään taimi kerrallaan ulos paleltumaan. Jos yksi onnellinen taimi selviää kylmässä kevätsäässä kasvimaalle asti, raivataan sille tilaa muiden kylvösten kustannuksella. Ja tilaahan se tarviikin; 7-10 m2/taimi. Tainta peitellään, lannoitetaan, kastellaan ja sen kasvavaa hedelmää valvotaan kuin suurinta ihmettä maailmassa. Ja sitten kun on syksy ja sadonkorjuun aika ihmetellään, että mitä tällä jätillä oikein tekisi?

Oma kurpitsatuotanto meni tänä kesänä pahasti pieleen, yksikään taimi ei selvinnyt alkukesän kylmistä öistä. Onneksi poika hoiti homman. Tässä ovat Oulussa kasvatetun jätin strategiset mitat:

Mittanauha ei riittänyt, sillä ympärysmitta on n. 155 cm

Paino tämän päivän punnituksessa (joka saatiin ikuistettua) oli 30,2 kg. Eilisessä punnitukessa paino oli ollut 33 kg. Tämä kuvaan päässyt vihreä pötkylä on meidän omalta kasvimaalta, isän taimesta kasvatettu.

Ja tässä vielä jättiläinen ja onnellinen omistaja.

... ja Mikko Mallikas.

Syyskuun alun värejä 2 - keltaisesta oranssiin

2011-09-09T07:08:00.001+03:00

Kallionauhuksen kukinta alkaa olla loppusuoralla, mutta vielä

siinä riittää väriä.

Keväällä kylvetyistä kolmesta eri lajikkeesta ja yli kymmenestä taimesta yksi auringonkukka on ehtinyt kukkaan asti. Toiset kuolivat jo alkumetreillä, huonon hoidon takia. Hyi minua.

Lyhtykoiso on nyt parhaimmillaan. Sillä vain on huono tapa piilottaa lyhdyt lehtien taakse. Kaukaa lyhtyjä ei näe, ne täytyy kaivaa kasvustosta esiin.

Ja näitä samettikukkia on meidän pihalla tänäkin kesänä ollut riittämiin. Ne oikein loistavat tuota keltaista ja oranssiaan.

Mietin, onkohon kukilla sielu? Pitäisikö niitä alkaa kunnioittaa enemmän ja käyttää persoonamuotoa hän tai he? Yhtenä päivänä kahvipöytäkeskustelu sivusi aihetta; onko ihminen ihminen vai eläin. Joillekin ajatus siitä, että ihminenkin on eläin, oli jo liikaa. Eli, ihminen ja possu eivät olisi samalla viivalla ollenkaan. Minä olisin valmis menemään pitemmälle ja ottaisin osan kasveista, lähinnä kaikki kauniit kasvit, samalle viivalle älyllisten olentojen joukkoon.

Syyskuun alun värejä - fuksia ?

2011-09-07T18:28:00.001+03:00

Vielä eivät kaikki kukat ole luovuttaneet ja lopettaneet kukintaansa, vaikka vähiin kukkivaiset käy.

Kaunopunahattu on saanut kaverin, tosin kohmeisen sellaisen. Tarkistin tilanteen ja kimalainen oli edelleen hengissä vaikka liikkeet olivatkin jo tosi hitaat ja harkitut.

Punatähkässä on vielä vähän väriä jäljellä. Yläpään "karvat" on jo harmaantuneet.

Kurjenpolvi on aloittanut toisen kukintansa

Koristekaalit olivat vielä hetki sitten todella komeita. Nyt niiden ulkomuoto on saanut kolhuja, todenäköisesti etanoiden toimesta.

Kengät jalassa ja takki päällä olisin tarennut tehdä pidemmänkin kierroksen. Nyt täytyi tyytyä tällaiseen pikakatsaukseen. Kesä meni taas liian nopeaa. Vaikka paljon saatiin aikaan, jäi paljon myös suunnitteluasteelle. Voi hitsin pitsi...

2011-09-04T16:31:00.000+03:00

Ja tänään Lätin ympäristö näyttää tältä:

Istutukset vielä puuttuu, palataan niihin sitä mukaan kun jotain sillä saralla tapahtuu.

Työt Lätti II:n ympärillä jatkuu

2011-09-03T16:38:00.000+03:00

Lätin taakse, pengerryksen eteen istutin (Viivun avustuksella) kaksi lännenheisiangervoa ja keskelle viirukirjokannukan. Molemmat ovat auringon tai puolivarjon pensaita, joten nähtäväksi jää, miten ne tuossa aamuauringossa tykkäävät olla.

Sorapeti reunustettiin lohkokivillä. Ne rajaavat soran ja karikkeen erilleen toisistaan.

Kulkuväyläksi laitettiin laattapolku.

Katealueen oikeaan reunaan haluaisin tehdä tilanjakajaksi ja näkösuojaksi köynnöskehikon ja sen eteen istumapenkin. Mietin vielä, voisiko tuohon katealueelle istuttaa maanpeitekasveja?

Lätti II on valmis

2011-09-01T07:14:00.001+03:00

Piipusta kun savu kohoaa...

Tältä lätti näyttää nyt

- ulkopuolelta

- sisältä

(kiukaaassa on ehkä pikkasen liikaa kiviä :))

- ja vielä tieltä katsottuna.

Tänään alkaa ympäristön laitto, siitä kuvia myöhemmin.

Kuvasarja: Lätin paluu

2011-08-26T11:54:00.000+03:00

Eilen sauna oli ilmestynyt etupihalle, transpointin kyydissä.

Kopmakti paketti. Kattolevyt oli kiinnitetty tynnyrin ympärille ja kaikki muu tarvittava rompe oli pakattu sisälle.

Onneksi paikkakunnalta löytyi kurottaja-apua.

Tästä alkaa kierros tontin ympäri.

Tässä vaiheessa näyttää olevan jotain ongelmia, joita ratkotaan pitkin pituuttaan.

Ja matka jatkuu...

... ja jatkuu...

Määränpää on jo lähellä, ja etukäteen ajateltuna vaikein kohta edessä.

Sauna nousee ja siirtyy kertakaikkiaan tieltä ojan yli pihalle. Ihme vekotin!

Ja tässä se nyt sitten on!

Vaatii tosin vielä pientä laittoa. Illalla Viivi järjesti kastajaiset ja nimeksi tuli Lätti II.

Viikonloppuna meillä ei juhlita Venetsialaisia vaan rakennetaan Lätin kattoa.

Muutoksia takapihalle

2011-08-19T07:21:00.002+03:00

Elokuu on jo pitkällä ja päivitykset ovat jääneet töiden jalkoihin. Olen taas saman vanhan ongelman edessä: kun päivän istun töissä koneen äärellä ei kotona enää näppäimien naputtelu ja näyttöruudun tuijottaminen jaksa kiinnostaa.

Nyt aloitimme kuitenkin projektin, jonka innostamana teen poikkeuksen, ja joka on ollut haaveissa ne tällä paikalla asutut kohta kuusi vuotta. Valmistaudumme pihasaunan invaasioon. Ja tähän se tulee:

Varsinaisista perustuksista ei voitane puhua, mutta alusta saunalle on aloitettu. Tuleva sauna on kevytrakenteinen, paikalle kokonaisena nostettava, joten suuria rakennustöitä ei ole tiedossa.

Sauna tulee rinteeseen, ja siksi joudumme tekemään köyhän miehen pengerryksen. Muuten lopputuloksesta tulee kalteva torni. Tuohon kankaan päälle tulee sorapatja ja siihen sauna lasketaan nätisti. Sitten pääsen suunnittelemaan aluetta muuten. Nurmikon leikkaaminen menee tuolla alueella lähes mahdottomaksi, joten siitä on päästävä eroon. Suunnitelmissa on ainakin lisää pensaita, säleikkö, istumapenkki, kuorikatetta, polku verannalle jne. Oikeasti näitä pääsee suunnittelemaan vasta kun sauna on paikallaan.

ps. Kauppoja ei ole vielä tehty, joten nähtäväksi jää milloin projekti tästä etenee. Lauantaina lähdetään hieromaan kauppoja.

Unohtuneet naskit

2011-07-30T09:07:00.000+03:00

En ole muistanut pitkään aikaan kirjoittaa possuista, vaikka ne ovatkin niin lähellä sydäntäni. Joitain uusia figuureja olen hankkinut, mutta ei niitä ole enää kertynyt aivan samaan tahtiin kuin menneinä vuosina. Ja kun uusista nasuista ei ole juuri kerrottavaa, palautetaan mieleen vanhat jutut:

22.7.2009 kerroin keräilyharrastuksestani,

18.9.2009 esittelin possuvankkurit

9.5.2010 uusi possu muutti meille ja

13.5.2010 se pestiin ja putsattiin.

Näitä vanhoja kuvia katsellessa tulee hyvälle mielelle.

Kärhöt

2011-07-29T22:59:00.004+03:00

Nyt olisi kärhöjen parasta aikaa, jos niitä olisi (enemmän). En onneksi ole aivan ilman niitä, sillä pihalta löytyy muutamaa eri sorttia, en vain enää ole varma mikä on mitäkin. Yksi kukki jo alkukesästä, kaksi on nyt aloittanut kukinnan ja yksi (keväällä istutettu) ei taida tänä vuonna antaa parastaan. Tämän vielä kukkimattoman pitäisi olla väriltään vaaleanpunainen, nähtäväksi jää...

Tämä lienee Nelly Thompson. Väri ja terälehden raita sopivat kuvaan, mutta kukat ovat kyllä todella vaatimattoman kokoisia ja jotenkin epämuodostuneita. Voi olla, että ovat kärsineet kuivuudesta, vaikka olen niitä yrittänyt välillä muistaa vedellä.

Daniel Deronda on siirtynyt uuteen paikkaan ja kasvanut miestä pidemmäksi.

ja tämä Multi Blue kukki jo kesäkuussa (17.6.2011). Tällä hetkellä kasvi ei näytä kovin onnelliselta, mutta uskon ja luotan huomiseen ja etenkin ensi kesään, että se taas jaksaa tehdä tuollaisen kaunokaisen.

Lisää paikkoja köynnöksille on hakusessa!

Seinustan siistiminen

2011-07-19T17:30:00.002+03:00

Eilen ja tänään siistimme talon seinustaa. Patio on rakennettu noin metrin päähän talon seinästä ja alue on pidetty sorapinnalla. Heti pation rakentamisen jälkeen laitoimme sora-alueelle puiset astinlaatat ja niiden lisäksi siinä on ollut milloin mitäkin, mm. valurautapenkki. Seinusta on ollut aika lailla karu, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy:

Tämä yllä oleva kuva on altaan kaivuuajoilta, mutta seinusta ei ole noista ajoista muuttunut ennen kuin nyt. Halusimme edelleen pitäytyä erillisissä astinlaatoissa, mutta nyt ne vaihdettiin betonisiin. Lisäksi laitoimme seinän vierelle muutamia luonnonkiviä.

Penkki siirrettiin patiolle ja tilalle laitettiin kukkalaatikko ja muuta rekvisiittaa.

Jäin vielä miettimään voisiko pation ja astinlaattojen väliselle alueelle istuttaa jotain aivan matalaa kivikkokasvia, esim. joitain mehikasveja? Ne voisivat olla ihan kivoja "tupsuja" muuten niin suoralinjaisessa paikassa. Ensi kesänä voisin lisätä vielä ruukkuja seinän vierelle.

Pation laudat kaipaavat puhdistamista ja öljyä pintaansa. Muuten tämä alkaa näyttää siltä kuin on suunniteltukin, eli kiviä, kiviä, soraa, lisää kiviä ja kesäkukkia.

"Hyötypuutarhan" kuulumisia

2011-07-17T17:48:00.001+03:00

Tänä kesänä kasvihuoneen sato jää huonoksi. Syy on varmasti siinä, etten ollut työkunnossa alkukesästä ja kasvusto jäi huonolle hoidolle kaikkein kriittisimpänä ajankohtana. Kaksi tomaatin tainta sinnittelee hengissä, mutta yhtään hedelmää ei ole tulossa.

Kurkutkaan eivät voi hyvin, mutta niissä on muutamia hedelmiä valmistumassa. Sekä tomaatit että kurkut kasvavat tällä kertaa kasvusäkeissä, joten ravinteet pitäisi olla kohdallaan, mutta olenko kastellut liikaa tai liian vähän? Tomaatit kai kestävät niukkaa kastelua kun taas kurkut vaativat runsaasti vettä. Kastelu ei kaiketi ole ollut tasapainossa.

Kurkuissa on kurjan näköisiä vaaleita lehtiä.

Kasvimaalla punajuuret ja porkkanat on harvennettu, ja perunoitakin on tulossa ainakin pariin keitokseen. Nämäkin ovat kärsineet kuivuudesta. Kasvimaa on perustettu kohopenkkiin, joka läpäisee hyvin vettä ja toisaalta valuttaa sadeveden penkin reunuksille.

Kasvimaan reunassa on myös isältä saatu kesäkurpitsan taimi, jossa on pari hedelmän alkua.

Tulevan sadon turvin ei ensi talvea eletä, mutta onneksi lähellä on muutama marketti, joista saadaan tarvittaessa täydennystä...

