Tietoja minusta

Pohjois-pohjanmaa
olen minä, jolle paras paikka maailmassa on oma koti, en kaipaa maailmalle, paitsi silloin tällöin. Minulla ei ole isoja haaveita, mutta joskus tuntuu, että mahdottomia: paikat saisivat olla tip top, eikä sinne päin. Haaveita ruokin ihastelmalla muiden tekemisiä lehdistä, netistä ja tv:stä. Haluan tehdä asioita ite, ihan ite. Multa kynsien alla ei ole pahasta. Miten jaksaa pitkän talven yli?

perjantai 21. syyskuuta 2012

Nyt eksyttiin aiheesta, mutta en malta olla laittamatta näitä kuvia esille
 
 Paperilanka on syyhyttänyt minun sormiani jo pitkään ja monenlaista olenkin kokeillut tehdä. Tämän tyylistä kranssia olen haaveillut, ja nyt ensimmäinen "harjoituskappale" on tehty.

Tein nuo ruusutkin "ihan ite", minusta ne ovatkin parasta koko kranssissa.
. Kranssin sisällä on led-valot, joten valoa pimeään syksyyn on luvassa.
Idea noihin ruusuihin löytyi Singerisoikoon- ja teko-ohje Kaikki mitä osaan - blogista.
Nyt kun ensimmäinen on tehty ja sen virheistä opittu, on syysilloille ajankulua tiedossa.





 

torstai 13. syyskuuta 2012

Köynnöksiä ja kesän viimeisimpiä herkkuja

Elämänlanka on parhaat päivänsä nähnyt, mutta vielä on muutamia kukkia jäljellä. Kaunis köynnös, mutta eroon siitä ei pääse, vaikka kuinka tahtoisi. Eli, paikan olisin voinut valita paremmin.
Tällä yksilöllä on pitkä historia: Se on saanut alkunsa parinkymmenen vuoden takaa naapurin papan pihalta Nivalasta, kulkeutunut meidän muuton mukana uuteen paikkaan, siirtynyt sen jälkeen äidin pihalle Perhoon ja palannut sitten taas meille. Ei tietenkään koko puska ole siirtynyt missään vaiheessa, mutta pistokkaat kuitenkin.
 
Olen aikoinani istuttanut tähän huvimajan viereen "Daniel Derondan" ja viereen "Jackmanniin". Nyt näyttää siltä, että Jack on vienyt voiton ja Daniel on joutunut jättämään reviirin.
 
 Tänä kesänä olen muistanut antaa ylimääräistä lannoitusta, ja Jack kiittää!
 
 Multi Blue teki viime kesänä yhden kukan. Tänä vuonna niitä tuli muutamia. Kaksi onnellista pääsi kuvaan.  
Nelly Moser on jumissa keskellä perennapenkkiä. Se pitäisi siirtää avarampaan paikkaan, mutta raaskinko? Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Ja pelkäänpä, että se suuttuisi muutoksesta. Nykyisessä paikassa se vain ei erotu kunnolla.
Köynnös se on tämäkin. Nimittäin viiniköynnös, todennäköisesti "Zilga". Sillä on suojainen paikka terassian aidanteen ja kasvihuoneen välissä. Ensimmäiseksi talveksi se täytyy varmaan suojata ja sitten odotetaan satoa.
Sitten vielä näitä muita syksyn kukkijoita:
Tarhapäivänlilja
 Kaunopunahattuja
 Kallionauhuksia 
 Harmaamalvikki 
  Kanadanvuokko
 ja Pohjanrantakukka

 

 

maanantai 3. syyskuuta 2012

Pitkospuut

Etupihan projekti etenee kovin hitaasti. Työtä on päässyt tekemään vain hetken kerrallaan, silloin kun sade on tauonnut. Monenlaista on tehty ja suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella moneen kertaan.
 
 Loppujen lopuksi valoin reunuksen alueen ympäri, vaikka alunperin tarkoitus olikin valaa vain etureuna. Kuorikatetta on levitetty ja monenlaista roinaa on ilmestynyt paikalle. Mm. tuo alumiininen iso kattila, jonka ostin työpaikan ruokalan kirppikseltä. Ei mitään hajua, mitä sillä tehdään. Itse ajattelin istuttaa siihen kukkia, mutta se on kuulemma liian itsestään selvä ratkaisu. Mitähän tuokin tarkoittaa??
Erikokoisia kiviä on roudattu alueelle, mutta nyt ne ovat vielä sikin sokin heiteltyinä. Järjestys puuttuu.
Puutarhamyymälässä oli - 40 % tarjouksessa painekyllästettyjä puupaaluja, joita Hyrre on hypistellyt koko kesän, keksimättä niille käyttökohdetta. Nyt niitä ostettiin parikymmentä kappaletta. Ja kaikkihan lähti siitä, että...
Suunnitelmassa oli tehdä alueen läpi jonkinlainen polku. Laatat eivät oikein istuneet tähän paikkaan, ja soraa ei ole jemmassa, joten jotain muuta täytyi keksiä. Yritimme sovitella vanhoja heinäseipäitä poluksi tai pitkospuiksi, mutta se työ oli yhtä toivotonta kuin mille se kuulostaakin :)
Ja sitten silmiin osui taas nuo paalut ja erityisesti alennusprosentti. Vilénin Sulo teki taas tepposet! Ensimmäinen versio pitkospuista oli se, että laitoimme kaksi paalua rinnakkain ja sopivan kokoinen kivi väliin. Loppujen lopuksi päädyimme tähän kokopuiseen versioon. 
Paalut eivät ole täysin pyöreitä, joten ne eivät pyöri. Niihin laitettiin kuitenkin varmuuden vuoksi seitsemän tuuman naulat, jotka painettiin katekankaan läpi. Näin niiden pitäisi pysyä tukevammin aloillaan.  
Pitkospuut näyttävät minun silmääni ihan hyvältä, mutta niiden "funktio" on vielä hieman epäselvä. Ehkä se selkiytyy kun työ jatkuu. Seuraavana on vuorossa kivien asettelu ja kivikkokasvien istutusalueiden tekeminen.