Ruusunkukkia

2011-07-11T12:43:00.003+03:00

Runkoruusut ovat heränneet henkiin ja alkaneet kukkia. Ensimmäiset kukat ovat auenneet. Kukat ovat aika pieniä, mutta hyvän värisiä. Löysin varastosta purkinjämän ruusulannoitetta, jolla olen rikastanut kasteluvettä kerran viikossa. Lannoite on tehonnut sillä kukkien lisäksi nuppuja on paljon. Kukkia on siis tiedossa pitkäksi aikaa.

Ruusujen ruukut on sijoitettu sisäänkäynnin molemmin puolin. Ikävää on se, että portaalle kertyy jatkuvasti kenkiä, ulkoleluja ja muuta roinaa pilaamaan näkymää.

Mutta silloin, kun ylimääräinen kama on siivottu pois, on näkymä minun mieleeni. Ruukuista tuli tosi värikkäitä, mikä sopii mainiosti. Värit kuuluvat kesään!

Väriä on myös terasilla ja suihkualtaan ympärillä. Markettaa, päivänliljaa, miljoonakelloa, unikkoa, pelargoniaa, ruusuja, krassia yms sulassa sovussa.

Terassilla pitäisi ehtiä joskus myös istua ja kuunnella veden liplatusta sekä nauttia elämästä. Aika harvoin sitä tulee tehtyä, sillä aika kuluu paremmin kädet mullassa.

Lasinaluspenkki

2011-07-01T10:27:00.001+03:00

Lasinaluspenkki oli alunperin ruusupenkki. Sitä iloa kesti vain yhden kesän, sillä talven jälkeen jäljellä oli vain kuivaneet juurakot. Silloin päätin, että ruusujen kanssa en enää taistele, vaan keskitän voimani kasveihin jotka varmasti menestyvät. Nyt muutaman kesän jälkeen penkki näyttää tältä:

Purppuraheisiangervot taustalla ovat kasvaneet mukaviin mittoihin ja niissä on näin keskikesällä

hieman vaaleanpunaiseen vivahtavat valkoiset kukat.

Kukassa ovat nyt myös keiju- ja rinneangervo. Lamoherukka on levittäytynyt lähes koko alalle, eikä aluskatetta enää näy juuri ollenkaan. Herukkaa olen joutunut ohjailemaan oikeisiin suuntiin, ettei se harhaudu pois alueelta.

Lamoherukan marjat ovat tutun näköisiä.

Keijuangervo on parhaimmillaan kaksi kertaa vuodessa. Juuri nyt ensimmäistä kertaa ja toinen kerta koitaa syksyllä kun lehdet saavat punaista ja oranssia väriä pintaan.

Hyvää Juhannusta!

2011-06-24T09:30:00.003+03:00

Ystäväni toivotti minulla hyvää Juhannusta Tove Janssonin runon sanoin. Tänä sateisena Juhannusaattona ei kannata Muumipeikon kaikkia neuvoja noudattaa, mutta tunnelmaan voi virittäytyä...

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolla

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson

2011-06-20T15:26:00.000+03:00

Nyt sitä vettä sitten tulee. Täällä on satanut eilisillasta lähtien yhtäjaksoisesti eikä pihalle ole ollut asiaa. Ei kyllä yhtään haittaa, sillä kaikki vesi tulee tarpeeseen.
Antaa sataa vaan...

2011-06-18T10:17:00.002+03:00

Osa piharuukuista on nyt istutettu. Sisäänkäynnin isoja ruukkuja olen istutellut pikkuhiljaa. Ensin laitoin niihin runkoruusut, ja niiden ympärille lisäilin pikkuhiljaa muita kukkia. Tältä ne näyttävät tällä hetkellä.

Ruukuissa on sinikatajaa, siniviuhkaa, kahta väriä tähtisilmää, samettikukkaa ja lobeliaa. Ja olisiko tuo harmaa hoepaputous? Ruusut (jotka ei kuvassa näy) eivät nyt kuki, mutta nuppuja niihin on ilmestynyt, joten toivottavasti ne vielä innostuvat kukkimaan.

Huvimajan oven pieleen kasasin ruukut lähes samoisa aineksista.

Näitäkin ruukkuja on kaksi samanlaista. Istutus jäi kuitenkin turhan matalaksi. Näihin pitäisi vielä keksiä jokin jippo, jolla saadaan niihin korkeutta lisää ja ehkä ripaus keltaista väriä. Ehdotuksia?

2011-06-17T17:03:00.001+03:00

Kärhöjä toivoisin pihaan lisää, ja puutarhamyymälästähän niitä saa. Tällä hetkellä meidän pihalta niitä löytyy muutamia yksilöitä, joista ensimmäinen on tehnyt tämän kesän ensimmäisen kukan. Tosiaankin toivoisin näitä ihanuuksia lisää. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että köynnöstukia tarvitaan lisää ja tilaa penkkeihin.

Tämä on loistokärhö Clematis Multi Blue.

Ravinteita ja vettähän nämä kaipaavat. Vesi on ollut ns. "kortilla", koska en ole itse voinut vettä kukille kantaa ja taivaaltakaan sitä ei ole riittävästi tullut. Tällä hetkellä taivas näyttää sellaiselta, että ehkä myöhemmin illalla tai viimeistään yöllä se aukeaa. Toisaalta, sellaiselta taivas on näyttänyt koko päivän, eikä vielä mitään ole tapahtunut.

Pioni kukkii pian ja tänä vuonna kukkien määrä on ainakin tuplaantunut edellisestä kesästä. Tuskin maltan odottaa, että kukat aukeaa. Myös pioneja haluaisin lisää. Niin ja sitten niitä nauhuksia ja erilaisia angervoja ja akillejoja ja vielä .....

Seireeni syreenissä

2011-06-13T17:14:00.002+03:00

Alkukesä on mennyt toipumislomalla ja ulkotyöt ovat jääneet vähille. Tänään tein kierroksen, ja totesin, että hyvin ovat kasvit kasvaneet ilman mamia. Myös rikkakasvit. Nyt siis alkoi siivouskierros kukkapenkeistä, jatkuen puskien ja puiden juurelle ja lopuksi polkujen reunuksiin. Työ etenee hitaasti, mutta varmasti PPP (pieni pala päivässä).

Kesä on oikeasti alkanut. Sen kertoo paitsi viime päivien helteet myös kukkivat syreenit. Ne ovat sitten niiiiin upeita. Meidän syreenit ovat tosin vielä aika pieniä. Parhaiten kukkiva löytyy takapihan puolelta.

Tämä kuva on otettu muutama päivä sitten ja siinä puska ei ole vielä parhaimmillaan. Lähikuvista näkee miten ihanan värisiä sen kukat ovat.

Ja jos oikein tarkkaan syreenipensasta katsoo voi nähdä siinä asuvan seireenin...

Kesän alku?

2011-05-10T13:49:00.000+03:00

Kesä alkaa olla täällä. Lämmintä on parhaimmillaan parikymmentä astetta ja aurinko paistaa.
Tekemistä löytyisi ulkoa ja sisältä.

Tässä kymmenen kärki tekemättömistä:
1. ikkunat on pesemättä, ja sen kyllä huomaa
2. piha on haravoimatta, ja taitaa jäädäkin
3. kukkapenkit on putsaamatta ja lannoittamatta, jos yrittäis ensi viikonloppuna
4. terassi on pesemättä, ei kai ketään haittaa
5. kukkaruukut on tyhjentämättä ja pesemättä, tämäkin ois ensi viikonlopun ohjelmassa
6. kasvihuone on pesemättä
7. kasvimaa pitäis kääntää ja valmistella kesää varten
8. komposti on kääntämättä
9. varasto on siivoamatta
10. sisällä vaate- ja romukaapit odottaa siivoojaa

On jotain tehtykin, ainakin alkuvalmisteluja
1. uusi ikkunalasta on ostettu
2. lannoitesäkki on hankittu
3. kukan taimia on kasvatettu
4. kaksi jaloruusua ja kaksi runkoruusua on ostettu (ei vielä istutettu)
5. varaston hyllyt on hankittu
6. vesiallas on tyhjennetty, pesty ja täytetty
7. suihkulähde on melkein asennettu altaaseen
8. ensi talven polttopuut on hankittu (ei minun ansiostani)
...kaksi jäi puuttumaan kympin kärjestä...

Mistä johtuu, että niin paljon on tekemättä ja niin vähän on tehty, ja silti on ollut koko ajan kiire?

Taimet valtaa talon

2011-04-25T19:29:00.000+03:00

Lumi on sulanut ja ulkona oli päivällä liki 20-astetta lämmintä. Piha on kuitenkin sen verran märkä, ettei ulkotöitä suuremmin kannata vielä aloittaa. Kylvökset ovat onnistuneet ja taimet jo suurimmaksi osaksi koulittukin. Taimia on tällä hetkellä niin valtavasti, että niille ei uusista hyllyistä huolimattakaan tahdo löytyä paikkaa. "Tällä hetkellä" sen takia, että osa taimista kuolee ennen kuin pääsen niitä ulos istuttamaan. Näin on käynyt aina, ja mikäpä olisi muuttunut.

Sini-ikiviuhkon taimet ovat vielä pieniä, mutta terhakoita. Tarkoitus olisi istuttaa niitä ruukkuistutuksiin. Kokemusta tästä kasvista ei ole, mutta kuvan perusteella sopisi hyvin ruukun taustakasviksi.

Ostin samettikukan siemeniä ja samana päivänä löysin kadoksissa olleen jo aikaisemmin ostetun pussin. Toisen kylvin nyt ja toisen kylvän myöhemmin suoraan kukkapenkkiin. Taimet ovat hyvällä alulla.

Auringonkukan taimet kärsivät koulimisesta. Muutama kuoli saman tien, jotkut vielä sinnittelee.

Krassit, pensas ja kanariankrassi, ovat kovassa vauhdissa. Nämä pitäisi istuttaa suurempiin ruukkuihin ja toivoa, että ne eivät venähdä aivan valtaviin mittoihin ennen kesäkuuta.

Tomaatti ei ole oma kylvös, vaan lahjaksi saatu. Toivottavasti se tekee ensi kesänä paaaaljon herkkuja meille.

Osa taimista on makuuhuoneen kaapin päällä. Siellä ei ole paras mahdollinen paikka, koska valoa on aika vähän. Pakko on kuitenkin löytää uusia paikkoja ruukuille. Nyt kädet ristiin ja toivomaan, että kesään mennessä mahdollisimman vähän taimia on kitkahtanut.

Kutinaa kourapohjassa

2011-03-29T06:57:00.001+03:00

Kevät on tulossa, vaikka ulos katsoessa ei siltä vielä näytäkään. Lunta on tänä

talvena tullut aivan liikaa, ja silti sitä sataa tälläkin hetkellä lisää. Piha on

tukossa, ja lumiaura on tehnyt lakon. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa

hangessa tarpoa ennen kuin helpotusta on tulossa.

Kevät on tulossa, ja sen huomaa siitä, että siemenpussit on ostettu, ja nyt jo myös kylvetty. Tämä siitäkin huolimatta, että myös viime kesänä tein päätöksen: ikinä en enää taistele kylvöksien ja hontelojen taimien kanssa kun kerran valmiita hyvin voivia taimia saa ostaa.

Ja sitten jo viime syksynä ostin kaksi kenkähyllyä, kun ne puoleen hintaan sain. Ja nyt ne on käytössä. Ensi vaikutelman perusteella toimivat hyvin. Kasvatusalustat sopivat siihen hyvin ja valoakin pitäisi riittää.

Siemeniä tuli hankittua liikaa ja kuitenkin huomasin, että yksi tärkeimmistä vielä puuttuu. En ollut ostanut samettiruusun siemeniä vaikka niitä pitää ehdottomasti olla. Aivan peruskesäkukkia on tarkoitus kasvattaa. Ainoa uutuus on Röllinurmikka, punainen heinä, joka näyttää ainakin siemenpussin kyljessä tosi kivalta.

Pitkästä aikaa

2010-11-27T17:55:00.002+02:00

päivitykset ovat jääneet vähille viime aikoina. Edellisestä taitaa olla yli kaksi kuukautta. Ajatukissa blogin päivitys toki on ollut, mutta syksyn vaikutus näkyy myös tässä: ei kerta kaikkiaa ola jaksanut tehdä mitään asian eteen.

Vaikka vuodenaika on mitä masentavin, on siinä jotain hyvää. Nimittäin Joulun tulo, kynttilät, valot kaiken pimeyden keskellä. Niistä jaksan nauttia. Olen kuullut kommentteja, että "on vaikea kuvitella mitään niin typerää kuin kynttilöiden polttaminen". Kuka lie niin sanonut, mutta tiedän, että hän on väärässä. Mitä enemmän kynttilöitä ja elävää valoa pimeyden keskellä, sitä parempi. Ja onneksi tähän aikaan vuodesta niistä saa nauttia. Kynttilöitä voi sytytellä sekä ulos että sisälle ja takassa loimottaa tuli joka päivä. Se on huippua.

Tänä syksynä olen ollut todella aneeminen, sattuneesta syytä. Jotain pientä olen kuitenkin saanut aikaan. Ensin tein paperinarusta valoryijyn:

Koska en jaksanut tehdä sitä perinteistä työtä ryijypistoin, tein tämmöisen modernimman version. Tämäkin on ihan mukava pimeinä iltoina. Tälle löytyi paikka keittiön seinältä.
Sitten innostuin tekemään paperinarusta kukkia, ja niistä yhdistelin tämän seinä"vaatteen".

Kakki eivät tästäkään tykkää, mutta kauneus on katsojan silmässä...
Ja mitä p:tä minä muiden mielipiteitä kuuntelemään, väärässähän ne ovat! :)

Väliaikatietoja

2010-09-04T19:11:00.000+03:00

Kurpitsa on kasvanut ja tässä seurantatieota siitä "Jätistä" :)

Kurpitsa punnittiin ja hieman epävarma tulos oli 9600g, ympärysmitta oli 109,5 cm. Vielä odotellaan, josko se kasvaisi. Tavoitteena on täyden kympin saavuttaminen.

Omistajan onnea!

Projekti etenee

2010-08-31T20:16:00.001+03:00

Virtapiikki iski perjantaina. Tällä kertaa ensin kaivuriin :) ja sitten minuun. Perjantai-illan urakkana oli hakea peräkärryllinen hiekkaa. Lauantaina sitten päästiin tekemään näkyvää työtä. Peräkärryn aluseen laitettiin katekangas, hiekat päälle ja pinnalle vielä kuorikatetta. Hiekan tarkoituksena on sitoa kuorikate paikoilleen, koska paikka on sen verran kalteva, että muuten kunnon sadekuuro valuttaisi katteet pois paikaltaan. Saa nähdä toimiiko tämä yhdistelmä.

Työ jäi vielä sen verran kesken, että vadelmat jäi siirtämättä. Tarkoituksena on laajentaa katealue myös niiden ja pihlajien ympärille. Tämmöisenä alue ei vielä toimi, koska siihe jäi ruohonleikkurin pääsemättömiä paikkoja. Vaikka valmista ei vielä tullutkaan meni projekti jo paljon eteenpäin ja alue siistiytyi.

Tänään aloitin syyslannoitukset: perennapenkit sai kuravettä päälleen!

Loppukesän sävyjä

2010-08-27T07:16:00.002+03:00

Hellekesä muuttui yht´äkkiä synkäksi syksyksi. Taivas on harmaa ja vettä sataa vähän väliä. Nurmikko pitäisi jo leikata, mutta siihen ei taida leikkuri pystyä ennen kuin aurinko on vähintään päivän sitä kuivattanut. Kesäkukat, jos nyt eivät aivan ränsisty, ovat kuitenkin parhaat päivänsä nähneet. Nyyh!

Päivän piristykseksi yritin eilen kuvata mahdollisimman monta eri väristä orvokkia. Mutta jostain syystä samaan aikaan koko korttelin väki oli liikenteessä, eikä zoomailurauhaa löytynyt. Ja minulla tuli vaivautunut olo. Mahtoivat pitää jonkinlaisena kylähulluna, jolla ei ole muuta tekemistä kuin kumpparit jalassa kulkea omalla pihalla kamera kaulassa, ja zoomailla.

Orvokeista sain sitten vain nämä muutamat kuvat. Viikonloppuna täytyykin kuvausprojektia jatkaa, sillä värejä ja väriyhdistelmiä on paljon.

Lisäksi näppäsin muutaman kuvan näistä punaisista, jotka ovat yllättäin ja ihmeen kaupalla osuneet kaikki samaan keväällä tehtyyn penkkiin.

Alkukesän kitunut kaunopunahattu (narrinhattu) on tehnyt ensimmäisen kukan. Wikipediassa osattiin kertoa, että tämä on toiselta nimeltään auringonhattu, josta tehdään sitä kuuluisaa auringonhattu-uutetta! Kukka on suuri, halkaisijaltaan >10 cm. Eli odotettavissa on jonain päivänä, kun kaikki kolme tainta innostuu kasvamaan, tosi upeaa kasvustoa.

Punatähkä on myös lähtenyt alkuvaikeuksien jälkeen kasvuun. Sitä minulla on ollut kasvussa aikaisemminkin, mutta jostain syystä se ei tykännyt kasvupaikastaan ja katosi. Näillä yksilöillä näyttää nyt ainakin menevän ihan hyvin.

Astereita istutin alkukesästä penkin täytteeksi, ja hyvin ne ovat tehtävänäsä täyttäneet. Nämä taimet myytiin puutarhamyymälässä yksinkertaisesti nimellä asteri, ilman etuliitteitä. Kyse ei ole syysasterista, mutta voisiko kyseessä olla elokuun asteri tai alppiasteri? Ymmärtääkseni nämä ovat yksivuotisia, mitä taas edellä mainitut eivät ole. Joten joudun tyytymään asteriin ilman etuliitettä.

Piha näyttää kesän parhaiden päivien jälkeen menettäneen väriä. Keltainen ei ole enää pääosassa vaan rinnalle on tullut näitä punaisen, sinisen ja violetin eri sävyjä. Yleisilme ei olekaan niin aurinkoinen ja kirkas, vihreäkin on nyt jo tummaa vihreää. Hienoja värejä nämäkin.

Viikonloppuna aloitetaan lyhty- ja kynttiläkausi.

Ensiapua aronialle

2010-08-22T11:43:00.003+03:00

Tänään on kumisaapaskeli. Ilma on raikas ja sopivan lämmin. Innokas ihminen saattaisi lähteä lenkille nauttimaan loppukesän kelistä, mutta minä jään vielä harkitsemaan asiaa...
Sen verran kävin ulkona, että näpsin muutamia kuvia.

Aroniapuu on täynnä marjoja, niin täynnä, että sen kaikki oksat eivät jaksa kuormaa kantaa. Oksat taipuu maata kohti. Taas oli yksi oksa lähtenyt tyvestä lohkeamaan irti, mutta onneksi on keksitty ilmastointiteippi, jolla on aikaisemminkin oksia laastaroitu. Toivottavasti se toimii tälläkin kertaa.

Marjat ovat herkullisen näköisiä, mutta maku ei ole minun mieleinen. Tänä syksynä kannattaisi kuitenkin yrittää hyödyntää sato jotenkin. Täytyy googlata vinkkejä netistä.

Humala on myös kasvanut korkeuksiin, aivan niin kuin alunperin halusimmekin. Uusi tukirakennelma näytti tosi massiiviselta silloin kun sitä tehtiin toissa keväänä. Ja massiivinenhan se onkin, mutta se antaa ryhtiä talon päätyyn ja korkeutta muuten niin "matalaan" pihaan.

Rakennelma on jonkinlainen moderni versio humalasaloista, joita alunperin suunniteltiin. Joskus olen huomannut, että humalaa on väheksytty koristekasvina. Johtuneeko se sen perinteisyydestä? Myöhään syksyllä se ei olekaan mikään kaunistus, mutta näin täydessä mitassaan se on tosi hieno.
Aivan viime aikoina on onneksi perinteisiä perennoja ja muita kasveja alettu nostaa uudelleen esille. Ja sehän on minun mieleen, koska itse rakaaastan niitä.

Kurpitsakisan kuulumisia

2010-08-18T06:45:00.002+03:00

Kurpitsa valloittaa kasvimaan ja yllätys, yllätys, tekee hedelmää. Ehkei näillä hedelmillä aivan ennätystenkirjaan pääse, mutta valtavaa kasvua on ollut viimepäivinä havaittavissa. Toivottavasti kesä ei lopu kesken.
Hedelmistä viisi näyttää jo aivan oikeasti kurpitsoilta ja pienempiä alkuja on vähintään toiset mokomat ellei enemmänkin. Satoon täytyy olla tässä vaiheessa kesää erittäinen tyytyväinen, alkukesä kun ehti jo hieman masentaa.

Tämä kuva kertoo jotain kasvin valtavasta koosta

Tässä alla kuvat kurpitsojen kuninkaallisista:

Mitta pääsi sanan mukaisesti mitaksi kun parempaa vertailukohdetta ei tähän hätään löytynyt.

Tässä nuoret kuninkaalliset

ja tässä esimerkki niistä, joita ilman ei kuniinkaallisiakaan olisi.

Pikkelssipata joutuu tänä syksynä porisemaan ahkeraan. Kukahan sen kaiken syö?

Projekti no xx

2010-08-17T19:46:00.002+03:00

Seuraava projekti pihalla odottaa tekijäänsä. Autotallin pääty on alusta alkaen ollut liian kuiva millekään kasville. Siihen on yritetty kylvää nurmikkoa useampaan otteeseen, tuloksetta. Mullan lisäyskään ei ole auttanut, joten se on ollut pihan "häpeäpilkku", paraatipaikalla. Auton peräkärryt löysi siitä itselleen paikan, mutta eivät nekään tilannetta yhtään paranna, koska nyt niiden alla kasvaa rikkaruohoa, jota ei pääse edes leikkaamaan.

Monenlaisia kehitysideoita on heitelty ilmaan, mutta ratkaisua ei ole syntynyt. Vaihtoehtoja:
1. Peräkärry saa jäädä paikalleen, mutta alusta ja ympäristö fiksataan. Tästä lähetään!
2. Kärryä varten alusta tasataan, laitetaan suodatinkangas ja sorapäällys. Ongelma: Kaivuri ei suostu tasaustöihin.
3. Kärrylle tehään puinen aitaus. Ongelma: kaksi vierekkäistä aitausta voi olla hullun näköinen.
4. Alue rajataan kivilohkareilla ja sen eteen tehdään istutusalue. O: mistä kivet? ja kuka ne roudaa?
5. Sora-alueen reunaan tehdään istutusalue ilman kiviä ja siihen siirretään vadelmapuskat talon päädystä
5.1. Vadelmille laitetaan kunnon tuet, esim. viuhkaköynnöstuet, jotka pultataan tukevasti maahan.
7. Ei laitetakaan soraa vaan haketta tai vastaavaa.

Näistä pitäisi löytää parhaat vaihtoehdot tai jopa kehittää uusia!

Onnea Viivi 8 v.!

2010-08-16T10:16:00.003+03:00

Kukkasilla kaunehilla tiesi olkoon peitetty,

yksi kukka minultakin sinne olkoon heitetty

Viivi synttäreitä juhlittiin päivä virallisen syntymäpäivän jälkeen viime lauantaina. Juhlimaan oli kutsuttu kymmenkunta hyvää kaveria ja mummu ja tuta. Päivä oli täynnä kikatusta, naurua, karaokea ja veden pärskettä. Lauantaille sattui kesän todennäköisesti viimeinen hellepäivä joten tytöt innoistuivat uimapuuhiin muun hauskuuden lisäksi.

Synttärikakkua Viivi oli suunnitellut jo kuukausikaupalla. Lopputulos nähtiin kuitenkin vasta kun viimeistä koristetta laitettiin paikoilleen. Minä kun en ole leipuri laisinkaan.

Kiitokset viraille ja suuret rutistukset synttärisankarille!

Kun vieraat lähtivät iski äiskään migreenikohtaus, jota on jatkunut tähän asti. Vieläkin silmien takana juilii ja olo on ellottava, nyt jo kuitenkin pystyn pitämään silmät auki ja hiljalleen pääsen liikkeelle sohvan pohjalta. Kohta onkin kaksi vuorokautta särkyä takana, joten aika onkin jo hellittää...

Kesän pörriäisiä

2010-08-09T08:05:00.001+03:00

Pörriäisiä riittää!

Onneksi ne eivät ole vaarallisia, sillä niitä on tuhansia ellei jopa satoja...

Kesäkukat vauhdissa

2010-08-08T19:16:00.001+03:00

Tänä kuumana, kosteana elokuun päivänä pihalla ovat parhaimmillaan asterit ja samettiruusut.
Asterin taimet ostin pieninä kurjina ruipeloina, samettiruusut olen itse kylvänyt keväällä ja taistellut niiden kanssa sisällä ahtaissa tiloissa ja vielä ulkonakin, kun ne meinasiva kuolla käsiin.
Ei ole taistelu mennyt hukkaan, sillä nyt ne antavat parastaan...

Ensi kevääksi minun on saatava paremmat tilat taimikasvatukseen. Apukeittiön pöydälle ei montaa tainta sovi, ja haluan kokeilla nyt sitten jo jotain muutakin kesäkukkaa. Kun kerran tällä kertaa onnistui näin hyvin.

Tomaattiongelma

2010-08-06T13:30:00.009+03:00

Kasvihuoneessa on satoa tulossa yllättävän paljon. Tomaatin raakileita on niin runsaasti, että kasvit eivät meinaa pysyä pystyssä tuennasta huolimatta. Ensi kesäksi pitää muistaa tehdä kunnon puiset (riittävän korkeat) tuet, joihin kasvit on helppo sitoa kiinni. Ongelmana on, että tomaatit eivät vain saa väriä pintaan!

Jostain kuulin, että tomaateille paras lämpötila olisi n.20 astetta ja meidän kasvihuoneessa lämpö on ollut parhaimmillaan lähes kaksinkertainen. Mittaria ei siellä tosin ole, mutta koska huone on aurinkoisessa paikassa, se on pieni eikä ilma kunnolla kierrä, voisi kuvitella, että näillä helteillä lämpötila on noussut huimiin lukemiin. Viherpihan mukaan: jos lämpötila laskee alle +16- tai nousee yli +32-asteen, lykopiinin (tomaattien tärkein väriaine) muodostuminen estyy.

Kypsymiseen vaikuttaa lisäksi käytetty lannoite ja sen määrä; no lannoituksen olen lopettanut ohjeen mukaisesti heinäkuun loppuun mennessä, mutta laadusta en tiedä. Kaliumia pitäisi olla enemmän suhteessa typpeen...
Lehtiä olen myös riipinyt, latvuksia katkonut ja varkaita kitkenyt, eli tällä saralla yritystä on ollut.

No, jos kohta ei punaista ala näkymään, aloitan sisäkypsytyksen. Ohjeita tähänkin löytyy monenlaisia: jotkut laittaa pellille ikkunan eteen, toiset rei'illä varustettuun pussiin ja jotkut käärivät tomaatit sanomalehteen. Jotain näistä täytyy kokeilla. Tai kaikkia, koska kypsytettävää on paljon.

Nämä kaksi (yllä)ovat oikeasti näin isoja suhteessa noihin toisiin tomaatteihin.

Munakoiso kukkii, mutta varsinainen sato taitaa jäädä saamatta, koska yhtään hedelmää ei ole näkyvissä.

Paprikassa on hedelmiä tulossa ja ne alkavat jo punoittaa.

Kurpitsa on jättimäinen, siis itse kasvi, ei sen hedelmät. Mittaa kasvilla on arviolta 8-10 metriä ja leveyttä pari metriä Lehdet ovat komeita ja kauniita kukkiakin siinä on edelleen paljon.

Mutta itse hedelmät, joita on myös useita, ovat tällaisia max pesäpallon kokoisia. Kovin paljon pikkelssiä ei ole tänä vuonna tulossa.

Jos ensi vuonna kurpitsaa kasvatetaan, täytyy käyttöön ottaa uusi menetelmä. Näin jossain, että kurpitsa oli laitettu kasvamaan köynnöstukea vasten viistosti ylöspäin, jolloin se ei vie niin suurta pinta-alaa kasvimaalta. Tämä meidän jättiläinen meinaa vallata koko kasvimaan, ja eihän se sellainen sovi...

Liljankukka, lumivalkoinen...

2010-08-02T17:55:00.003+03:00

Nyt on liljojen aika. Liljojen viralliset nimet minulta ovat hukassa, mutta yritetään näin luovuutta käyttäen ja arvaten kuvata mistä kasveista on kyse. Pihan "keskiöstä" löytyy ainakin ruskoliljaa, paria eri lajia värililjoja ja päivänliljaa. Päivänliljoja olen jakanut myös muualle, koska se ovat kiitollisesti kukkineet ja kasvaneet.

Ilokseni olen huomannut, että nämä liljat aloittavat kukinnan kaikki hieman eri aikaan: ruskolilja aloitti, päivänlilja jatkoi, punainen värililja seurasi perässä ja nyt viimeisenä, kun muut ovat jo kukinnan loppupuolella, on valkoinen värililja parhaimmillaan. Valkoinen lilja on aivan huippu! Sen terälehdet ovat paksuja kuin se olisi muottiin valettu ja sillä on pisamia tai sitten se ujostelee. Päivänliljaa ei voi myöskään moittia, koska se ei nimestään huolimatta kuki vain päivän verran, vaan kukkia riittää aina ja aina vaan.

Tässä valkoiset kaunottaret

Punaisia kaunokaisia

Ruskolilja ja päivänlilja yhteiskuvassa

Päivänliljat yksin

ja lopuksi vielä lopuksi kuunliljat,joiden pitäisi olla niiiiiiin kiitollisia ja helppoja kasveja. Mutta minulla ne näyttävät neljän kesän jälkeen tältä

Mistään vehmaudesta ei ole tietoakaan, mutta ensimmäistä kertaa ne tänä kesänä kuitenkin kukkivat. Joten toivoa on.

2010-07-28T18:44:00.002+03:00

Tänä kesänä pihalla on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Ajoittain on vettä kaivattu taivaalta enemmän kuin sitä on ollut tarjolla. Piha ehti alkukesästä jopa kärsiä veden puutteesta, onneksi mitään suurta vahinkoa ei ole tullut.
Minä en ole innostunut kukkien kastelija, ruukkuistutuksissa ja kasvihuoneessa on ollut riittävästi kasteltavaa, joten kukkapenkkien kohdalla olen halunnut luottaa taivaalta tulevan veden voimaan. Kärhöt ovat kuivuudesta kärsineet ja niiden kasvu ja kukinta on jäänyt viimevuotista huonommaksi. Myös keväällä tehty sydänpenkki lähti huonosti alkuun, mutta on nyt toipunut. Eikös kasveista pitäisi tulla kestävämpiä kun ne tottuvat elämään ilman kannettua vettä? Tähän ajatukseen on laiskan ollut hyvä tarttua.

Tässä joitain kuvia viime viikonlopulta

Kuvia viime perjantailta

2010-07-19T12:53:00.002+03:00

Isän ja äidin pihasta löytyy ...

... lukematon määrä erilaisia kukkia, tässä niistä muutama kuva

... erilaisia eläimiä, lehmästä karhuun...

... lintuja kukosta kurkeen...

... ja rantasauna, kota, tuulimylly ja metsämies varusteineen.

ja paljon muuta!

Eilisiä kesäkuvia

2010-07-16T13:23:00.004+03:00

Kuumuus on taittanut nauhusten niskat, ei onneksi kuitenkaan lopullisesti. Tämä kuva voisi olla vaikka etelänmailta, paratiisista...

Peikko keinuu tyytyväisenä, tuuli viilentää sopivasti.

Viimein olen saanut pihaan valkoisen särkyneen sydämmen. Se on ihana.

Orvokit valtaavat taas tilaa itselleen. Ne kukittavat nyt myös keijuangervon.

Ruukkuun istutin mehitähtiä: Kivikkomehitähtiä, Seittimehitähtiä ja Pallomehipartaa. Saa nähdä kauanko ne pysyvät hengissä.

Tässä pari kesäkukkaistusta.

Ja rouva itse lempipuuhassaan.

2010-07-07T09:58:00.001+03:00

Ensimmäinen liljakukko löytyi ja se on nitistetty, kirjaimellisesti. Lisätietoa kukon olemuksesta löytyy vaikkapa wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Liljakukko

Tänään aion tehdä raivausta liljojen ympärillä ja kitkeä kurjenpolvea reippaalla kädellä. Sitten pääsen paremmin kukkoja zoomailemaan.

Eilen laitoimme (lue: laitoin, koska apulaiseni pääasiassa nojaili seinään...) marjapensaiden päälle rastasverkot. Taas saimme konkreettisesti huomata miten ahtaasti pensaat on istutettu. Pääseköhän päivä paistamaan kaikille marjoille ollenkaan. Sama ongelma vaivaa meidän kaikkia muitakin istutuksia. Tarkoituksena on ollut saada nopeasti täytettä avaralle kulmatontille. Ja, ainahan sitä harventaa voi!

Päivitystä

2010-07-06T11:24:00.001+03:00

Blogin ulkoasu päivittyi tänään sinisen ja harmaan sävyihin. Tarkoitukseni oli alunperin vain kokeilla jotain uutta taustaa, mutta kokeilun jälkeen en osannutkaan palauttaa vanhaa mallia takaisin. Joten tähän on tyytyminen. Voi, voi ja ai, aijaijai...

Pienillä viilauksilla tästä voi tulla kuitenkin ihan hyvä. Kärsivällisyyttä !

2010-07-02T17:42:00.004+03:00

Liljat ovat kasvaneet mittaa ja ovat jo nupuilla, toiveissa on oranssinpunainen heinäkuu. Muutamana edellisenä vuonna liljakukot ovat tehneet selvää suurimmasta osasta liljojen kukinnoista, mutta viime kesänä onnistuimme kirjaimellisesti nitistämään kukot sormivoimin. Kukinta onnistuikin silloin todella hyvin.
Tämän kesän päivittäisiin rutiineihiin kuluuu liljojen lehtien ja varsien tutkiminen. Olen valmiina sotaan niitä inhottavia ötököitä vastaan. Itse kukkohan on nätti kuin mikä, mutta sen jälkeläiset tuovat mieleen vetelän p...n tai avaruusliman.... YÄK. Ja niiden tuhovoima on valtava; liljoista on pahimmillaan jäljellä vain ruskeat varret, joissa on muutama reikäinen lehti. Nyt vielä näyttää hyvältä:

Kukkokierroksella löysin tämän yllätyksen kevätvuohenjuuren kukinnoista, siiamilaisilta kaksosilta ne näyttävät

Tarkemman tutkiskelun jälkeen huomasin, että näitä mutaatiokasveja oli penkissä enemmänkin, aikasemmin ei minun silmäni ole niitä kuitenkaan bongannut. Mielenkiintoista....

2010-06-30T17:01:00.003+03:00

Oikeasti en ole mikään hyötypuutarhuri. En osaa vihanneksia tai muita kesän herkkuja kasvattaa. Joka vuosi jotain on kuitenkin täytynyt yrittää ja isosta kasvimaasta on haaveiltu. Nyt kun olen saanut oman kasvihuoneen, on sen asukkaiden hoitoa joutunut opettelemaan, tietenkin lähinnä kantapään kautta. Laitoimme huoneen aika kuumaan paikkaan, joten tomaatin lehdet ovat käpristyneitä ja kujan näköisiä. Ainakin uskon, että kuumuus niitä vaivaa, koska mitään ötököitä tai muita taudin merkkejä ei ole näkyvissä. Tomaatti kuitenkin kukkii ja on alkanut tuottaa satoa, joten mistään vakavasta ei kai ole kysymys. Paikka valittiin siksi, että se on muuten suojaisa ja varjostustakin kasveille on luvassa parin kesän kuluttua kun ympärillä olevat pensaat kasvavat. Voi kun muistais lannoittaa ja kastella riittävästi!

Kasvihuone on pieni, joten suurta satoa ei voida odottaa. Istutimme sinne kolme tomaatintainta, yhden kirsikkatomaatin, kaksi paprikaa, ja yhden munakoison. Lisäksi vielä salaattia ja sitruunamelissaa. Kasvihuoneen edessä on pienen pieni yrttimaa, jossa kasvaa oreganoa, tilliä ja persiljaa.

Kirsikkatomaatti

Isompi tomaatti

Paprikaa

Herukoita näyttäisi tulevan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Toiveena olisi syksyllä lisätä marjapensaita, esim. karviaisia ja viher / valkoherukoita.

Pekan kurpitsassakin on jo hedelmä ja monta kukkaa. Tällä "marjalla" ei vielä voitto heltiä kurpitsankasvatuskisassa.

2010-06-25T12:59:00.001+03:00

Hyvää ja aurinkoista Juhannusta !

Tänä kylmänä kesäkuun päivänä kukkii

2010-06-06T14:15:00.178+03:00

mm. Japanin akileija sinivalkoisin kukin

ja lemmikki

ja tulikellukka

sekä syreeni ( lempinimeltään Niittytien syreeni, koska sieltä se on kotoisin)

kivikkokukka, jonka nimi on hukassa

lumipalloheisi (ensimmäistä kertaa)

Pioni on tehnyt paljon nuppuja, mutta murkut ovat jo sen kimpussa. Mahtaako kukinta onnistua?

Tänään laitoin mielelläni työhanskat käteen pihatöihin mennessäni, oli nimittäin niiin kylmä. Yleensä en hanskoja käytä, ja sen huomaa kynnenalusista, kuivista kynsinauhoista ja käsistä muutenkin. Jostain syystä mullan möyhiminen paljain käsin tuntuu jotenkin aidommalta kuin hanskat kädessä.

Tänään kävin hankkimassa lisää kesäkukkia ruukkuihin. Nyt jännittää, tekeekö pakkanen niistä heti ensimmäisenä yönä selvää...

Vahingossa sydämmellinen

2010-05-29T09:06:00.006+03:00

Alkuviikosta pihalle ilmestyi multakasa, jossa olikin ennakoitua enemmän tavaraa. Vanhat kukkapenkit saivat siitä täydennystä ja etupihalle tehtiin uusi sydänpenkki.
Penkin muotoa suunniteltiin maalispray kädessä. Ajatuksena oli, että penkin muodot noudattelisivat pihalle ennestään olevien muotoa ja, että se olisi ennemminkin epämääräinen kuin symmetrinen. Epämääräinen siitä todella tuli !

Nämä kaksi apuria ovat viimeistelemässä pintamaan kuorimista.

Viime syksynä puutarhamyymälän alennuksesta ostetut reunukset otettiin käyttöön ja penkistä tuli yllättäen sydänpenkki. Edelleenkään se ei ole täydellinen, mutta jotain sydämmellistä siinä on havaittavissa...

Tänään suuntaan puutarhalle hakemaan taimia. Jotain meiltä löytyy jo ennestään, mutta uusiakin pitää hankkia.

2010-05-17T19:31:00.003+03:00

Jalostettu pelargonia vai pelapuu? Voidaanko pelapuiksi kutsua muita kuin niitä perinteisiä punaisia pelargonioita. Nämä erilaiset jalostetut muodot ovat nähtävästi in, sillä niin monenlaisia versioita on puutarhamyymälöissä tarjolla. Ja kauniitahan ne ovat...

Nämä kaksi pelargoniaa vinkkasivat minulle silmää Siipon puutarhalla, ne halusivat lähteä mukaan. Kuvat eivät, jälleen kerran, anna niille oikeutta. Ns. kunnon kamerasta oli akku tyhjä ja laturi hukassa, joten jouduin ottamaan kuvat kännykällä. Lopputulos ei ole paras mahdollinen, mutta kuvitellaan mielessämme miltä nämä näyttäisivät tarkassa kuvassa => 50 % lisää silmän iloa.

On paljon silmän iloa!

2010-05-17T19:25:00.002+03:00

Nyt on yksi viime syksyn suunnitelmista aloitettu ja loppusilausta vaille valmis. Keskiviikkoiltana nostimme kaarisillan pois paikoiltaan ja putsasimme pintamaat pois. Yhteistyöllä homma sujui; syksyllä kaipaamani kantojuhta, teki lapiotyöt ja minä toimin työnjohtajana. Katekankaan päälle asettelimme kiviä ja niiden väliin vielä hiekkaa täytteeksi. Aivan lammeksi asti ei kiviä riittänyt, mutta nyt on sillan alus turvassa rikkaruohoilta.

Kaarisillan viereen oli tarkoitus tehdä istutusalusta köynnöksiä varten, mutta se jäi vielä tekemättä. Muutaman lapion piston jälkeen totesimme, että edessä on liian iso lisätyö. Köynnösten istutuspaikka on nimittäin pelkkää sinistä savea ja sen poistaminen tuntui muun työn päälle liian suurelta urakalta. Ehkä ensi viikonloppuna sekin hoituu .

Possu pesi kasvonsa

2010-05-13T19:12:00.014+03:00

kirjaimellisesti. Possun pinnasta pestiin liat pois ja se (samoin kuin possu no 1) sai hiukan väriä pintaan. Oikeasta kulmasta katsottuna meillä on nyt kaksi kultaista possua. Alustaa siistimme ja pehmensimme sen puukarikkeella. Nyt ei possun jalat väsy beonialustalla seistessä. Tässä kuvia uudesta possu no 2:sta:

Tässä keskimmäisessä kuvassa erottuu hyvin kultaan vivahtava sävy. Siirsimme possu no 1:n vankkurit kakkosen perään takapihalle, tänne ne sopivat paremmin. Kattotiilet on laitettu alustan nurkkin painoksi, jotta katekangas ja karike asettuvat hyvin paikoilleen.

Possulla oli alunperin hiukan vihainen katse, nyt se on ehkä ennemminkin surullisen näköinen. Olisikohan sillä ikävä vanhaan kotiin? Kesäkukat saattaisivat sitä piristää...

2010-05-09T18:37:00.011+03:00

Possu lähti lauantaina pitkälle muuttomatkalle kohti meidän pihaa. Kyseessä oli hyvin syönyt possu, eikä sen siirtäminen peräkärrylle ollut aivan helppoa. Matkallakin saatiin jännittää miten se pysyy paikoillaan kärryn röykytyksessä. Sillä on kuitenkin sen verran massaa, ettei se ollut moksiskaan. Matkaa saatiin tehdä huomattavasti leppoisemmassa tunnelmassa kuin pari viikkoa sitten, kun lavalla oli kasa kasvihuoneen lasielementtejä.
Alemmassa kuvassa näkyy taustalla muita isän taideteoksia; härkä, lehmä ja emäntä lypsyllä. Hepat ja muut jäi vielä kuvaamatta.

Tänään jännitystä oli taas ilmassa kun possu piti saada ehjänä kärryltä alas. Pelkona oli, että se luisuu vauhdilla lavalta alas ja rikkoutuu, mutta totuus oli toisenlainen. Apuna saatiin käyttää taljaa, hinausköyttä, lapiota, kakkosnelosta, lautaa ja auton vetoapua, ennen kuin se suostui laskeutumaan. Näiden monenlaisten vempaimien ja vaiheiden jälkeen homma onnistui, ja niin vielä nimetön possu löysi oman paikkansa. Sen alusta ja ympäristö täytyy vielä laittaa arvoiseensa kuntoon.

Kiitos Isä vartiopossusta!

2010-05-06T09:38:00.000+03:00

Kevään ensimmäinen kukka on bongattu!

Kasvihuone on kohonnut jo harjakorkeuteen.

Ei se suuren suuri ole, mutta muutama tomaatin taimi siihen on tarkoitus istuttaa.

Tämän päivän urakkana on ympäristön siistiminen, lasien pesu ja sen jälkeen päästään tekemään istutusalustoja. Ulkona on sen verran kylmä, että vielä on aikaa valmistella kasvihuone kesää varten. Mutta mikä huoneelle nimeksi?

Postit possun alle

2010-04-18T17:46:00.007+03:00

Uusi postilaatikkoteline laitettiin eilen paikoilleen. Aikaisempi tolppa olikin aikansa elänyt ja uuden suunnittelu aloitettu kauan sitten. Monenlaisia suunnitelmia oli olemassa, ja niiden kaikkien johtoajatuksena oli tietenkin possu. Ja tässä se nyt on:

Yksinkertainen, mutta sympaattinen. En usko, että kovin monen tontin reunasta löytyy vastaavaa telinettä.

Kiitokset tästä luomuksesta kuuluu erityisesti ISÄLLE, joka teki tilaustyönä tuon söpön possun ja tietenkin talon nikkarille, joka rakensi itse telineen. KIITOS !
Kesäksi teline saa toivottavasti koristukseen kukkia, niistä voin sitten kiitellä itseäni. . .

Tulevan kesän ensimmäinen projekti on tehty.

Keltaista, vihreää ja Hyvää Pääsiäistä

2010-04-03T17:15:00.006+03:00

Tämän päivän sää ei suosinut näitä pikkunoitia, vettä satoi taivaan täydeltä ja nämäkin trullit saivat oman osansa.

Huivit ja essut kastuivat, mutta mielialaan se ei vaikuttanut.

Kevät ja kesä mielessä

2010-02-02T11:23:00.005+02:00

Pitkän pakkasjakson ja lumipyryn keskellä on mukava muistella viime kesää, ja haaveilla uudesta. Kesä meni nopeasti, mutta monta paikkaa pihalla fiksattiin ja uuttakin tehtiin. Joitain muutostöitä jouduttiin siirtämään ensi kesälle, saapa nähdä mitkä niistä toteutuu.

Ainakin nämä on suunnitelmissa:

1. Kaarisillan alusen putsaus. Siihen pitäisi saada aikaan kivilampi. Tämä suunnitelman olen blogannut 9. syyskuuta. Mistä kivet?
2. Pihan keskiön (kukkapenkki) putsaus ja laajennus. Suuressa innostuksessani olen istuttanut siihen liian paljon eri perennalajeja, jotka täyttävät penkin yhtenä suurena sekamelskana. Missä on ollut suunnitelmallisuus ja järjen käyttö?
3. Meidän vartiopossu on kuulemma saamassa ensi kesäksi kaverin. Sille pitää tehdä hyvä alusta köllöttelyyn. Paikkakin on vielä hieman hakusessa, tuleeko se vanhan possun viereen vai vartioimaan pihan toista reunaa?
4. Mansikoille pitäisi raivata lisää tilaa, mutta mihin potut ja muut pupun ruoat laitetaan?
5. Postilaatikolle uusi teline. Tätä varten on jo possu odottamassa, muuten vielä suunnitelma on avoin.

Hankintalistalle laitetaan siis ainakin nämä:
- sorakuorma
- multakuorma
- uudet kottikärryt (vanhoilla ei sora enää liiku)
- niitä kiviä...
- puutarhajyrsin (vuokrasellainen)
- voimia ja
- innostusta

Tuo viimeinen toteutunee niin kuin joka kevät. Lisäksi on sitten vielä se yksi haave, jota en listalle uskaltanut edes laittaa; ulkosauna. Siitä haaveillaan niin kauan, että viimein haave muuttuu todeksi. Jos ei ensi kesänä niin ehkä sitten seuraavana, tai sitä seuraavana...

2010-01-01T17:04:00.005+02:00

Tähti lensi näitkö sen?

Uusi vuosi ja entinen.

Mikä taakse jää se jääköön vaan,

tuo uusi vuosi tullessaan

mahdollisuuden mihin vaan!

Hyvää uutta vuotta 2010!

Omin käsin tehtyä

2009-12-27T11:34:00.010+02:00

Nyt se on viimein valmis! Yli puoli vuotta sitten aloitettu paperinarutaulu sai kukat pintaansa ja on nyt liki valmis ripustettavaksi seinälle. Ei työ koko ajan ole ollut tekeillä, älkää luulkokaan, vaan ainakin viisi kuukautta komeron hyllyllä kukkasia odottamassa.

Paperilangan kutominen oli yllättävän hankalaa. Lanka on jäykkää ja vaati isot puikot (nro 8), joten ranteet kipeytyivät aina muutaman kierroksen jälkeen. Alunperin minun oli tarkoitus tehdä tästä huomattavasti suurempi, mutta jouduin antamaan periksi.

Useaan eri otteeseen yritin askarrella erilaisia koristuksia siihen kiinnitettäväksi, mutta en vain saanut sopivia aikaiseksi. Joulun aaton aattona sitten löysin käsityötarvikekaupasta kukkasabluunan, jonka avulla tein näitä kukkasia.
Kukkien kieputtaminen oli mukavaa puuhaa. Muutaman harjoituskappaleen jälkeen sain jo aikaan sellaisia, jotka kelpuutin tauluun.
Kuvat ovat vain taas kerran epätarkkoja, mutta ehkä niistä saa jonkinlaisen käsityksen lopputuloksesta.
Taulun reunoja täytyy vielä oikoa ja sitten etsiä sille sopiva paikka makkarin seinältä. Nyt kun tämä on valmis tuntuu, että voisin aloittaa uuden ohuemmasta narusta. Myös pelkistä irtokukista voisi saada aikaan kivan näköisen seinävaatteen tai vaikka verhon ikkunaan...

Joulun alla...

2009-12-22T10:03:00.018+02:00

Kuuraa... ja joulupossu

Jäätä - hhhhhhhrrrrrrrrrr

Pipareita... ja possuja

Kuuntele!

Tiukuja voi kuulla,

Joulu on jo porraspuulla.

Kirkas tähti hohtaa,

Jouluun sinut johtaa.

Sytytä kynttilä, hiljene tovi,

avaa Joululle ovi!

Hyvää Joulua!

2009-11-23T08:18:00.016+02:00

Flunssa on pitänyt mielen vähän matalana ja samalla jarruja päällä joulun odotuksen suhteen.
Portaille laitoin jo pari viikkoa sitten ensimmäisen valoviritelmän. Aloitin vaatimattomasti laittamalla ledvaloja calluna-ruukkuun ( ja tietenkin myös possun ). Kuva ei vain tee ollenkaan oikeutta tälle "hienostuneelle" :) asetelmalle. Nyt viikonloppuna lisäsin valoja pariin pihakuuseen, pieneen ja vähän isompaan, sekä tuijien päälle heitin valohupun.
Valojen virittäminen on joka vuosi yhtä hankalaa; jatkoroikkia ja jakopistokkeita tarvitaan paljon, eivätkä ne itsessään ole mitään kaunistuksia. Tämänkin olisi voinut ottaa huomioon talon sähkösuunnitelmassa ja laittaa riittävästi ulkopistokkeita eri puolille taloa (jälkiviisautta...).

Haluaisin tehdä jotain kaunista joulua varten. Erityisesti valoryijy kiinnostaisi, mutta pelkään, että siinä on työtä enemmän kuin minulla intoa ja aikaa. Valmiita ohjeitakaan en ole löytänyt, eikä ryijykurssille ole mahdollisuutta osallistua. Olkityöt olisivat myös mukavia, niistä on kokemustakin yhden himmelin verran. Toinen, komeampi, on lahjaksi saatu. Himmelit kuuluvat muilla ihmisillä jouluun ja sen odotukseen, mutta meillä niistä iloitaan ympäri vuoden.

Tähän löytynee selitys laiskuudesta...

Itse tehty makkarissa

Lahjaksi saatu keittiössä

Paperinarusta voisi yrittää askarrella jotain muutakin. Yksi työ on aloitettu ja aika pitkälläkin, mutta jostain kumman syystä se ei valmistu. Ja kun ei kerran itse saa mitään aikaan voi käydä hakemassa kaupasta jotain kaunista... Tämä kaunotar päätyi keittiön seinälle. Voisi onnistua minultakin, kunhan vain aineksia olisi valmiiksi kerättynä.

Lättyjä, sokeria, hilloa...

2009-11-01T13:11:00.027+02:00

Pyhäinpäivänä ilma oli mitä mainioin. Aamulla oli pakkasta jo toistakymmentä astetta, ja aurinko paistoi. Pakkanen lauhtui nopeasti ja aamupäivällä oli hyvä ulkoilla.
Pyhäinpäivään kuuluu ehdottomasti kynttilät ja niitä päivän mittaan tulkikin sitten sytyteltyä lyhtyihin, taitavat palaa niissä vielä tänäänkin. Pihaleikkeihin kertyi"kourallinen" lapsia, joiden nälkää torjuttiin lättykesteillä. Huvimajassa on mukava paistaa lättyjä, siellä ei käryt haittaa ja lopputulos on aina parempi kuin sähköhellalla teflonpannussa paistaen. Maja oli sen verran kylmä, että sitä piti etukäteen hehkutella. Nyt olinkin niin "fiksu", että kävin sytyttämässä tulet etukäteen ja paistamaan mentiin vasta kun maja oli lämmin. Yleensä aina käy niin, että ensin värjötellään kylmässä aikansa ja kun maja alkaa lämmetä on lätyt paistettu ja on jo kiire sisälle. Sori vaan painonvartijat ja muut keventäjät, mutta parhaat lätyt paistuu voissa.

Näihin sokeria ja hilloa... NAM! Ja kyllä ne tekikin kauppansa.

Pannunkäyttäjällä ei ole koskaan kylmä. Kuuman kaminan ympärillä hääriessä alkaa hiki virrata, mutta on se sen arvoista.

Kaminan humina on rauhoittavaa, ilman taustaääniä sen kuunteluun voisi vaikka nukahtaa. Joskus olisi mukavaa olla huvimajassa aivan yksin ja antaa mielen levätä.

Illalla lisäsin vielä ulos kynttilöitä. Tämä enkelilyhty kaverinsa kanssa sopii hyvin pyhäinpäivän tunnelmaan.
Jossakin näin jo ensimmäiset jouluvaloviritelmät, vai oliko kyseessä uuden termin mukaiset talvivalot. Minusta tuntuu, että vielä on liian aikaista laittaa valoja ulos, vaikka kieltämättä ajatus jo houkuttaa. Ehkä nyt pitää vielä ottaa aikalisä ja suunnitella viritykset hyvin ja haalia jatkoroikat valmiiksi.

Lumi tuli, lumi suli

2009-10-19T07:39:00.026+03:00

Viikonloppuna satoi lumi maahan. Ja mikäs sen mukavampaa, lapsukaisten mielestä. Koko lauantai ja melkein sunnuntaikin meni Viivillä ulkohommissa. Välillä vain kuivaa vaatetta päälle ja takaisin töihin. Töiden tuloksena syntyi hieno luminen kotitalo, josta löytyy parveke, portaat, keittiö ja olohuone :))
En minäkään lumen tuloa pahakseni pistäisi muuten, mutta kun se harmikseni enteilee pitkää kylmää ja pimeää kautta.

Olen melkein taipuvainen uskomaan, että maailman sitkein ja siksi paras pihan kukka on orvokki. Se huolehtii jälkikasvua maailmaan, se aloittaa kukinnan jo keväällä ja se ei välitä pakkasesta eikä lumesta. Mm. nämä orvokit jaksavat kukkia vielä lokakuun 18. päivä lumen keskellä.

Lehto-orvokin latinankielinen nimi taitaa olla Viola mirabilis (ihailtava, ihmeellinen). Tuo nimi osuu hyvin myös tähän tavalliseen orvokkiin (tarhaorvokki?).

Otin kuvan myös herra possusta, joka oli saanut lumet niskaansa. Kylmä ei ole possun asennetta muuttanut. Meidän possukatras on vielä ulkona ja nyt alkaisi olla aika siirtää ne sisäruokintaan. Osa possuista ei taida kovia pakkasia kestää. Kuvan valurautapossu kaverinsa kanssa ei keleistä piittaa, mutta ei niitä ole kiva jättää hangen alle.

Pensaiden leikkausta

2009-10-09T06:39:00.012+03:00

Kiinnostus ulkotöihin on säiden huononomisen myötä (edelleen) laantunut, mutta nyt sain viimein tehtyä jotain. Vattupensaista leikkasin vanhat oksat pois. Nyt niistä oli vielä helppo löytää leikattavat oksat, keväällä työ olisi ollut paljon hankalampaa. Samaan syssyyn käsittelin myös marjapensaat. Niissä ei ollut varsinaisesti vanhoja oksia, mutta otin alimmaiset, maata myöten menevät varret pois. Niiden kanssa oli tämä kesä jouduttu taistelemaan ruohoa leikatessa. Ja vielä vieressä olevat ruusupensaat pääsivät maistamaan oksasaksien teriä.

Vadelmien tämän kesän versot ovat hujahtaneet korkeuksiin ja tarvitsevat ensi kesäksi kunnon tuet. Kuten kuvasta näkyy, nyt tuulee.

Myös kukkapenkkejä pitäisi siistiä. En aiokaan putsata niitä aivan puhtaiksi, sillä on kiva jättää jotain hangen päälle törröttämään.

Ja just nyt muistin, että minullehan on tällä viikolla tullut uusi Viherpiha-lehti, enkä ole sitä vielä edes avannut. Tämä kertoo siitä, että liika kiire vaivaa. Vähät vapaahetket ovat tällä viikolla kuluneet käsitöitä tehdessä. Pitkään aikaan, ennen tätä, en ole lankakerää käteen ottanut, mutta nyt ostin kasan puuvillalankaa tytön ponchoa varten. Virkkukoukku on heilunut kiitettävään tahtiin ja viikonloppuna päästään ihailemaan lopputulosta. Jos tulos on hyvä, voin sen esitellä myös täällä. Ja jos kuvaa ei blogiin ilmesty, voitte vetää omat johtopäätökset.

Lisäsin tämän kuvan ja tekstin tänään 15.10.

Poncho tuli valmiiksi ja siitä tuli ihan mukavan näköinen, ainakin näin omasta mielestä.

Kuten kuvasta näkee, myös sen omistaja on tyytyväinen lopputulokseen.

On märät sukat...

2009-10-07T15:55:00.017+03:00

On märät sukat,

muttei kuki kukat.

Kuuluu sateen ropina

ja kumppareiden kopina.

Linnut muuttaa pois,

kuka talven tois?

Tämmöinen loru on jostain tarttunut matkaan. Ja se kyllä kuvaa tämän hetken tunnelmia. Kumppareita tarvitaan ja sittenkin on märät sukat. Tuuli tuivertaa niin, että pää jäätyy. Ja kukat on tosiaan lopettaneet kukinnan...

Nauhus ei halua luopua ryhdistään lopun ajan edessäkään, mutta pakko on taipua.

Surullista...

Pakkanen on vienyt samettiruusut "rajalle" ja kanariankrassikaan ei ole enään iloinen.

Meidän ei ole kuitenkaan syytä vaipua synkkyyteen. Kaikki ei ole ruskeaa ja synkkää vaan sekaan sopii jotain värikästä. Lyhtykoiso OLI parhaimmillaan, kunnes poimin lyhdyt kuivumaan sillä ajatuksella, että ne ilahduttavat meitä vielä talvellakin.

Ruukuista olen putsannut kesäkukat pois ja tilalla on nyt jotain iloisempaa.

Metsässä

2009-09-26T13:50:00.031+03:00

Tänä viikonloppuna syksy oli parhaimmillaan.

Auringon paiste ja lämmin ilma houkutteli meidät metsäretkelle sekä lauantaina että sunnuntaina. Marjakori otettiin mukaan vaikka tiedossa oli, ettei poimittavaa lähimetsässä paljon olekaan. Mukana oli yksi innokas marjanpoimija. Saaliiksi tuli sen verran, että korin pohja peittyi.

Metsässä oli mukavaa. Sen välillä tahtoo unohtaa miten rauhallista siellä voi olla. Muuta ei juuri kuulunut kuin puiden huminaa. Tähän aikaan vuodesta tuosta rauhasta voi oikeasti nauttia kun minkäänlaiset hyttyset tai mäkäräiset eivät ole kiusana. Niitä en kestä.

Aika kului mainiosti paitsi puolukoita popsien myös maisemia ihaillen.

Pieni pihlaja oli joutunut tuulen armoille.
Löysimme myös Aurinkopolun
Ei pelkkää alankoa, löytyy meiltä kalliotakin.

Tarkoitus oli kuvata punaisena hehkuva puolukkamätäs, mutta tähän oli tyytyminen. Mustikoitakin oli vielä jäljellä, mutta pakkanen oli vienyt niistä maun.

Pieni marjastaja on huolissaan paitsi luonnon myös ihmisten suojelusta...

Purppuran punaista

2009-09-24T06:49:00.029+03:00

Purple haze all around...

Purppura on päivän väri. Sitä on pihalla tarjolla nyt monissa eri kasveissa ja sävyissä.

Tässä muutamia esimerkkejä eilisillalta:

Purppurakeijunkukka pääsi uudessa paikassaan, altaan vieressä, kasvunvauhtiin. Nyt kun siinä on purppuralehtien lisäksi keijun keveät kukat, ymmärtää mistä sen nimi johtuu.

Purppuraheisiangervot etupihalla ovat venähtäneet mittaa. Toista pensasta jouduin tukemaan narun avulla, koska sen oksat alkoivat lakoontua maata myöten.
Tämän pensaan arvo perustuu hyvänmuotoisiin ja -värisiin lehtiin kuin myös aina syvän tummanpunaisena säilyvään oksistoon.

Keijuangervo on alkanut löytää syysvärinsä. Tästä oksasta löytyy väriskaala keltaisesta oranssin kautta tummaan punaiseen. Suurimmaksi osaksi pensaat ovat vielä kuitenkin loppukesän väreissä.Hurmehappomarja ei välitä vaihdella värejä. Se on aina yhtä tummanpuhuva. Tällä kasvilla on selvästi taiteellista silmää. Se kasvattaa muutaman oksan tanakasti suoraan taivasta kohti, antamaan korkeutta, ja muutaman oksan kaartumaan suloisesti alaspäin. Jokainen pensas on eri muotoinen, mutta yhteistä niille on väri, lehtien pyöreä muoto ja aina punaiset oksat.

Rinneangervokin on alkanut vaihtaa väriään. Sen syksyn sävyt ovat keijuangervoa tummemmat, mutta yhtä kirjavat.

Nyt huomaan, että juttu rönsyili. Purppurasta aloitettiin, mutta mukaan eksyi myös muita punaisen sävyjä.

Purple haze all in my eyes...

Syssyn tunnelmissa

2009-09-22T19:12:00.006+03:00

Pakkasen jäljet alkaa näkyä kasveissa. Krassit ovat nyypähtäneet, samoin orvokit. Humala on muuttunut ruskeaksi ja pudottanut jo osan lehdistä. Kesäkukkien kastelu on jäänyt vähälle ja siksi niidenkin parhaat hetket on jo nähty. Nurmikkokaan ei enää kasva kesän tahtiin, mutta kerran se pitäisi vielä leikata.

Löytyy kuitenkin jotain ilon pilkahduksiakin.

Aronia alkaa vasta tulla syksypukuun, punaisen eri sävyt alkavat jo näkyä. Pihlaja on vielä vihreä, mutta kohta sekin on toista kertaa parhaimmillaan (alkukesän kukat / syksyn värit). Pensashanhikit (goldfinger) ovat keltaisena kukista, suorastaan loistavat. On harmillista, että hanhikit ovat alkukesästä niin pitkään risuisen ja ruman näköisiä. Sen kuitenkin kestää kun palauttaa mieleen, miltä ne näyttävät näin syksyllä. Ruma ankanpoikanen jne

...
Vielä olisi aikaa tehdä perennapenkin muutostöitä, jakamisia ja raivaamisia, mutta into viimeiseen puristukseen on kadoksissa. Ehkä ensi viikonloppuna...

Omppupuu

2009-09-15T18:42:00.016+03:00

Sunnuntaina kävimme puutarhamyymälässä, ihan vain ajankuluksi. Ja tottakai mukaan tarttui jotain. Ostimme perheomenapuun, pihan ensimmäisen hedelmäpuun.

Olen tosi huonosti perillä omenapuista, niiden lajikkeista ja kasvattamisesta. Niinpä minulle tuli yllätyksenä, että yhdelläkin omppupuulla pärjää. Usealle puulle ei meidän pihasta tilaa löytyisikään, mutta yksi nätti löytää aina paikkansa.

Saimme tosi hyvät istutusohjeet, piirrosten kera, ja niitä myös noudatettiin: 80 cm leveä ja 60 cm syvä istutuskuoppa, kalkittua multaa ja syyslannoite pinnalle. Tuet laitettiin myös.

Omppupuulle etsittiin mahdollisimman suojaisaa paikkaa, ja sellainen löytyi talon ja varaston välistä, sydänpenkin vierestä. Sydänpenkki on saanut nimensä kasveista (särkynyt sydän ja pikkusydän), ei penkin muodosta.

Leikata tätä ei saa ennen ensi syksyä, ja sen jälkeen sitä pitää leikata normaalisti. Mutta mitä on normaalisti?

Jonkinlainen opus täytyy kaivaa esille ja lukea siitä leikkausohjeet. Omenapuiden leikkaamisesta puhutaan paljon ja se tuntuukin aika mystiseltä touhulta. Väärin tehtynä pilaat puun ja leikkaamattakaan ei voi jättää. No tässä on nyt sitten talvi ja ensi kesä aikaa ottaa asiasta selvää.

Tässä kuvassa näkyy yksi varttamiskohdista, mystistä on tuo varttaminenkin... ei käy järkeen, miten voidaan oksia liittää runkoon ja niin saada uusi puu. Tämä perheomenapuu on sekoitus kolmea lajiketta: Huvitus (kesä)- keltakaneli (syys) - Borgovskoje (kesä)

Tarttui mukaan muutakin, nimittäin kolme kallionauhuksen tainta. Niille ei löytynyt valmista penkkiä, joten istutin ne väliaikaisesti kasvimaan reunaan odottamaan ensi kevättä. Toivottavasti sitten ne saadaan arvoiseensa paikkaan.

Mitä taas opimme? Todennäköisesti emme mitään.
Mitä olisi pitänyt oppia? Puutarhamyymälään ei pidä mennä vain ajan kuluksi.

Syksyn satoa

2009-09-11T06:35:00.012+03:00

Eilen iltapäivällä oli parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Onko nyt siis loppukesä vai syksy?

Aroniapuissa on paljon isoja marjoja. Mitähän niillä tekisi? Jotkut tekevät niistä kai mehua tai hyytelöä, mutta minä taidan antaa niiden olla paikoillaan. Ne säilyvät hyvinä pitkään, vielä talvellakin muuten paljaassa puussa on marjatertut jäljellä.
Silloin(kin) ne ovat nättejä.

Ellei sitten pikkulinnut napsi niitä napaansa!
Näitä söpöjä lintuja aroniapuissa on ollut muutamia ympäri vuoden, mitä ne ovat ja missä mahtaa olla niiden pesä?

Mansikoitakin on vielä tarjolla. Mansikkamaa on pieni, vain 20 tainta, ja odottaa muuttoa uuteen paikkaan. Ensi kesäksi on suunnitteilla manskikkapyramidi, lähemmäksi terassia. Kukkia ja kartteja on edelleen valtavasti.

Lajike on muistaakseni jatkuvasatoinen Greenfinger.

Kypsyminen on kuitenkin nyt jo niin hidasta, että osa ehtii mennä huonoksi ennen kuin ehtivät valmiiksi.
Päivittäin sieltä kuitenkin voi vielä hakea kourallisen meheviä "manssuja"

Vadelmapensaat on olleet meillä nyt kaksi kokonaista kesää ja tänä vuonna pääsimme marjoja maistelemaan.

Pensaissa on vieläkin kartteja jäljellä, mutta voi olla, että karteiksi ne myös jäävät.

Uusia suunnitelmia

2009-09-09T07:33:00.012+03:00

Töihin ajellessa on yleensä aina aikaa ajatella. Ajatukset laukkaa laidasta laitaan ja joskus niissä on järkeä toisinaan taas ei. Tänään pompsahti mieleen taas uusi idea pihalle, je ettei se unohtuisi, tein siitä samantie pikasuunnitelman.

Ongelmapaikka on paraatipaikalla oleva silta ja köynnöskaari. Kaaren pystyttämisestä kerroin jo aikaisemmin, mutta tässä vielä kuva muistin virkistämiseksi.

Tästä onglema näkyy: Sillan alla kasvaa heinää ja rikkakasveja, ja niihin ei pääse oikein käsiksi muuten kuin käsin repimällä. Tälle pitää siis ehdottomasti tehdä jotain. Uusi köynnöskaari on vielä ilman köynnöstä ja siihen pitää tehdä istutuspaikat ensi kesää varten valmiiksi.

Ja tässä sitten suunnitelma tien puolelta kuvattuna.

Kaaren molemmin puolin tehdään kunnon istutusalustat köynnöksille, yksi- tai monivuotisille.

Jo olemassa olevaa puroa (polkua) jatketaan kivilammeksi. Sillan alle ja sen molemmin puolin ojaan laitetaan suodatinkangas, jonka päälle soraa ja erikokoisia mukulakiviä. Lisäksi alueen reunalle voisi istuttaa koristeheinätupsuja.

Seuraava vaihe onkin vakuuttaa "kantojuhta" tästä hyvästä ideasta, että päästään hankkimaan matskut ja aloittamaan työt. Suurin työ on kivien kantaminen ja siihen ei omat voimat riitä. Työ olisi kiva aloittaa vaikka samantien.

Kasvitieteellinen puutarha

2009-09-04T11:29:00.013+03:00

Toissaviikonloppuna kävin elämäni ensimmäisen kerran tutustumassa kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä oli nähtävää paljon vaikkakin syksy oli jo tehnyt tehtävänsä. Ulkopuutarha olisi kesällä ollut varmasti upea kaikkine istutuksineen. Erilaisiin havu- ja lehtipuihin siellä kuitenkin pääsi tutustumaan. Yllättäen kuitenkin kaikkein kiinnostavin puu löytyi puutarhan ulkopuolelta, yliopiston pihalta: purppurakoivu ( luulisin). Koivun valkoinen runko yhdistettynä purppuran värisiin lehtiin oli tosi upea. Jos omalla pihalla olisi vielä tilaa puille, purppurakoivu olisi ehdoton.

Kasvihuoneissa oli ikuinen kesä ja mitä ihmeellisimpiä kasveja. Tässä niistä kuvia

Hami, ettei näiden kaikkien nimet ole ikuituneet kuviin enkä ymmärtänyt niitä kirjoittaa muistiin.

No, tässä on ainakin bantskua...

Tämä oli niin erikoinen, että nimi jäi mieleen: isokissanhäntä

Pihalta löytyi nämä nauhukset, joista tykkäsi minun lisäkseni myös perhoset

Näitä ei olisi saanut ruokkia.

Vettä ja kanankakkaa

2009-09-03T09:22:00.021+03:00

Eilen illalla sain viimein lannoitettua kukkapenkit. Toivottavasti en ollut liian myöhään asialla, vaan kukat ehtivät saada hyödyn lannoitteesta. Sillätavoin oli sopiva hetki tälle työlle, että lopputyön tein vesisateessa ja niin "aromit" pääsee heti liukenemaan maahan. Sateesta huolimatta näpsin muutamia kuvia syyskuisesta pihasta.

Köynnökset ovat nyt parhaimmillaan. Ruusupapu ja elämänlanka elävät sulassa sovussa terassin aidalla. Elmänlankaa pidetään joskus riesana, mutta minulle se ei sitä ole niin kauan kuin se on näin nätti. Voi olla, että joudun joskus sitä raskaalla kädellä (ja raskain mielin) kaivamaan penkistä pois. Mutta nyt vielä se kuuluu sarjaan Ihanat ja saa elää rauhassa.

Kiinan kärhö on vallannut pergolan niin, ettei sinne tahdo mahtua istumaan. Se ei ehkä muutenkaan kuulu samaan sarjaan elämänlangan kanssa, koska on liian rynsas ja jotenkin risuisen näköinen. Jossain otollisemmassa paikassa siitä voisi enemmänkin tykätä.

Yksivuotinen kanariankrassi on löytänyt kiipeilypaikan tuijasta. Kukkiva Tuija siis.

Lyhtykoisoon on ilmestynyt ensimmäiset

hedelmät. Kaukaa katsottuna tämä ei

ole mitenkään kovin kaunis kasvi, mutta sitä

kannattaakin tutkia lähempää...

Hieman myöhemmällä syksyllä kun hedelmiä

ilmestyy enemmän se ei ole ollenkaan

hassumpi.

Sinisen aika pihassa oli alkukesästä ja nyt on vallalla keltainen sekä oranssin ja punaisen eri sävyt.

Tänä kesänä syysleimu on päässyt kasvun vauhtiin ja kukat on parhaimmillaan. Vaikka punainen ei ole minun lempivärini pihalla ei tälle voi olla vihainen.

Hansaruusu on kukkinut koko kesän. Alkuunlähtö ruusuilla oli kyllä vaikea. Talven jäljiltä pensaissa oli paljon kuolleita oksia ja yhden pensaan jouduin leikkaamaan kokonaan alas. Se ei tänä kesänä toipunut, ehkä ensi kesänä...

Nämä kukat ovat upeita ja niitä saisi olla lisää. Äskeisestä vuodatuksesta huolimatta luotan siihen, että hansa kestää ja kukkii.

Huiskunauhus on nyt täydessä kukassa.

Ja tässä kirjava kukkameri...

Surullinen enkeli

Syksy ja pimeää

2009-08-27T06:53:00.012+03:00

Voi ei, kesä meni jo! Ilma on kosteaa ja aamulla viideltä jo pimeää. Tänä aamuna kun taivas oli pilvessä joutui autoon näpätä pitkät valot päälle. Eipä hampaita naurata...

Pihalla on kuitenkin vielä ihan nättiä, vaikka paras terä on jo kadonnutkin. Pitäisi vielä innostua tekemään syystyöt, lannotukset sun muut, ja nythän olisi paras aika istuttaa uuttakin. Jollain lailla kuitenkin suurin innostus on laantunut. Työssä käynti vaatii veronsa.

Kohta alkaa taas SE aika, nimittäin kynttiöiden sytyttely. Kynttilät ovat kauniita ja niitä pitää olla kaikkialla, niin sisällä kuin ulkonakin. Minä sitten kuljen niitä sytyttelemässä JA sammuttelemassa, illasta toiseen. Tämäkin lienee jonkinlainen sairaus, mutta Venetsialaisista se alkaa..

Minun ehdottomia lemppariperennoja ovat nauhukset. Ne antavat parhaimmillaan pihalle runsautta ja korkeuttakin. Itseltä löytyy tällä hetkellä lapin-, aurinko ja huiskunauhusta ja ne ovat viihtyneet tosi hyvin. Nämä kuvat tosin ovat jo vuoden takaa. Ero tähän vuoteen on se, että oikealla oleva aurinkonauhus on tänä kesänä kasvanut uusiin ulottuvuuksiin, vaikka se tässä näyttää vielä aika pieneltä.

Toinen ero on, että huiskunauhus jäi tänä vuonna pienemmäksi kuin kuvassa. Yllätyksekseni nimittäin keväällä huomasin, että se yrittää valloittaa koko penkin ja minä aloitin pienimuotoisen sodan sitä vastaan. Olin raaka ja kaivoin sen juurimukuloita tosi paljon penkistä pois ja koko kesän olen repinyt sitä vääristä paikoista. Huisku tykkäsi kyttyrää... Sen sijaan lapinnauhus on aivan yhtä komea kuin tässä kuvassakin. Jos jotain negatiivista näistä hakee, olkoon se, että ne houkuttelevat paljon kimalaisia ja ampiaisia, eikä ampiaiset ole niin kovin kivoja.

Toivoisin kuitenkin vielä muitakin nauhuksia pihalle, esim. hieman matalampia terttu- ja tarhanauhuksia. Niiden istutuksessa on kuitenkin ongelmansa. Niitä ei voi istuttaa mihinkään postimerkkipenkkiin vaan ne vaativat tilaa ja ne myös tarvitsevat syvän ja ravinteikkaan multamaan. Meidän savimaahan tuollaisen tekeminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaakin. Mutta kun pohja on hyvin tehty ne tulevat kyllä toimeen itsekin.

Ne aloittavat kasvun keväällä aikaisin ja ovat komeita vielä syksylläkin (vaikka kukinnot muuttuvat ruskeiksi) ja talvella ne saavat törröttää hangen keskellä.

Sellaisia ne Ligulariat ovat, upeita...

Kasvimaan satoa

2009-08-19T11:25:00.016+03:00

Vähäiseksi jää sato, mutta eipä ole suuri kasvimaakaan. Vähän perunaa, muutama salaatintaimi sekä kesä- ja jättikurpitsaa. Perunaa tulee sen verran, että muutaman kattilallisen saa keitettyä eikä salaattia ole tarvinnut nyt kesällä ostaa. Kesäkurpitsaa tulee riittävästi, minulla ei nimittäin oikein ole hajua, mitä sillä tekisi. Salaattiin sitä on lisätty, mutta muuta käyttöä ei ole keksitty.

Jättikurpitsa on Pekan yksinoikeudella omistama ja kasvattama. Taimi sai maistaa alkukesästä pakkasta peitteistä huolimatta ja siinä taitaa olla syy tähän lopputulokseen. Viikko sitten "Jätti"kurpitsa näytti tältä.

Jättikurpitsa tuotti siis minihedelmän. Kasvi on muuten todella komea!

Meillä ei ole kasvihuonetta ja sen vuoksi tomaatintaimet laitettiin huvimajaan kasvamaan. Viime vuonna tomaatteja kasvatettiin ulkona, ja tuloksena oli vain yksi pieni punaiseksi ehtinyt tomaatti. Nyt on ollut parempi onni, tomaatteja on kahdesta taimesta tullut kymmenkunta. Eli, vielä ei kuitenkaan olla omavaraisia niiden suhteen.

Itse kasvatetut tomaatit ovat todella hyviä ja niitä pitäisi saada lisää. Toivelistalle on lisätty kasvihuone!

Ostimme myös yhden paprikan taimen, joka on tuottanut satoa ihan kivasti: Pieniä vihreitä paprikoita. Koska yksikään paprika ei ole alkanut punertaa tai kellertää, tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on vihreä paprika. Tässä yksi ilta päätimme sitä maistaa.

Yhden puraisun jälkeen suuta poltti aivan järkyttävästi!

Valitettavasti me kaikki kolme ehdimme haukata ennen kuin ensimmäinen Phyi kuului. En ymmärtänyt käydä pesemässä käsiä, jonka vuoksi kohta kirveli myös silmiä.

Voiko raaka paprika olla näin väkevää vai onko kysessää jokin chilipaprika? Paprika sai jo hävitystuomion, mutta koska se on ihan kaunis kasvi, jätettiin se vielä paikalleen. Maistaa sitä ei enää uskalla!

Possuvankkurit ja muuta kivaa

2009-08-18T07:56:00.037+03:00

Eilen töistä kotiin mennessä minua odotti mukava yllätys. Pekka oli koonnut sunnuntaina ostamamme kärryt ja löytänyt niille nappipaikan.

Alkuperäinen ajatus oli ollut laittaa kärryihin kukkia, ehkä takapihalle. Sinnekin niitä oli kuulemma soviteltu, mutta vasta tässä ne löysivät oman paikkansa ja tarkoituksensa.

Vankkurit tuli nyt kuitenkin alkukesästä tekemäni vuorenkilpipenkin päälle. Voi olla, että joudun penkkiä vielä suurentamaan ja uudelleen muotoilemaan, että kaikki elementit pääsisivät oikeuksiinsa. Sitä täytyy suunnitella ja työ tehdä viimeistään ensi keväänä.

Ilta menikin sitten paitsi vankkureita ihastellessa, myös kaariporttia kasatessa. Portista tuli hieno ja sitäkin kuljetettiin paikasta toiseen ennen kuin sijoitimme sen loppujen lopuksi polulle sillan eteen. Nyt sekin on ihan oikeassa käytössä eikä vain törötä keskellä pihaa. Ensi kesäksi laitan siihen jotain köynnöstä kasvamaan. Nythän tuo näyttää vielä hieman kylmän kalsealta.

Kuvassa etualalla näkyy hieman kanariankrassia, joka on tosi kaunis köynnös. Se on tietääkseni yksivuotinen, joten ensi keväänä sitä kylvetään taas uudelleen. Tässä toisessa kuvassa siitä saa paremman käsityksen, vaikka luonnossa se näyttää kyllä vieläkin paremmalta. Krassi kasvaa yhden puolitoistametrisen pylvään ja aidan pätkän päällä, ikäänkuin vaakasuoraan, mutta kunnon paikassa se taitaisi nousta aika korkealle.

Kuvassa ei krassin kauniit keltaiset kukat näy juuri lainkaan. Yritin kyllä ottaa niistä lähikuvaa, mutta minun kamerani ei sellaisiin taivu. Kukan viuhkamaiset terälehdet ovat tosi herkkiä ja tietenkin kanarian keltaisia.

Eikä lehtien muodossakaan ole moittimista.

Illalla näpsin vielä muutaman kuvan tämän hetken kukkijoista. Suosikkini päivänlilja kukkii edelleen ja syysleimukin on päässyt vauhtiin. Kesäkukista samettiruusut, krassit ja orvokit ovat vallanneet yhden penkin ja sen vierukset. Tosi nättiä ovat.

Vaikka orvokkeja en keväällä istuttanut kuin muutaman on niitä nyt joka paikassa. Ovat itse kylväytyneet ja levinneet, mutta ei se haittaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan............

Kesäloma loppui

2009-08-17T14:20:00.007+03:00

Tänään on SE päivä, jolloin työt taas muutaman viikon levon jälkeen alkoi. Sää oli tunnelman mukainen: ensimmäinen syysmyräkkä. Tämä eka päivä menee vanhoja muistellessa, mutta jospa huomenna jo pääsisi todella kiinni töihin.

Eilen menimme ajankuluksi puutarhamyymälän loppuunmyyntiin ihan vain katselemaan. Kasveja siellä ei enää ollut myynnissä juuri lainkaan, mutta jotain muuta mukavaa tarttui puolivahingossa mukaan. Ostimme muutaman rullan puista reunusnauhaa ensi kevään istutuksia varten, lisäksi metallisen kaariportin ja puisen kukkavaunun. Näille ei paikkaa ole vielä katsottuna, mutta eiköhän niille käyttöä löydy. Ellei vielä tänä syksynä niin sitten ensi kesänä.

Reunusnauhaa olisi tarkoitus käyttää pyöreään mansikkapyramidiin. Pyramidi olisi kiva yksityiskohta pihalla ja saisimme sitten pienen kasvimaan muuhun käyttöön. Arvoitus on riittääkö nyt ostettu nauha mihinkään (laskutoimituksiin ei myymälässä ollut mahdollisuutta), mutta päästään noilla 10 metrillä työ ainakin aloittamaan.

Tänään voisi yrittää koota nuo muut ostokset, jos vain ulkona tarkenee...

Possut

2009-07-22T12:53:00.018+03:00

Viimeiset 15-20 vuotta olen kerännyt possuja; monennäköisiä ja eri materiaaleista valmistettuja. Silmä on harjaantunut bongaamaan niitä kaupoissa liikkuessa. Se, jolle possut eivät ole tärkeitä, ei välttämättä uskoisi miten paljon erilaisia näitä ihania esineitä on tarjolla. Joskus laskin, että hyllyiltä ja kaapeista löytyy yli 100 possua. Määrä on siitä vielä kasvanut, ei ehkä tosin alkuaikojen tahtiin. Kaikki esineet eivät ole tällä hetkellä esillä, mutta tallessa kuitenkin. Alla poimintoja niistä.

Tässä ehkä kokoelmani suloisin; äitipossu viiden lapsensa kanssa.

Huomion arvoista on äidin autuas ilme kun on saanut pikku possut nisilleen.
Taustalla näkyy myös possutyyny, jonka joulupukki viime jouluna toi Viivin minulle toivomana.

Seuraavana esittelyssä ovat puutarhapossut, jotka tosin normaalisti viettävät aikansa keittiön kaapin päällä puutarhatöistä haaveillen. Nyt päästin ne hetkeksi nauttimaan auringosta ja samalla pyyhin pölyt. Puutarhapossujen kasvot kuvastavat puutarhurin onnea, vai mitä?

Näin iloista voi aurinkoisena päivänä pihatyöt olla, eikun lapio käteen ja kastelukannu toiseen...

Minulle on vuosien varrella kertynyt paljon myös pieniä possufiguureja, joille ei oikein huushollista sisältä löytynyt sopivaa paikkaa. Huvimajasta sellainen paikka sitten löytyi. Tässä muutama esimerkki niistä:

Enkelipossu löytyy pihalta, ja keittiöönkin on eksynyt muutama ...

Metallinen possutaulu on tarkoitus joskus laittaa ulos postilaatikkotelinettä (tulevaa sellaista) koristamaan. Vieressä pieni tuikkukuppi.

Ja kuusi kappaletta puisia voileipälautoja.

Joku voi tietenkin olla sitä mieltä, että hulluhan minun täytyy olla kun tuollaisista tykkään. Mutta, mielestäni ihminen voisi tylsempiäkin esineitä kerätä. Jotkut kuulemma keräävät postimerkkejä tai kahvikuppeja...

Sitä paitsi esineiden kauneus on todellakin katsojan silmässä, ja minun mielestäni nämä ovat joko kauniita, suloisia, hauskoja tai muuten vain ihania... Näitä siis lisää!

Suihkulähde

2009-07-22T11:06:00.025+03:00

Väärä järjestys!! Eilen kerroin pihan ehkä ensimmäisestä projektista nyt siirryn suoraan viimeiseen. Kaikki tässä välillä tapahtuneet tulee esiteltyä sitten joskus, satunnaisessa järjestyksessä.

Pitäähän puutarhassa vesiaihe olla. Niin meilläkin, vaikkakin paikkaa haettiin pitkään ja hartaasti. Ajatuksissa oli laittaa valmisallas ja siihen pumppu pulputtamaan. Pihalta vain ei löydy tasaisia paikkoja kovin montaa. Hyvä paikka löytyi viimein, mutta siinä ongelmana oli sähkön puute. Tuntui ylivoimaiselta työltä kaivaa koko pihan poikki virtaa pienelle pumpulle. Ja kun altaan paikka olisi sattunut vielä ainoaan kohtaan, jossa meillä on kunnollinen, tasainen ja samettisen pehmeä nurmikko, jäi työ odottamaan tekijäänsä.

Viime perjantaina töistä kotiin ajellessa asiaa taas mietin, ja muistin meidän toisen ongelman ja miten nämä kaksi asiaa voitaisiin yhdistää. Olohuoneen ikkunan alla, terassi on rajoittunut suoraan sorapihaan. Siihen joskus suunniteltiin rajaa pehmentävää kukkapenkkiä, mutta silloin asia jätettiin. Paikka on kuitenkin minua vaivannut, ja nyt löysin siihen ratkaisun. Penkki tehdään ja sen keskelle laitetaan pieni allas. Samalla saisin vielä kivikkopenkinkin!

Sain esitykselleni myös kannatusta ja lapio kaivettiin esiin. Tästä se lähtee...

Altaan tehtävää saa hoitaa muurauspalju, jolle soviteltiin paikkaa kolmion mallisen penkin keskivaiheilta. Pintasoraa ja rakennushiekkaa lapioitiin paikalta eräitä kottikärryllisiä. Soran lapioimiseen tällä pihalla on totuttu.

Kivenlohkareiden kantaminen olikin sitten jo toinen juttu. Siinä tehoryhmän voimia koiteltiin. Muista: "Jalat nostaa, ei selkä". Kun kivet ja allas oli paikoillaan heitettiin mullat niskaan ja saatiin ensivaikutelma siitä, mitä tulikaan suunniteltua

Päässä suunniteltu ei toteutettuna olekaan aina niin hyvä... Mutta tällä kertaa onnistuttiin, ainakin tehoryhmä oli yksimielisesti sitä mieltä.

Allas täytettiin ja laitettiin pumppu pulisemaan!

Viereisestä kukkapenkistä kaivoin kolme toisten jalkoihin joutunutta purppurakeijunkukkaa ja pari unikkoa. Lisäksi puutarhamyymälästä haettiin pesäkuusi ja muutama kesäkukka.

Kiven päältä löysi paikkansa myös uljas, itsetietoinen possu. Todellinen kruunaus tälle yhden päivän urakalle. Myöhemmin se sai rinnalleen pienen enkelipossun, jota ei näissä kuvissa vielä näy.

Nyt jäädään odottamaan, että kukat kasvavat. Sitä odotellessa istutaan terassilla ja kuunnellaan veden liplatusta. Ei hassumpaa!

Piilo

2009-07-21T10:55:00.019+03:00

Pihan yksi ensimmäisistä projekteista meillä taisi olla "piilon" rakentaminen. Talo rakennettiin kulmatontille, pellolle, joten siinä ei ollut luontaista kasvillisuutta tai suojaa ollenkaan. Puita tietenkin istutettiin tontin reunoille, mutta ei niiden kasvamista jaksanut jäädä odottamaan. Jokin suojaisa paikka pihalle piti saada mahdollisimman nopeasti.

Saimme idean tehdä keskelle pihaa paikan pergolapenkille ja sen ympärille laittaa perennapenkit. Harmi, ettei "piilon" alkuajoista ole kuvaa, mutta suurinpiirtein tällaiseltä se näyttää nyt. Hyvä Piilo! Kovin harvoin vain tuolla tulee istuttua. Pihalla on yleensä niin paljon puuhaa, ettei siellä kerkiä (malta) istuskella. Sisällä laiskotellaan ja pihalla tehdään töitä :)

Juuri samalla kohdalla oli ensimmäisenä kesänä rakennusjätekasa, jota lumien sulettua siivottiin pois, ja kahlattiin savivellissä. Onneksi tuo aika on muisto vain...

Myöhemmin vielä piilon viereen rakennettiin huvimaja, joka ympäröitiin istutuksilla. Nämä kaksi aluetta yhdistettiin pihan "keskiöksi". Jospa jonain päivänä keskiö laajenee vielä uusiin ulottuvuuksiin, mene ja tiedä.

Värit

2009-07-20T09:34:00.004+03:00

Lempivärini pihalla ovat ehdottomasti keltainen, sininen ja lila. Miksikö? Sitä en tiedä varmasti. Ehkä lähtökohtana on ollut talon keltainen väri ja jostain sitten luin, että lila vastavärinä sopii ympärille hyvin.

Sinisiä : Tarhakurjenpolvi

Liloja:
Jalopähkämö

Lila sitten sai vahingossa rinnalleen sinisiä kukkia, joukkoon lisäsin keltaista ja niiden kaveriksi vähän oranssiakin.

Keltaisia: Kevätvuohenjuuri

Värit siis ovat lisääntyneet ja nyt istutuksista löytyy jo punaistakin, vaikka sitä aluksi yritin välttää. Ei värillä väliä kunhan on kaunista!

"Piilo" loppukesällä -08

Hei, missä ne lilat kukat ovat?
Pelkkää keltaista näkyvissä.

2008-06-27T10:13:00.002+03:00

Tässä kuva kodistamme vuoden -07 elokuulta. Kuvaan on päässyt ehdottomasti rakkain possuni. Tässä vaiheessa vielä haaveilimme huvimajasta...
Toissa syksyn pimeinä iltoina sen sitten teimme. Vielä puuttuu ainakin pihasauna, josta jään haaveilemaan! Ehkä joskus tulevaisuudessa sellaisenkin vielä saan. Huvimajasta tulee kuvia myöhemmin.